Lue keskustelun säännöt.
Kohtaamasi epäoikeudenmukainen kohtelu, joka on jäänyt mieleen?
20.10.2019 |
Millainen epäoikeudenmukainen kohtelu sinua on jäänyt kaivelemaan?
Itse mietin aika usein lapsuuden aikaista kuviota, jossa minua syytettiin säännöllisesti ilman aihetta. Olin perhepäivähoidossa tätini luona, jossa oli myös muita lapsia. Aina kun joku lapsi riehui, jotkut kinastelivat tai rikkoivat jotain, täti syöksyi paikalle ja komensi MINUA, vaikka olin hiljainen ja vetäytyvä lapsi, enkä koskaan esimerkiksi aloittanut riitaa. Varsinkin porukan vilkkain poika käytti tätä hyväkseen ja virnuili minulle tietäessään, että saisin aina syyt niskaan, jos hän tekisi jotain pahaa. Olen jälkikäteen epäillyt, että tätini pelkäsi komentaa muita lapsia, koska heidän vanhempansa olivat ko. pikkukaupungissa merkittävässä asemassa. Tuntui silti pahalta olla ikuinen syntipukki, eikä täti ehtinyt (nyt jo edesmennyt) koskaan edes pyytää tätä minulta anteeksi.
Millaisia asioita muille on jäänyt hampaankoloon?
Kommentit (61)
Sain syytteen hätävarjelun liioittelusta kun potkaisin raiskauksen yrittäjää leukaan ja päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei tapahtunut minulle, mutta muistan erään kylmän talviaamun, kun bussikuski jätti yhden pikkutytön pysäkille. Bussi oli jo melkoisen täynnä, mutta ihan varmasti se yksi pieni lapsi olisi mukaan mahtunut. Kyse ei ollut edes siitä, että bussi olisi vain ajanut ohi, vaan kaikki muut pysäkillä seisojat (aikuiset) tunkivat kyytiin. Tämä yksi tyttö oli vain kiltisti odottanut vuoroaan viimeisenä.
Minä istuin ensimmäisessä penkkirivissä ja joskus koen vieläkin huonoa omatuntoa siitä, etten itse jäänyt pysäkille, jolloin tuo tyttö olisi mahtunut mukaan. Minulla oli liukuva työaika, enkä olisi myöhästynyt mistään. Toivon, ettei se tyttökään myöhästynyt koulusta, vaikka joutui odottamaan 15-20 min, seuraavaa bussia.
Lapsena päiväkerhossa eräs suosittu tyttö, josta pidin pyysi minua istumaan viereensä. Olimme leikkineet paljon yhdessä ja ystävyytemme oli rakentumassa hyvää vauhtia. Sitten kerhon rasittavin tyttö, jolla oli ihan kamala temperamentti, sai hepulin ja vaati, että hän saisi istua sen suositun tytön viereen. Suosittu tyttö piipitti, että hän haluaa istua minun vieressäni. Selkärangaton nössöpersaus-kerhotäti, joka ilmeisesti pelkäsi yhteenottoa tämän temperamenttisen tytön kanssa alkoikin jurputtaa MINULLE, että minun pitää siirtyä. Olin ujo lapsi ja hän varmaan tiesi, etten panisi vastaan ja hän pääsisi helpolla. Muistan kuinka pöyristynyt olin ja vihasin tätä kerhotätiä tulisesti loppuun asti.
Lapsena (n. 9-vuotiaana) menin kyläkauppaan, niin kaupanhoitaja alkoi huutaa minulle, ettei meille myydä mitään, kun isäs ei ole maksanut velkojaan tänne!
Siis oikeasti, pitikö huutaa siitä m i n u l l e ja kaupan ollessa täynnä ihmisiä? En ole eläessäni hävennyt niin paljon. Muistan, kuinka menin kaupan taakse kuusiaidan suojiin itkemään.
Olisi voinut tehdä sen hienovaraisemminkin, kun kerran kyseessä on lapsi. Olisi kirjoittanut lapun kotiin vietäväksi ja antanut sen minulle kaikessa hiljaisuudessa. Ja olisi minun antanut ostaa ne vähäiset karkkiostokseni. Mutta ei. Minullehan siitä piti ruveta mylvimään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena (n. 9-vuotiaana) menin kyläkauppaan, niin kaupanhoitaja alkoi huutaa minulle, ettei meille myydä mitään, kun isäs ei ole maksanut velkojaan tänne!
Siis oikeasti, pitikö huutaa siitä m i n u l l e ja kaupan ollessa täynnä ihmisiä? En ole eläessäni hävennyt niin paljon. Muistan, kuinka menin kaupan taakse kuusiaidan suojiin itkemään.
Olisi voinut tehdä sen hienovaraisemminkin, kun kerran kyseessä on lapsi. Olisi kirjoittanut lapun kotiin vietäväksi ja antanut sen minulle kaikessa hiljaisuudessa. Ja olisi minun antanut ostaa ne vähäiset karkkiostokseni. Mutta ei. Minullehan siitä piti ruveta mylvimään.
Helppo sanoa näin jälkikäteen, mutta olisit tuhahtanut, että vien sitten rahani muualle, jos ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustuin joitakin vuosia sitten silloisen poikaystäväni kaverin tyttöystävään ja meistä tuli hyviä kavereita. Tapasimme toisiamme aika usein myös kahdestaan, kävimme syömässä ja juomassa ja juttelimme paljon. Meillä oli tosi hauskaa, vaikka jouduin melkein aina maksumieheksi koska nainen, kutsutaan häntä vaikka "Annaksi", ei ollut töissä vaan oli monella tavalla elämän murrosvaiheessa. Tämä ei ollut minulle sinänsä ongelma, koska olin juuri saanut ensimmäisen oman alani työpaikan ja sain hyvää palkkaa. Aluksi maksoin laskuja baarissa, mutta myöhemmin Anna alkoi pyytää minulta rahaa lainaksi. Hän maksoi alkuvaiheessa takaisin, mutta sitten velkoja alkoi kertyä. Tilanne alkoi ärsyttää minua ja vähitellen etäännyimme.
Niihin aikoihin seurustelu silloisen poikaystäväni kanssa tuli päätökseen ja olin muuttamassa yksin uuteen asuntoon. Muuttamiseen menee rahaa, joten kirjoitin Annalle viestin, jossa kerroin että tarvitsen nyt rahat, jotka olen lainannut hänelle. Ensin hän lupaili huomista, sitten ylihuomista ja lopulta kertoi saavansa rahaa vasta silloin ja silloin. Parin viikon päästä hän ei vastannyt enää viesteihin lainkaan.
Pahinta oli kuitenkin se, että törmäsin sattumalta hänen mieheensä, joka vaikutti omituisen vihaiselta nähdessään minut. Kysyin häneltä mitä Annalle kuuluu, ja hän vastasi, että ehkä on parempi, ettemme ole tämän kanssa tekemisissä ja että minun pitäisi maksaa vihdoin Annalle vuosien varrella kertynyt velkani!!! Olin lentää selälleni hämmästyksestä. Sen lisäksi, että olin tarjonnut Annalle vuosien varrella sadoilla euroilla ruokaa ja juomaa ja lainannut hänelle vähintään saman verran rahaa, hän oli väittänyt miehelleen lainanneensa itse minulle! Käsittämättömintä tilanteessa oli se, että mies kyllä tiesi missä olin töissä, samoin sen ettei hänen tyttöystävällään ollut tuloja. Mistä työtön ihminen olisi saanut rahaa työssä käyvälle lainattavaksi asti? Hän kun tuntui muutenkin kärsivän kroonisesta rahapulasta ja vielä puhui siitä kaiken aikaa.
Tämä jäi vaivaamaan minua pitkäksi aikaa. Paljon enemmän kuin rahan menetys (en saanut koskaan rahoja takaisin) minua söi se, että minut oli mustamaalattu lainaajaksi, joka ei hoida velkojaan, vaikka tilanne oli täysin päinvastainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoana lapsena kohtasin paljon vihaa muiden vanhempien puolelta. Jos menin sanomaan jostain, mitä kaveri teki, niin selityksenä oli, että "Tiinalla on sisaruksia, niin se on katsos oppinut pitämään puolensa." Jos taas kaveri meni sanomaan jostain samankaltaisesta, mitä minä tein, niin vastaus oli "Niina ei osaa jakaa, koska hänellä ei ole sisaruksia."
Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena (n. 9-vuotiaana) menin kyläkauppaan, niin kaupanhoitaja alkoi huutaa minulle, ettei meille myydä mitään, kun isäs ei ole maksanut velkojaan tänne!
Siis oikeasti, pitikö huutaa siitä m i n u l l e ja kaupan ollessa täynnä ihmisiä? En ole eläessäni hävennyt niin paljon. Muistan, kuinka menin kaupan taakse kuusiaidan suojiin itkemään.
Olisi voinut tehdä sen hienovaraisemminkin, kun kerran kyseessä on lapsi. Olisi kirjoittanut lapun kotiin vietäväksi ja antanut sen minulle kaikessa hiljaisuudessa. Ja olisi minun antanut ostaa ne vähäiset karkkiostokseni. Mutta ei. Minullehan siitä piti ruveta mylvimään.
Helppo sanoa näin jälkikäteen, mutta olisit tuhahtanut, että vien sitten rahani muualle, jos ei kelpaa.
Niinpä kai, mutta lapsi ei osaa muuta kuin säikähtää. Eikä ollut ketään, joka olisi edes jotenkin puolustanut. Nyt, jos minun läsnäollessani joku alkaisi tuollaista huutaa kenelle tahansa lapselle, minä menisin kyllä väliin. Ei lapselle aleta tuollaisesta sanomaan, lapsi on lapsi.
Mutta eipä ne aikuisetkaan siellä muuta kuin naureskelivat ja katsoivat minua paheksuen. Paha lapsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menossa matikan tunnille yläasteella. Luokan edessä oli kova tohina, ja kun ope tuli, kaikki rynnistivät luokkaan. Jäin jälkeen, koska takkini tippui naulakosta ja nostin sen takaisin ettei se kastuisi lattialla. Luokan ovi meni nenäni edestä kiinni. Koputin siihen, ei vastausta. Koputin kovempaa, mutta kukaan ei avannut. Hetken päästä opettaja itse avaa oven ja ojentaa minulle jälki-istuntolapun, koska olin myöhästynyt tunnilta kesken päivän.
Sama opettaja myös valehteli nähneensä minut kesken päivän jossain sillan alla polttelemassa tupakkaa. Thank lord olin ollut silloin koulussa ja sen tunnin opettaja sen todisti.
Mieleen on myös elävästi jäänyt se, kun isäni naisystävä ja tämän kaksi tytärtä eivät puhu minulle. Syy: alkoholistiäitini soitti humalassa heille haukkumapuheluita ja heidän mielestään se oli minun vikani. Se oli uskomattoman epäreilua! Asuin isäni kanssa, ja äiti soitteli myös minulle ja haukkui ties miksi.
Jotenkin olin usein aikuisten silmissä syypää moneenkin asiaan, ja se ei helpottanut oloani yhtään siihen aikaan. Vieläkin sattuu muistella, 20 vuotta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ainoana lapsena kohtasin paljon vihaa muiden vanhempien puolelta. Jos menin sanomaan jostain, mitä kaveri teki, niin selityksenä oli, että "Tiinalla on sisaruksia, niin se on katsos oppinut pitämään puolensa." Jos taas kaveri meni sanomaan jostain samankaltaisesta, mitä minä tein, niin vastaus oli "Niina ei osaa jakaa, koska hänellä ei ole sisaruksia."
Huoh.
Minä olen myös ainoana lapsena kohdannut tätä, vielä aikuisenakin joskus. Epäreilua oli, kun olin ja olen luonteeltani rauhallinen, eikä minulle ole koskaan ollut ongelma jakaa mitään. Miksi olisi, kun kotona oli kaikki rauha leikkiä millä halusin, syödä rauhassa mitä halusin ja mennä vaikka ostamaan se karkkipussi mistä korkeintaan vanhemmat pyysivät maistiaisia.
Silti jouduin usein syntipukiksi muiden riitoihin, ja auta armias jos puolustin itseäni! Siitä se riemu repesi joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin joitakin vuosia sitten silloisen poikaystäväni kaverin tyttöystävään ja meistä tuli hyviä kavereita. Tapasimme toisiamme aika usein myös kahdestaan, kävimme syömässä ja juomassa ja juttelimme paljon. Meillä oli tosi hauskaa, vaikka jouduin melkein aina maksumieheksi koska nainen, kutsutaan häntä vaikka "Annaksi", ei ollut töissä vaan oli monella tavalla elämän murrosvaiheessa. Tämä ei ollut minulle sinänsä ongelma, koska olin juuri saanut ensimmäisen oman alani työpaikan ja sain hyvää palkkaa. Aluksi maksoin laskuja baarissa, mutta myöhemmin Anna alkoi pyytää minulta rahaa lainaksi. Hän maksoi alkuvaiheessa takaisin, mutta sitten velkoja alkoi kertyä. Tilanne alkoi ärsyttää minua ja vähitellen etäännyimme.
Niihin aikoihin seurustelu silloisen poikaystäväni kanssa tuli päätökseen ja olin muuttamassa yksin uuteen asuntoon. Muuttamiseen menee rahaa, joten kirjoitin Annalle viestin, jossa kerroin että tarvitsen nyt rahat, jotka olen lainannut hänelle. Ensin hän lupaili huomista, sitten ylihuomista ja lopulta kertoi saavansa rahaa vasta silloin ja silloin. Parin viikon päästä hän ei vastannyt enää viesteihin lainkaan.
Pahinta oli kuitenkin se, että törmäsin sattumalta hänen mieheensä, joka vaikutti omituisen vihaiselta nähdessään minut. Kysyin häneltä mitä Annalle kuuluu, ja hän vastasi, että ehkä on parempi, ettemme ole tämän kanssa tekemisissä ja että minun pitäisi maksaa vihdoin Annalle vuosien varrella kertynyt velkani!!! Olin lentää selälleni hämmästyksestä. Sen lisäksi, että olin tarjonnut Annalle vuosien varrella sadoilla euroilla ruokaa ja juomaa ja lainannut hänelle vähintään saman verran rahaa, hän oli väittänyt miehelleen lainanneensa itse minulle! Käsittämättömintä tilanteessa oli se, että mies kyllä tiesi missä olin töissä, samoin sen ettei hänen tyttöystävällään ollut tuloja. Mistä työtön ihminen olisi saanut rahaa työssä käyvälle lainattavaksi asti? Hän kun tuntui muutenkin kärsivän kroonisesta rahapulasta ja vielä puhui siitä kaiken aikaa.
Tämä jäi vaivaamaan minua pitkäksi aikaa. Paljon enemmän kuin rahan menetys (en saanut koskaan rahoja takaisin) minua söi se, että minut oli mustamaalattu lainaajaksi, joka ei hoida velkojaan, vaikka tilanne oli täysin päinvastainen.
Et siis korjannut käsitystä miehelle siinä tilanteessa?
Ihmettelen kyllä miehen naiiviutta, mutta todettakoon, että itse kyllä aikoinani lainailin kavereille työttömyyskorvauksestani. Eivät ne mitään koskaan takaisin maksaneet, mikä pummien tyyliin kuuluukin.
Olin työpaikassa, jossa yksi osa työtäni oli printtimateriaalien (kuten todistusten ja kuponkien) jakaminen asiakkaille. Joulusesongin yhtenä kiireisimmistä päivistä meitä oli töissä 8 hengen tiimi, sekä yksi esimiehistäni. Jaettavat materiaalit loppuivat kesken, ja esimieheni lupasi järjestää lisää materiaaleja kun tulisi vuoroni jakaa niitä.
Kun vuoroni koitti, esimieheni oli jo paikalla niiden asiakkaiden luona joille minun piti jakaa materiaalit. Kun saavuin ja kysyin lisää materiaaleja, sain esimieheltä suoraa huutoa ja haukkuja asiakkaiden edessä siitä miten olin mokannut asiat.
En voinut tuoda asiaa esille kenellekään, sillä tiesin että kyseinen nainen olisi voinut aiheuttaa vaikeuksia työnsaannissa myöhemmin. Silloinen asuinpaikkani oli pikkukaupunki, jossa kaikki toimi suhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin joitakin vuosia sitten silloisen poikaystäväni kaverin tyttöystävään ja meistä tuli hyviä kavereita. Tapasimme toisiamme aika usein myös kahdestaan, kävimme syömässä ja juomassa ja juttelimme paljon. Meillä oli tosi hauskaa, vaikka jouduin melkein aina maksumieheksi koska nainen, kutsutaan häntä vaikka "Annaksi", ei ollut töissä vaan oli monella tavalla elämän murrosvaiheessa. Tämä ei ollut minulle sinänsä ongelma, koska olin juuri saanut ensimmäisen oman alani työpaikan ja sain hyvää palkkaa. Aluksi maksoin laskuja baarissa, mutta myöhemmin Anna alkoi pyytää minulta rahaa lainaksi. Hän maksoi alkuvaiheessa takaisin, mutta sitten velkoja alkoi kertyä. Tilanne alkoi ärsyttää minua ja vähitellen etäännyimme.
Niihin aikoihin seurustelu silloisen poikaystäväni kanssa tuli päätökseen ja olin muuttamassa yksin uuteen asuntoon. Muuttamiseen menee rahaa, joten kirjoitin Annalle viestin, jossa kerroin että tarvitsen nyt rahat, jotka olen lainannut hänelle. Ensin hän lupaili huomista, sitten ylihuomista ja lopulta kertoi saavansa rahaa vasta silloin ja silloin. Parin viikon päästä hän ei vastannyt enää viesteihin lainkaan.
Pahinta oli kuitenkin se, että törmäsin sattumalta hänen mieheensä, joka vaikutti omituisen vihaiselta nähdessään minut. Kysyin häneltä mitä Annalle kuuluu, ja hän vastasi, että ehkä on parempi, ettemme ole tämän kanssa tekemisissä ja että minun pitäisi maksaa vihdoin Annalle vuosien varrella kertynyt velkani!!! Olin lentää selälleni hämmästyksestä. Sen lisäksi, että olin tarjonnut Annalle vuosien varrella sadoilla euroilla ruokaa ja juomaa ja lainannut hänelle vähintään saman verran rahaa, hän oli väittänyt miehelleen lainanneensa itse minulle! Käsittämättömintä tilanteessa oli se, että mies kyllä tiesi missä olin töissä, samoin sen ettei hänen tyttöystävällään ollut tuloja. Mistä työtön ihminen olisi saanut rahaa työssä käyvälle lainattavaksi asti? Hän kun tuntui muutenkin kärsivän kroonisesta rahapulasta ja vielä puhui siitä kaiken aikaa.
Tämä jäi vaivaamaan minua pitkäksi aikaa. Paljon enemmän kuin rahan menetys (en saanut koskaan rahoja takaisin) minua söi se, että minut oli mustamaalattu lainaajaksi, joka ei hoida velkojaan, vaikka tilanne oli täysin päinvastainen.
Et siis korjannut käsitystä miehelle siinä tilanteessa?
Ihmettelen kyllä miehen naiiviutta, mutta todettakoon, että itse kyllä aikoinani lainailin kavereille työttömyyskorvauksestani. Eivät ne mitään koskaan takaisin maksaneet, mikä pummien tyyliin kuuluukin.
Tapasimme vain kadulla ohimennen, mutta kyllä korjasin. Ilmeeni varmaan kertoi myös, kuinka yllättynyt tästä "velastani" olin. Eri asia sitten on, halusiko mies kuitenkin uskoa omaa tyttöystäväänsä. Tuossa tilanteessa tajusin kuitenkin, etten tule ikinä saamaan rahoja takaisin, uskoi mies minua tai ei. Ja näinhän siinä sitten kävikin.
(7)
Vierailija kirjoitti:
Sain syytteen hätävarjelun liioittelusta kun potkaisin raiskauksen yrittäjää leukaan ja päähän.
Väkivaltainen hullu sai syytteen. Ihan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain syytteen hätävarjelun liioittelusta kun potkaisin raiskauksen yrittäjää leukaan ja päähän.
Väkivaltainen hullu sai syytteen. Ihan oikein.
Miten muuten mielestäsi raiskaukselta saa puolustautua, jos mitenkään?
Kouluaikoina oli ryhmätyö, johon minä tein meidän ryhmästä eniten työtä. Sitten esittelyssä en saanut suunvuoroa ja muut keräsivät minun saavutuksestani kunnian. Sen jälkeen luistin kaikista ryhmätöistä, usko ihmisiin meni.
Töissä oli naistenpäivänä jotain höpöhöpö esityksiä ja yhdellä slidellä luki "I will promote women", eli jos vaikka yksi ylennys voidaan tehdä niin se menisi automaattisesti naiselle. Vaihdoin työpaikkaa tuon jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain syytteen hätävarjelun liioittelusta kun potkaisin raiskauksen yrittäjää leukaan ja päähän.
Väkivaltainen hullu sai syytteen. Ihan oikein.
Miten muuten mielestäsi raiskaukselta saa puolustautua, jos mitenkään?
Päähän potkiminen voi aiheuttaa kuoleman. Todista ensin edes se yritys. Olet mielenvikainen jos taponyritys on mielestäsi oikeutettua.
sairastuin ja sain potkut