Oikeat syyt Suomen ja Ruotsin erilaiseen taloustilanteeseen

Vientituotevalikoima on yksi syy. Suomen valikoiman päätuotteet ovat alhaisen jalostusarvon tuotteita, joiden kysyntä talouskasvussa käynnistyy aina viipeellä, mutta romahtaa hyvin äkkiä. Ruotsilla on paljon kulutushyödykkeitä, joiden kysyntä on tasaisempaa.

Suomessa on ongelmana ikärasismi. Ruotsissa ikääntyneempien työllisyysaste on paljon korkeampi, koska se on turvattu lailla: irtisanomisjärestys on first in - last out.
Ikääntyneemmät työntekejät koetaan mentoreiksi, joilla on paljon annettavaa ja opastettavaa nuoremmilleen. Siis asenne on täysin erilainen kuin Suomessa.

Mitä taas investointeihin tulee, niin Suomi on pohjoismaiden vertailuissa saanut eniten ulkomaisia sijoituksia.
Eniten niitä on muuten tullut Ruotsista...
Viime vuonna ulkomaiset investoinnit Suomeen kasvoivat 47 %,mikä kyllä pudottaa pohjan väitteiltä, että Suomea ei koettaisi hyvänä investointikohteena.

Suomen tärkeimpinä kilpailukykytekijöinä koetaan osaava työvoima, toimiva infra ja viranomaisyhteistyö.

Ongelmanamme on kotimaisten yritysten investointihaluttomuus - Suomeen.

Investointiasteemme on koko 2000-luvun ollut muuta Eurooppaa ja etenkin tärkeimpiä kilpailijamaitamme, Ruotsia ja Saksaa alhaisempi. Etlan ja EK:n mukaan meillä ei ole edes korvattu vanhaa, paitsi jossain määrin nyt nousukaudella. Uusinvestoinnit puuttuvat käytänössä kokonaan ja erityisen suurta huolta herättää vähäiset TKI-investoinnit, eli investoinnit tulevaisuuteen.

Alhainen investointiaste ei siis vaikuta riippuvan hallituksen kokoonpanosta.Pitkään jatkuneet oikeistovetoiset hallituksetkaan eivät saaneet investointeja käyntiin, mutta tekivät yritystuista kylläkin joka vuosi kasvavan automaatin. Yritystukia jaetaan muodossa jos toisessakin joka vuosi n 8 mrd:n edestä.
TEM.n mukaan vain 10 % yritystuista toimii tarkoituksenmukaisesti, valtiovarainministeriön mukaan suurin osa tuista päätyykin osinkoina omistajille, kotimaisten lisäksi merkittävälle määrälle ulkomaisia.
Ruotsi investoi kolmanneksen Suomea enemmän. Ero on merkittävän suuri. Ilman investointeja talouskasvusta voi vain haaveilla.

Jäykistä työmarkkinoista puhutaan paljon, mutta OECD:n vertailun mukaan Suomessa irtisanominen - myös henkilötasolla, on helpompaa kuin tärkeimmissä kilpailijamaissamme Saksassa ja Ruotsissa.
Palkansaajathan ovat jo vusean vuoden osoittaneet yhteiskuntavastuuta suostuen äärimaltillisiin palaknkorotuksiin ja jopa kikyn 0-linjaan.
Palkansaajien ostovoiman heikentäminen tappa kotimarkkinayritykset.

Ruotsissa yritysverotus on Suomea korkeampaa, samoin palkan sivukulut ovat merkittävästi korkeammat.

Suomen yritysverotus on alle EU-maiden keskairvon , samoin palkan sivukulut. Sipilän kaudella tehtiin tulonsiirto palkansaajilta työnatajille siirtämällä palkan sivukuluja palkansaajien maksettavaksi. Se heikensi palkansaajien ostovoimaa näin ensi alkuun puolella miljardilla, jotkossa vielä enemmän, ellei nykyhallitus muuta lakia.

Palkkataso on karvan verran Ruotsissa korkeampi. Palkkaverotus on Ruotsissa ihan pienimpiä tuloja lukuunottamatta hieman kevyempää.

Siellä myös työntekijöillä on edustus yritysten hallituksissa ja täysi myötämäärämisoikeus, mikä Suomessa on vain työnantajilla. Suurin osa aloista on keskitettyjen ratkaisujen piirissä ja paikallinen sopiminenkin hoidetaan ay-liikkeen kanssa.

Tällä hetkellä Ruotsille on etua sitä, että kruunu on heikentynyt euroon nähden. Aina niin ei ole ollut.

Ruotsalaisten historia on myös erilainen. Siellä oli pääomia jo silloin, kun Suomi vasta tajusi, että maailmassa on muitakin maita. Ruotsi ei ole myöskään sotinut.

Ruotsin työttömyysaste on nousussa. Kuten Suomenkin. Syynä globaali taloustaantuma.