Lue keskustelun säännöt.
Voiko halut kadota jos on kauan yksin
24.10.2019 |
Siis jos on tarpeeksi kauan ilman pelikaveria, niin voiko käydä niin, että ei enää teekään mieli pelata pingistä? Itselläni ei ole koskaan ollut pingiskaveria, joten asia on sinällään aikas vähäisellä kokemuksella kohdallani, enkä voi kovinkaan laajalti sanoa asiaa tutkineeni. Sen olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän ikää tulee niin pingis ei enää ole mielessä niin paljon kuin silloin teininä. Teininä oli pingis mielessä miltei päivittäin ja pelihalut olivat kovat, mutta kun pelikaveria ei löytynyt niin harjoittelin rannelyöntejä yksinään. Harjoittelin miltei päivittäin, ja harjoitustunteja kertyi varsin paljon. Kuitenkin päälle parikymppisenä on alkanut pingis kiinnostaa aina vain vähemmän, ja nykyään kerta viikossa riittää tyydyttämään harjoitteluhimoni, sen jälkeen voinkin olla koskematta mailaan sen viikon ajan.
Olenkin pohtinut, että kun pelikaveria ei ole löytynyt niin voiko pelihalujen katoaminen johtua siitä? Vai onko taustalla kenties joku sairaus tai mystinen poikkeama? Ilmeisesti mitä vanhemmaksi tulee niin pingis ei enää jostain syystä kiinnosta samoin kuin nuorena, mutta en minäkään mikään ikäloppu vielä ole, ja pelivuosia pitäisi olla edessä paljonkin. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Terveisin Naispelko26
Kommentit (7)
Jos on pelikaveri mutta ei pelejä vuosiin niin alkaa siihen tottumaan ja helpotus kun pääsee eroon hänestä. Ehkä joskus jonkun kanssa vielä pelaillaan mutta ei ole edes Top 5 listalla mitä elämässä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut ilman pingiskaveria nyt pari vuotta ja täytyy sanoa, että aika pingiksestä tuntuu kaukaiselta enkä oikein keksi, että miten enää kiinnostuisin pingiksestä tai saisin tunteen, että haluaisin vielä pingistä kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos on pelikaveri mutta ei pelejä vuosiin niin alkaa siihen tottumaan ja helpotus kun pääsee eroon hänestä. Ehkä joskus jonkun kanssa vielä pelaillaan mutta ei ole edes Top 5 listalla mitä elämässä haluaa.
Joo, menee se varmasti noinkin, että on pelikaveri jolla pelihimoja ei enää jostain syystä ole. Moni sitten eksyykin väärän pelikaverin matkaan, mutta jotkut tyytyvät tilanteeseen jossa pingistä ei enää paukutella kuin jouluna ennen saunaa. Ehkä se pelihimojen hiipuminen menee tosiaan tilanteen mukaan. Jos on mahdollisuus pelata niin halut säilyy, mutta jos jostain syystä pelailua ei ole luvassa niin keho ja mieli tottuu tilanteeseen. Innokkaimmat pingismestarit on sitten erikseen, ja heille peliseuraakin löytyy sen verran helposti, että moisia ei tarvitse pohtia. Ihmettelen kyllä sitä, että jotkut jaksaa treenata läpi elämän yksinään ihan epäinhimillisiä määriä.
Terveisin Naispelko26
Hyvä jos viikottaisia treenejä pidät. 👍
Itsellä ikää on jo enemmän ja pelikaverin puuttuminen on jopa vaikuttanut siihen ettei ole tarpeita edes joka kuukausi treenailla. Alkaahan tässä jo miettimään mihin ihmeeseen sitä toista enää tarvitsisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä jos viikottaisia treenejä pidät. 👍
Itsellä ikää on jo enemmän ja pelikaverin puuttuminen on jopa vaikuttanut siihen ettei ole tarpeita edes joka kuukausi treenailla. Alkaahan tässä jo miettimään mihin ihmeeseen sitä toista enää tarvitsisi...
Oikeastaan ei edes viikottain tarvitsisi treenata, mutta olen vähän väkisin pyrkinyt pitämään kunnosta huolta. Ei oikeastaan juuri yhtään kiinnostaisi koko pingis tai treenaaminen, mutta jostain syystä pakotan itseni sen kerran viikkoon heiluttelemaan mailaa. Jossain vaiheessa pidättäydyin treenaamisesta aika pitkäksikin aikaa (useampi kk), mutta siinä vaiheessa alkoi pingis tulla uniin aika häiritsevästi.
Terveisin Naispelko26
Ilmeisesti kukaan ei tiedä vastausta.
Terveisin Naispelko26