Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että teen AINA väärän päätöksen
18.10.2019 |
Kaikki asiani jäävät aina vähän puolitiehen. Haluaisin olla päättäväinen, järkevä aikaansaava ihminen. Ilmeisesti jossain vaiheessa väsyn tai menetän rohkeuteni.
Esimerkiksi tällä viikolla olen vihdoin saanut auton lainaan, mutta en jaksakaan tehdä isoa reissua jota olin suunnitellut. Mietin viimeiseen asti pitäisikö, ja sitten uuvuin niin, että päätin luopua siitä. Tämä päätös ei tuonut toivomaani rentoutumista ja helpotusta, vaan katumuksen ja harmin siitä, että säädän auton hakua ja palautusta periaatteessa ihan turhaan. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi jälleen kerran.
Kommentit (16)
Sä olet vaan laiska toteuttamaan. Tarviit jonkun potkimaan persiille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että tarvitset pienempiä tavoitteita. Suunnittele ensin mukava päiväreissu, joku johon ei tarvitse autoa vaikka. Sitten ottamaan isompia tavoitteita. Onnistumisen kokemukset piristävät.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet vaan laiska toteuttamaan. Tarviit jonkun potkimaan persiille.
Kukahan se joku voisi olla :( life coachiin ei taida olla varaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa päätöksissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Ilmeisesti sinä jahkaat jäkeenpäin vain niitä huonoja. Saattaa olla, että mielestään hyviä päätöksiä tekevät sen sijaan ajattelevat vain niitä päätöstensä hyviä puolia. Todennäköisesti oikeasti menestyvät ihmiset sen sijaan ajattelevat molempia ja yrittävät ottaa ne huomioon paitsi alunperin myös seruaavia päätöksiä tehdessään, jos niitä vaikka jotenkin onnistuisi tasapainottamaan.
Joo, jotkut päättävät nopeasti ja ovat tyytyväisiä. En tiedä miten muuttuisin sellaiseksi. Jos päätän nopeasti, niin menen paniikkiin ja muutan mieltäni. Lopputulos on aina se, että mietin viimeiseen saakka ja teen huonon päätöksen. Olen miettinyt, että teenkö sen alitajuisesti tahallaan. Haluan epäonnistunua, jotta voisin haukkua itseäni ja asettaa itselleni entistä vähemmän saavutettaa? Voisiko olla jotain itsesabotaasia taustalla? Vai enkö vaan tosiaan huomaa niitä onnistumisiani ja pidä niitä paljon minkään arvoisina. Nyt kun mietin,niin jotain olen joskus tehnyt oikeinkin ja se on tuottanut paljon tyytyväisyyttä jälkikäteenkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että tarvitset pienempiä tavoitteita. Suunnittele ensin mukava päiväreissu, joku johon ei tarvitse autoa vaikka. Sitten ottamaan isompia tavoitteita. Onnistumisen kokemukset piristävät.
No... Voisihan tämä toimia paremmin kuin koettaa potkia itse itseään persiille. Sen sijaan hölläisi vähän, mutta ei kuitenkaan luopuisi kaikista tavoitteista niin, että tuloksena on kotona lojuminen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tuntuu, että olisi parempi olla tekemättä mitään suunnitelmia niin ei tarvisi kärvistellä katumuksen kourissa. Mutta silloin tietysti tulee paha mieli siitä, ettei saa aikaiseksi mitään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota se siltä kantilta, että 50-100 vuoden kuluttua niillä sinun väärillä päätöksillä ei ole minkäänlaista painoarvoa. Ei niillä ole kyllä nytkään, mutta ihmisen on jotenkin vaikeampi ymmärtää ja hyväksyä tämänhetkistä merkityksettömyyttään, oli kyseessä sitten vaikutus omaan elämään tai ympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla, että teet aina samankaltaisia päätöksiä ja tämän vuoksi ne ovat huonoja, koitapa seuraavan kerran tehdä jotain radikaalisti erilailla kuin yleensä teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa päätöksissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Ilmeisesti sinä jahkaat jäkeenpäin vain niitä huonoja. Saattaa olla, että mielestään hyviä päätöksiä tekevät sen sijaan ajattelevat vain niitä päätöstensä hyviä puolia. Todennäköisesti oikeasti menestyvät ihmiset sen sijaan ajattelevat molempia ja yrittävät ottaa ne huomioon paitsi alunperin myös seruaavia päätöksiä tehdessään, jos niitä vaikka jotenkin onnistuisi tasapainottamaan.
Joo, jotkut päättävät nopeasti ja ovat tyytyväisiä. En tiedä miten muuttuisin sellaiseksi. Jos päätän nopeasti, niin menen paniikkiin ja muutan mieltäni. Lopputulos on aina se, että mietin viimeiseen saakka ja teen huonon päätöksen. Olen miettinyt, että teenkö sen alitajuisesti tahallaan. Haluan epäonnistunua, jotta voisin haukkua itseäni ja asettaa itselleni entistä vähemmän saavutettaa? Voisiko olla jotain itsesabotaasia taustalla? Vai enkö vaan tosiaan huomaa niitä onnistumisiani ja pidä niitä paljon minkään arvoisina. Nyt kun mietin,niin jotain olen joskus tehnyt oikeinkin ja se on tuottanut paljon tyytyväisyyttä jälkikäteenkin. Ap
No mun ongelma ainakin on, että en huomaa onnistumisiani enkä pidä niitä minään. Tajusin tämän vasta lukiessani erästä viranhakua varten tehtyä vertailua omista ja muiden hakijoiden ansioista. En siis tajunnut sitä lukiessani arviota itsestäni, vaan lukiessani samojen arvioitsijoiden arvioita muista hakijoista. Saavutukseni toki ovat mitättömiä pikkujuttuja, mutta monelta nekin puuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että teet aina samankaltaisia päätöksiä ja tämän vuoksi ne ovat huonoja, koitapa seuraavan kerran tehdä jotain radikaalisti erilailla kuin yleensä teet.
Tää saattaa olla tosi hyvä idea! Päättämisen vaikeus olisi poistettu ja lopputulos olisi yllättävä, mahdollisesti myös hyvä. Ap
Olet vain tyhmä ja laiska. Saat tyhmiä ideoita joita et jaksa toteuttaa. Siinä ongelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa sinusta haluaisi olla tarmokas ja päättäväinen, mutta toinen osa haluaa olla rento ja spontaani. Nämä eri puolet persoonallisuudestasi päätyvät riitaan.
Ei sillä ole niin väliä, onko päätös hyvä vai huono. Teet vaan jotain, jos oli hauskaa niin tee sama uudestaan. Ajan kuluessa saatat ehkä muodostaa persoonallisuuden.
Kaikissa päätöksissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Ilmeisesti sinä jahkaat jäkeenpäin vain niitä huonoja. Saattaa olla, että mielestään hyviä päätöksiä tekevät sen sijaan ajattelevat vain niitä päätöstensä hyviä puolia. Todennäköisesti oikeasti menestyvät ihmiset sen sijaan ajattelevat molempia ja yrittävät ottaa ne huomioon paitsi alunperin myös seruaavia päätöksiä tehdessään, jos niitä vaikka jotenkin onnistuisi tasapainottamaan.