Mä en käsitä miten te positiivisesti elämään

En aina jaksakaan, muttei se meinaa sitä etteikö se elämänasenne ois pääpiirteissään positiivista.

Itse olen realisti, parempi se kuin pessimisti.

pääseminen ole mikään " päätät vain olla positiinen" -juttu. Muunlaista (ammatti-)apua tarvitaan.



Jos taas ei ole kyse sairaustasoisesta masennuksesta, silloin oma asennekin voi jo jotain auttaa. Mutta se on kyllä persoonallisuus- ja temperamenttikysymyskin. Toiset on luonnostaan positiivisempia ja toiset synkempiä.

Pitää kuormittaa tasapainoisesti sekä fyysistä että psyykkistä puolta ja muistaa, että esim. psyykkisen " stressin" purkuun toimii myös fyysinen rasitus - ja päinvastoin.



Terv. parantumattomasti sairas, mutta positiivinen

energiaa. Jos koettaa ajatella positiivisesti vaikka tulevaisuudestaan, kaikenlaiset pelot käy päälle ja niitten kanssa tappeleminen on tosi uuvuttavaa.

Kuka sitä jakaa mököttövää murjomörköä katsoa, ei ainakaan itse itseään. Elämä on mukavempaa, kun ajattelee aina positiivisesti :)

se jos mikä syö voimat. Elämä on sitä mitä siitä tekee, masennukset tiety asia erikseen.

Helppoa siis olla onnellinen=)



Ja tietysti, jos ja kun jotain menee pieleen, niin pyrin toimimaan niin, että tilanne olisi edes jollain tapaa parempi. Pitää yrittää löytää ne hyvät puolet.



Ja ei, en joudu miettimällä miettimään, että mikäs tässä olikaan hyvää, vaan kyllä ne asiat tulevat ihan itsekseen.



Ystäväni on juuri sellainen, joka pyörittelee asioita liiankin kanssa päässään ja miettii asiat niin pitkälle, että jollain tapaa päätyy aina sinne pohjamutiin asti ihan turhissakin asioissa. Mitä se auttaa?

En yhtään ihmettele, jos hän joskus sairastuisi masennukseen tuon taipumuksensa vuoksi.



Mitä auttaa pelätä kuolemaa, joka voi tulla tänään, tai 50 vuoden päästä?

Miksi sinulla tulee juuri pahoja ja pelottavia asioita mieleen? Etkö todella näe tulevaisuudessa mitään hyviä asioita?

Jos katsot menneisyyteen, onko kaikki ollut pelkästään pahaa? Eikö elämässäsi ole ollut mitään hyvää? Onko siellä jotain pahaa, jonka olisi ehkä voinut kääntää hyväksi?

Jos jotain nappia painamalla saa aina sätkyn niin mitä useampi sätky on takana sitä enemmän vaatii yrittää taas uudestaan. Ja kyllä, sitä nappia on pakko painaa.

Vierailija:

energiaa. Jos koettaa ajatella positiivisesti vaikka tulevaisuudestaan, kaikenlaiset pelot käy päälle ja niitten kanssa tappeleminen on tosi uuvuttavaa.

Olen ihan varma, että vieressä on toinen nappi, mutta et tuskaltasi näe sitä. Pitää myös muistaa, että aina on joku keino kiertää asioita. Ehkä et ole vain keksinyt sitä vielä?



Kannattaisko sun käydä psykiatrin juttusilla purkamassa tuntojasi?

Vierailija:

Helppoa siis olla onnellinen=)

Ja tietysti, jos ja kun jotain menee pieleen, niin pyrin toimimaan niin, että tilanne olisi edes jollain tapaa parempi. Pitää yrittää löytää ne hyvät puolet.

Ja ei, en joudu miettimällä miettimään, että mikäs tässä olikaan hyvää, vaan kyllä ne asiat tulevat ihan itsekseen.

Ystäväni on juuri sellainen, joka pyörittelee asioita liiankin kanssa päässään ja miettii asiat niin pitkälle, että jollain tapaa päätyy aina sinne pohjamutiin asti ihan turhissakin asioissa. Mitä se auttaa?

En yhtään ihmettele, jos hän joskus sairastuisi masennukseen tuon taipumuksensa vuoksi.

Mitä auttaa pelätä kuolemaa, joka voi tulla tänään, tai 50 vuoden päästä?

a.) joko hiton onnekkaita (eli ei ongelmia/menetyksiä perheessä tms.)

b.) saakelin tyhmiä (eivät älyä että niillä oikeasti menee huonosti).



Angstia riittää vaikka muille jakaa, kuten pyhää vihaakin. >:( Olen vielä nuori mutta menettänyt koko sukuni vähitellen ja nyt olen veljeni lisäksi ainoa henkiinjäänyt. Anoppini vihaa minua, ihmiset ovat kiusanneet minua eskarista työpaikalle (eli jatkuvaa kiusausta, olin sitten missä tahansa) ja minua on petetty. Olen mennyt sekaisin stressistä, menettänyt parhaat ystäväni ja saanut 4 mt-sairautta 5 vuoden sisällä. Olen helvetin vihainen ja väsynyt, niin uupunut että joka päivä saan itkukohtauksen. Olen kypsynyt elämääni ja aikeissa antaa periksi, koska vaikka elämässäni on hyviäkin asioita, minä en tahdo elää näin, sairaana, vihaisena ja yksin.



Jos Jumala olet olemassa, niin haista paska.

maailman loppuun asti. Ehkä kyseinen ihminen saa vielä toisen lapsen. Se ei tietenkään korvaa menetettyä, mutta tuo varmasti yhtä paljon iloa ja onnea.

Ja voimia, ei oo helppoa aina tämä ihmiselämä.



Mitä vanhemmaksi tulee, sitä ohuemmaksi käy positiviisuus meikäläisen elämässä. Kun painoin nappia ekan kerran ja zapppp -> päädyin rähmälleni, jaksoin vielä hyssytellä että kyllä se siitä, uutta yritystä vaan putkeen, kaikki menee varmasti hyvin. Seuraavan zaaapppppppppin jälkeen sain oikein positiivisuusherätyksen ja saarnasin aatettani muillekin ihmisille. Hei, en ole ollut _tarpeeksi_ positiivinen, nytpä olenkin oikein tosi, tosi positiivinen ja onnistun!! Zappppp!!!!! Sitten ajattelin että nyt taidan painaa väärää nappia, etsitään uusi nappi. Zappppppp!!!! Nyt seison taas sen napin ääressä ja kaikki ympärilläni toljottavat ja ihmettelevät saamattomuuttani ja joka paikasta oikein huokuu paina paina paina paina, mikä siinä oikein maksaa! Ja kyllä, voihan olla että tällä kertaa en saakaan ripulit housuihin tuovaa sähköiskua. Onhan se _mahdollista_. Tai sitten saan sellaisen että henki lähtee.

En valitettavasti osaa auttaa, enkä neuvoa, mutta olen pahoillani puolestasi!

rypeä paskassa, vaikka sitten hukkuisit siihen.

Vierailija:

maailman loppuun asti. Ehkä kyseinen ihminen saa vielä toisen lapsen. Se ei tietenkään korvaa menetettyä, mutta tuo varmasti yhtä paljon iloa ja onnea.

Siis tyyliin " päin persettä meni, mutta sellaista se nyt vaan joskus on" , sen sijaan että jäisi märehtimään kaikkia negatiivisia asioita ja pitkittämään niiden aiheuttamaa ahdistusta.



Siitä ei tulisi mitään että yrittäisin väkisin kääntää kaiken positiiviseksi. En yksinkertaisesti uskoisi itseäni eikä se toimisi.