Lapsen voitontahtoinen, leuhkiva kaveri
Miksi lapsen alakouluikäinen kaveri mahtaa olla sellainen kuin on? Kaikessa hän haluaa olla paras, kehuu itseään silmittömästi, kehuu perheensä taloa, mökkiä, mitä vain sumeilematta ja hieman alentuvasti aina vertaillen muiden vastaavia. "Meillä on niin ihana piha. Harmi ettei teillä oo." -tyylisesti.
Lisäksi hän vääristelee totuutta, esim. pokkana väitti lapselleni voittaneensa erään kilpailun. Oikeasti tuli kolmanneksi ja minun lapseni voitti. Tämä vain esimerkkinä, olen kuullut monesta vastaavanlaisesta väitteestä.
Lapseni on hieman kyllästynyt kaverin leuhkimiseen, mutta ei pidä sitä oikein minään. On niin tottunut tähän.
Oma lapseni ja hänen muut kaverinsa eivät tee numeroa itsestään, vaikka aihetta olisikin. On upeita kotitaloja, taitoja ja hyviä yksilöllisiä ominaisuuksia, mutta kukaan muu ei "lesoile". Mutta mistä tämän yhden pään paisuminen kumpuaa? Eikö tällainen lapsi saa tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan, vai mistä on kyse?
Jos haluaa, että lapsella on kavereita, kannattaa muistuttaa, että leuhkiminen ja omakehu eivät ole kovin arvostettuja piirteitä.
Kommentit (26)
Mun lapsella on myös tuollainen kaveri. En tiedä, mistä johtuu, voi tietenkin olla se, että on perheen pienin ja ainoa poika. Että tavallaan sitä osaamista on aina ja monen perheenjäsenen toimesta hieman katteettomasti ylistetty. Mä yritän vähän huumorilla suhtautua siihen, että jaaha, tais tulla nyt vähän Lapin lisää tuohon juttuun. Myös oman lapsen kanssa on keskusteltu siitä, että kannattaa suhtautua aika kriittisesti tämän kaverin juttuihin.
Sieltä on kasvamassa menestyjä. Teitä ehkä harmittaa, mutta tämä on fakta.
Näitähän on aina ollut. Jonkinlaista epävarmuutta kai. Lapsellesi voit sanoa että jättää kehumiset omaan arvoonsa. Voi olla että vanhetessa jää pois mutta voi tietysti olla että paheneekin.
Mun lapsella on myös tuollainen luokkakaveri. Kerskuu ja valehtelee. On jo kerran vaihtanut koulua, kun kuulemma syrjittiin. Samanlaista käytös kuulemma ollut siellä, joten ei ole seuraus. Nuorin sisaruksista, ja vanhemmilla ei ilmeisesti ole kauheasti aikaa. Tuntuu, että saa kaiken, mitä pyytää, mutta kyllästyy hetkessä olipa kyseessä uusi harrastus (lopettaa kuukauden päästä, vaikka hankittu kalliit varusteet) tai lemmikki (hetken kuluttua myynnissä).
Vierailija kirjoitti:
Ei saa huomiota kotona, ei ole koskaan parhain tai edes hyvä vanhempiensa silmissä. Epävarmuus kasvaa...
Tai sitten saa ihan liikaa huomiota. Kehutaan liikaa ja aiheetta, vanhemmat nostaa lapsensa ja itsensä muiden yläpuolelle.
Minä tiedän vastaavanlaisen tytön, joka on nähtävästi jäänyt isoveljensä jalkoihin. Poikaa pidetään ihmelapsena ja kuskataan päivittäin harrastuksiin, joiden taustajoukoissa vanhemmat hääräävät. Pikkusiskoa on _leikkisästi_ pidetty "vähän bimbona" alusta asti. (Äitinsä käytti juuri näitä sanoja.) Perheessä on muutenkin jotenkin sovinistinen ote, miehiä pidetään parempina kuin naisia. :-O Epävarmuuttako se on, että tyttö aina kehuu itseään (ja samalla ovelasti sivaltaa muita).
Luultavasti vanhemmilta opittu käytösmalli tuo leuhkiminen. Tosin valehtelu viittaa siihen, että haluaa ihailua/huomiota kun ei sitä vanhemmilta saa.
Vierailija kirjoitti:
Sieltä on kasvamassa menestyjä. Teitä ehkä harmittaa, mutta tämä on fakta.
Juu, sitä mieltä olen minäkin. Ajan henki on se, että se saa, joka kehtaa pyytää ja nostaa itseään.
En tiedä, harmittaako minua, mutta kieltämättä ärsyttää tuollainen tyyli. Onneksi lapseni tuntuu ottavan asian rennommin ja keskittyy omiin juttuihinsa. :) Itse vanhempana yritän ymmärtää, mistä moinen johtuu.
-ap
Mun lapsen kaveri kertoi mulle että isällään on miljoona euroa tilillä. Tämä on varmaan totta, mutta mistäpä lapsi olisi sen kuullut ellei isältään. Jos vanhemmat puhuvat ääneen tuollaista niin ei ihme että lapset kerskuvat.
Osa lapsista - jopa koululaisista - on jäänyt sellaiseen pikkulapsiajan narraamismoodiin.
Osalla koululaisista on edelleen myös kaikkivoipaisuuskuvitelmia, kuten ihan pienillä lapsilla.
Eli jonkinlaista jälkeenjääneisyyttä tuollainen "elvistely" taitaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen kaveri kertoi mulle että isällään on miljoona euroa tilillä. Tämä on varmaan totta, mutta mistäpä lapsi olisi sen kuullut ellei isältään. Jos vanhemmat puhuvat ääneen tuollaista niin ei ihme että lapset kerskuvat.
Tuohan nyt on ihan normaalia "mun isi on parempi kuin sun isi" -juttua.
Vanhempien perintöä. Ei normaali lapsi välitä pihoista ym. Vaan muut asiat kiinnostaa enemmän, jos kotona kovin puhutaan kuinka surkeaa muilla on pihat ym. Niin lapsikin oppii arvostelun. Nämä arvostelijat on usein myös huonon itsetunnon omaavia ja purkavat kotona kaiken mahtavuutensa ja paremmuutensa lapsi ottaa mallia muttei tajua pitää seinien sisällä, kun luulee kerskumisrn aiheeksi kotoa opittujen atvojen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen kaveri kertoi mulle että isällään on miljoona euroa tilillä. Tämä on varmaan totta, mutta mistäpä lapsi olisi sen kuullut ellei isältään. Jos vanhemmat puhuvat ääneen tuollaista niin ei ihme että lapset kerskuvat.
Tuohan nyt on ihan normaalia "mun isi on parempi kuin sun isi" -juttua.
Mä en muista sellaista lapsuudestani, enkä ole kuullut tuollaista retoriikkaa nykylapsilta.
Onko tuollaiselle puheelle jotain psykologista kehystä eli mitä se tarkoittaa?
Jotkut lapset nyt vaan on kusipäitä. Niistä kasvaa kusipäisiä aikuisia, ja ne kuolevat kusipäisinä vanhuksina.
Elvistelijän vanhemmat narsisteja?
Kehuja on tuleva narsisti (psykopaatti). Joko kasvatuksen tulos ja/tai narsismi on geeneissä, ehkä omissa vanhemmissa tai isovanhemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Sieltä on kasvamassa menestyjä. Teitä ehkä harmittaa, mutta tämä on fakta.
Esikoisella on tämäntyyppinen kaveri. Ajaa uberia nykyään, toisen asteen opinnot jäi kesken, pää ei kestänyt varusmiespalvelusta kuin viikon.. että semmoinen menestyjä. Ovat yli 30v nykyään, vanhempiensa nurkissa asuu edelleen.
Huonoa seuraa lapsellesi, yritän päästä hänestä eroon, anna porttikielto teille kotiin.
Ei saa huomiota kotona, ei ole koskaan parhain tai edes hyvä vanhempiensa silmissä. Epävarmuus kasvaa...