Syitä miksi et osta omakotitaloa? Mulla laiskuus,

Me ei haluta käyttää yhtään enempää vapaa-ajasta kotitöihin kuin on pakko. Siksi ei puutarhaa eikä liikaa tilaa. Eikä mitään mikä vaatii pienkorjausta tai ylläpitokunnostusta.



Tykätään naapureista, meistä on kiva asua lähellä muita.



Halutaan asua niin lähellä palveluita, että hyvään ruokakauppaan, apteekkiin jne. pääsee lyhyellä kävelymatkalla. Omakotialueilla on harvoin hyviä ruokakauppoja ihan lähellä, toki joku ankea pikkusiwa voi olla.



Halutaan asua lähellä työpaikkojamme.



Halutaan asua erittäin hyvien liikenneyhteyksien päässä.



Meidän rahoilla ei saa omakotitaloa noilla kriteereillä, eikä niitä muutenkaan juuri ole.

Me matkustetaan paljon, joten omatkotitalo ei oikein sovi yhtälöön. Jos on kesällä neljä viikkoa reissussa, niin jonkun pitäisi tehdä puutarhassa jotain.



Samoin talvella, ei kovin pitkäksi aikaa viitsisi jättää lumia kolaamatta. Tosin viime vuosina ei siitä ole kai juuri pelkoa ollut.



Tokihan lapsuus on erilainen maalla kuin kaupungissa, kerrostalossa kuin omakotitalossa. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Riippuu siitä mitä arvostaa. Toinen arvostaa luontoa, toinen vaikka sitä lapsi pääsee viereiseen rappuun soittotunnille yksin.



33

Näillä tuloilla saa tältä seudulta just ja just rivari-neliön, ja sekin 70-luvulta. Ok-talot, joita näillä tuloilla olis varaa maksaa, ovat täysin peruskorjattavia ja ajatuskin 50-luvun alkuperäiskuntoisesta talosta ällöttää.

mutta ilman yllättäviä menoja. En ikimaailmassa ostaisi edes 70-80-luvulla rakennettua omakotitaloa! Uuteen ei varaa olisi.



Minusta on ihanaa, että saamme lähteä reissuun huoletta. Kaikki pelittää sillä aikaa kun olemme poissa. Siivottavaa ei ole liikaa, mutta tilaa meillä on ihan hyvin :) Mukavat, avuliaat naapurit ovat rivitaloasumisen plussaa. En haluaisi asua yksin perähikiällä.



Ei kiitos siis omakotitalolle, jos en saa ihan uutta miljoonataloa, joka on rakennettu kivestä :)

Koska rakennamme itse =D



Aijai, kesällä pääsee upouuteen omaan =)

kiva asua kapsungin laitamilla rivitalossa ja käydä mökillä olemassa oikeasti rauhassa.

enkä halua asua jossain hornan kuusessa, ei ihan ole varaa ok-taloon kehä I:n sisäpuolella.

asutaan rivarissa, olen tyytyväinen, jo 22. vuosi menossa( 2 eri rivaria)

Vierailija:

On tilaa potkia palloa OMASSA pihassa, voi korjailla mopoa ja ajella sillä. Ottaa lemmikiksi kanin/lampaan/kanoja, sekä tietysti koiran jan kissan.

Maalla voi kiipeillä puihin.... Pienetkin lapset uskaltaa päästää pyöräilemään rauhallista tietä mummolaan, harva päästää isossa kaupungissa lapsen liikenteen sekaan mummolaan menemään yksin...?

Omasta ikkunasta voi nähdä takapihan kupeessa hirven, ja voi mielin määrin möyriä lumessa ilman että tarvitsee pelätä likaavansa itseään koiran kakkaan.

Lintuja voi ruokkia ja niiden elmää seurata keittiön ikkunasta samalla kun syö. Oppii lämmittämään takan, ja " selviytymään" ilman sähkö jos myrsky katkaisee sähköt. Saa rakentaa majoja, ja kukaan naapuri ei häiriinny jos välillä sattuu meteliä syntymään.

Aika harvalla on nykyään maallakaan lemmikkinä kanoja tai lampaita jos ei ihan maatalosas asu, kanit ym. voi ottaa kaupunkikotiinkin. Ja miksi pallon potkiminen omessa pihassa on parempi kuin viereisellä pallokentällä :) Kaupungissakin on tosiaan niitä metsiä joissa voi kiipeillä puihin ja rakennella majoja, mutta lasinsirujen suhteen olet oikeassa. Toisaalta maalla tiet ovat usein vilkkaitakin maanteitä ilman kävelijöille/pyöräilijöille varattuja kaistoja.

Eläimiä on kaupungissakin (itse olen nähnyt ihan Helsinigissä runsaasti ruskoita ja kaneja, mutta myös kettuja, hirviä ja hylkeen. Kaupungissakaan ei ole kaikkialla koirankakkaa, etenkään jos mene eumpihankeen möyrimään :D Lintujakin pääse seurailemaan, joko ruokinnoille tai muuten vaan, sillä kaupungissa linnut ovat usein kesympiä koska ovat tottuneempia ihmisiin.

Ja tosiaan, monella kaupunkilaisella on mökki, jolla voi opetella elämään ilman sähköjä ja juoksevaa vettä, ja jossa sitä maalaisempa aelämää pääsee kokemaan.

Kaupungin plussapuolina pidän mm. kulkemisen helppoutta, sitä että palvelut ja harrastukset ovat usein lähempänä ja isommilla lapsille ja nuorille sitä että kaupungissa on niin paljon väkeä että samoista asioista kiinnostuneita on kohtuu helppo löytää, mikä ei suinkaan ole itsestään selvää pienillä paikkakunnilla.

Kuten sanottu, molemissa on puolensa. Siksi en ymmärrä miksi kaupungissa vietettyä lapsuutta pidetään usein jotenkin huonona.

Teininä sitä kaipaa kaupungin humuun, mutta lapsena maalla on paras asua.

että samassa talossa asuu muitakin. Eikä sitä paitsi olisi varaakaan. Jos rivitaloon pääsisisn joskus olisin onnellinen.

Ei missään nimessä, ahdistavaa!!!!

Meillä rakentuu okt maalle (lähimpiin kaupunkeihin 18, 22, 31 ja 44 km) mutta peruspalvelut on ihan lähellä kuitenkin. Lääniä riittää, mikäs sen parempaa =)

IKINÄ IKINÄ en muuttaisi edes 1000m2 tontille taajamaan!

mies haluaisi rakentaa okt:n, mutta mä en halua. Miehellä paljon työmatkoja, mulle jäisi lumityöt, nurmikonleikkuut ym. Meillä mökki, jossa vietämme kesäviikonloput, ei ole aikaa hoitaa mökkiä ja omakotitaloa.

Vierailija:

lapsena maalla on paras asua.

halua omistaa kahta autoa. Syitä on lukemattomia.

vaan ihan tärkeintä on rakastava perhe. Se minua kuitenkin harmittaisi jos asuisin jossain metsän keskellä ja joutuisin lähettämään lapseni jo 16-vuotiaana opiskelemaan kauemmaksi ja asumaan omillaan. Sitä en haluaisi tehdä. Itse olen kasvanut pääkaupunkiseudulla ja täältä on löytynyt kaikki opiskelupaikat yms ja on ihanaa, että vanhemmatkin asuu lähellä :-) En innostuisi siitäkään, jos vanhempani päättäisivät nyt muuttaa monen sadan kilometrin päähän...

Enkä maksa itseäni kipeäksi jostain homeisesta talosta pienellä pläntillä-

Maalle muuttoa en edes harkitse, mitä siellä isossa talossa yksin kaukana kaikesta sitten tekisi?

vaivalloisia ja liian kaukana joka paikasta. Kamalasti siivottavaa, piha- ja lumitöitä, rempattavaa ja laitettavaa. Lisäksi se on tylsän keskiluokkaista ja -ikäistä. Minähän olen vielä nuori, 39.

yli 400t kerrostalokodissa.



mutta olemme nimenomaan mukavuudenhaluisia :)



Toisaalta, toinen ja ehkä vielä painavampi syy meillä on ympäristötietoisuus. Asumme mielummin kerrostalokodissa keskusta-alueella, käytämme julkisia liikennevälineitä ja pyrimme muutenkin pitämään ekologisen jalanjälkemme mahdollisimman pienenä.

Jos Helsingin keskustaan saisi omakotitalon niin se olisi tietysti erittäin jees, paitsi että minulla ei kuuna kullanvalkeana olisi siihen varaa.