Lue keskustelun säännöt.
Kun on pärjättävä yksin, ja se pärjäämisen vahvuus muuttuu kovuudeksi ja katkeruudeksi?
14.10.2019 |
Tipuin muutama vuosi sitten turvaverkkojen ulkopuolelle, ja olen huomannut, että olen todella kateellinen ja katkera ihmisille, jotka saavat apua arkeensa jostakin.
Pelkään, että tämä on jotenkin loppu elämäni tila, jossa en pysty enää olemaan iloinen muiden puolesta. Nytkin meinaan tukehtua kauteuteen, kun kaipaisin syyslomareissulle aikuista seuraa, sellaista ei ole saatavilla. Mies töissä, minä lasten kanssa matkalla. Yksin. Ei isovanhempia mukana, ei ketään muutakaan.
Ja ei, en tehnyt lapsia muiden hoidettavaksi. Ei, en vaihda miestä jonka ainoa "synti" on olla hyvässä työpaikassa. Ei, en anna lapsiani pois. Kyllä, olen maksanut hoitoavusta, siivoamisesta yms ihan itse. Se ei vaan poista tätä osattomuuden surua.
Kommentit (20)
Mites kaikki "etsitään matkaseuraa" -ryhmät ja kaverit ja tuttavat muuten, olisko mahdollista saada matkaseuraa tuota kautta? Ei varmasti ihan käden käänteessä, mutta kun pikkuhiljaa tutustuu ihmisiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta! Otsikon perusteella ajattelin, että ap on totaaliyksinhuoltaja, jolla ei sukulaisia eikä ystäviä apuna. Mutta nyt en sano enempää.
Vinkin annan: ap, käytä maksullista seuraneitiä. Rahaa sinulla/miehelläsi lienee.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta! Otsikon perusteella ajattelin, että ap on totaaliyksinhuoltaja, jolla ei sukulaisia eikä ystäviä apuna. Mutta nyt en sano enempää.
Vinkin annan: ap, käytä maksullista seuraneitiä. Rahaa sinulla/miehelläsi lienee.
Nyt oli kyse siitä, että vien lapset yksin matkalle. On ollut myös kyse siitä, että on pakko remontoida kylpyhuone, käydä töissä ja hoitaa kaikki lapsiperheen asiat ilmna kenenkään apua, kahdestaan miehen kanssa.
On ollut myös tilanteita, joissa toinen on työmatkalla ja toinen kipeä ja lapsella oikomishoitoon aika kahtena päivänä peräkkäin, tai lapset kipeinä ja toinen reissussa.
Tai vaikka tulee kutsu kerran kolmeen vuoteen johonkin aikuisten juhlaan, ja sitten lapsenvahti ei tulekaan vaikka lupasi.
Pointti oli, ja sen huonosti ilmaisin, että on näitä turhempiakin asioita joista vain tulee paha mieli, koska muilla on ja itsellä ei. Ehkä tämän sitten ymmärtää vain toinen samanlainen.
Ap
Ps. Tuntemallani totaaliyh:llakin käy kotiapu yhteiskunnan piikkiin 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta! Otsikon perusteella ajattelin, että ap on totaaliyksinhuoltaja, jolla ei sukulaisia eikä ystäviä apuna. Mutta nyt en sano enempää.
Vinkin annan: ap, käytä maksullista seuraneitiä. Rahaa sinulla/miehelläsi lienee.Nyt oli kyse siitä, että vien lapset yksin matkalle. On ollut myös kyse siitä, että on pakko remontoida kylpyhuone, käydä töissä ja hoitaa kaikki lapsiperheen asiat ilmna kenenkään apua, kahdestaan miehen kanssa.
On ollut myös tilanteita, joissa toinen on työmatkalla ja toinen kipeä ja lapsella oikomishoitoon aika kahtena päivänä peräkkäin, tai lapset kipeinä ja toinen reissussa.
Tai vaikka tulee kutsu kerran kolmeen vuoteen johonkin aikuisten juhlaan, ja sitten lapsenvahti ei tulekaan vaikka lupasi.
Pointti oli, ja sen huonosti ilmaisin, että on näitä turhempiakin asioita joista vain tulee paha mieli, koska muilla on ja itsellä ei. Ehkä tämän sitten ymmärtää vain toinen samanlainen.
Ap
Ps. Tuntemallani totaaliyh:llakin käy kotiapu yhteiskunnan piikkiin 🙄
Nyt on kyllä niin turhaa valittamista, että ei heru sympatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo! Jollekin avas mies auton oven niin teki mieli alkaa itkemään. Kävelin kauppakassin kanssa yksin kotiin.
No nyt on kyllä sellainen ongelma, että häpeä! Sulla on mies, lapset, koti, ruokaa, rahaa. Sulla ei ole MITÄÄN valittamista. Yhyy, joudut lähtemään lomalle lastesi kanssa ihan yksin. Haepa vaikka johonkin kriisiterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on mies, varaa palkata siivooja ja lapsenvahti. Ja nyt itket, kun raukka joudut lähtemään matkalle lapsesi kanssa. Ja vielä turvaverkkoa vaadit.
Hanki oikeita ongelmia!!!
Vierailija kirjoitti:
Joo! Jollekin avas mies auton oven niin teki mieli alkaa itkemään. Kävelin kauppakassin kanssa yksin kotiin.
Jaha, porvohan tämä olikin, et olisi liioitellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa se on kato sodan jälkeisen sukupolven töräyttämä ilmaus tämä: mies se kasvaa räkänokastakin muuta ei tyhjännaurajasta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa se on kato sodan jälkeisen sukupolven töräyttämä ilmaus tämä: mies se kasvaa räkänokastakin muuta ei tyhjännaurajasta.
Onneksi kaikenlaisista tabuistakin aletaan puhua yhä enemmän. Aiemmin sitä teki varmaan vaan punkkarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo-o. Me saadaan kouluikäinen ehkä kerran vuodessa kaverille yökylään, siinä koko parisuhdeaika ;)
Mies ei tykkää reissaamisesta, joten menen muksun kanssa kaksin. Ihan huippureissuja tuollaisen 10+ kanssa.
Taaperon ohessa hoidin aikoinani dementikon, parit hautajais- ja perikunnan ohjelmanumerot itsekseni (tai lapsen isä tietysti hoiti oman osansa).
En osaa valittaa, elettyä elämää ja mun elämä on tämännäköistä.
Jos haluaisin toisennäköistä, niin tarttis varmaan itse tehdä asian eteen jotain?
Minullekin muodostui otsikon perusteella kuva täysin yksin elävästä ihmisestä. Joten sanoisin, että kaikesta ikävästä huolimatta sinulla on jotkut asiat elämässä hyvin.
En tiedä mitä kautta voisit saada apua ja tukea, kun olen itse niin erilaisessa elämäntilanteessa, mutta ehkä on joitain vaihtoehtoja joita et vielä ole kokeillut?
Ilman turvaverkkoja eläessä tietynlainen kovuus ja lujuus saattaa lisääntyä, mutta kateus ja katkeruus on mielestäni seurausta siitä, että vertaa omaa tilannettaan muihin eikä ole kiitollinen niistä asioista, jotka itsellä on hyvin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olivat ne turvaverkot, joiden ulkopuolelle putosit muutama vuosi sitten?
On vaikea kuvitella sitä kamaluutta, että joutuu lähtemään syyslomalle ilman aikuista seuraa. Minulla ei ole suojaverkkoja, työtä, syyslomareissua, perhettä, kavereita, rahaa eikä kohta asuntoakaan, ja kateus ja katkeruus alkaa nostella päätään.
Tulisitko kylään, niin voidaan jutella kovista kohtaloistamme vertaisten kesken?
Minne olet menossa syyslomalle? Meillä on sama tilanne kuin sinulla ap, ollaan sitten etsitty ystäväperheitä joilla sama tilanne. Se auttaa vähän erilaisissa arjen ongelmissa. Myös lomia voi viettää yhdessä. Mietin että löytyisikö teidän lomapaikasta muita? Tunnistan kyllä tunteesi. Olisihan se ihanaa jos olisi vaikka osallistuvat isovanhemmat tai sedät ja tädit. Ihan jo siksikin että lapsella olisi enemmän välittäviä aikuisia.
Porvoossa on paljon näitä ensimmäisen maailman ongelmia. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
0/5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta! Otsikon perusteella ajattelin, että ap on totaaliyksinhuoltaja, jolla ei sukulaisia eikä ystäviä apuna. Mutta nyt en sano enempää.
Vinkin annan: ap, käytä maksullista seuraneitiä. Rahaa sinulla/miehelläsi lienee.Nyt oli kyse siitä, että vien lapset yksin matkalle. On ollut myös kyse siitä, että on pakko remontoida kylpyhuone, käydä töissä ja hoitaa kaikki lapsiperheen asiat ilmna kenenkään apua, kahdestaan miehen kanssa.
On ollut myös tilanteita, joissa toinen on työmatkalla ja toinen kipeä ja lapsella oikomishoitoon aika kahtena päivänä peräkkäin, tai lapset kipeinä ja toinen reissussa.
Tai vaikka tulee kutsu kerran kolmeen vuoteen johonkin aikuisten juhlaan, ja sitten lapsenvahti ei tulekaan vaikka lupasi.
Pointti oli, ja sen huonosti ilmaisin, että on näitä turhempiakin asioita joista vain tulee paha mieli, koska muilla on ja itsellä ei. Ehkä tämän sitten ymmärtää vain toinen samanlainen.
Ap
Ps. Tuntemallani totaaliyh:llakin käy kotiapu yhteiskunnan piikkiin 🙄
Kyllä ne asiat toisinaan harmittaa, vaikka tietääkin että voisi olla vielä huonommin. Mutta jos se harmitus ei mene ohi pienessä ajassa niin kannattaa jotenkin työstää sitä. Järjellä varmasti ymmärrät että totaaliyh:ta ei kannata kadehtia.
Eli siis sun ongelma on että joudut lähtemään lasten kanssa lomalle? No voi.
Minä ymmärrän ap mitä tarkoitat. Juu, juu AINA löytyy ihmisiä, joilla menee vielä huonommin. Mutta kai sitä saa joskus edes anonyymisti sanoa, että harmittaa. Ehkä noilla, jotka sen yrittävät kieltää, on se karkeruus ja kovuus mennyt vielä syvemmälle.
Mutta on se kyllä välillä todella raskasta, kun aina on vaan pakko pärjätä. Kateus nostaa välillä hiljaisesti päätään, kun tuttavilla isovanhemmat ja kummit ovat kilpaa auttamassa ihan pikkuasioissakin. Ja jep, itse sitä jokainen tilanteensa valitsee, mutta joskus tulee yllättäviä asioita eikä kukaan pysty ennustamaan tulevaa.
On hetkiä jolloin en ole ihan varma ymmärsinkö lukemaani. - Surullista jos Ap. koe ja unnet, että et saa tukea ja voimia vai olisiko parempi sana myötäelämistä ja välittämistä sen paremmin kumppanilasi kuin lapsiltasikaan. Mutta mitäpä minä viisaselemaan enempää kun itselläni ei ole sen paremmin lapsia (joia olen oivonu saavan n vuotta) eikä kumppania, jonka saattaisin tämän haaveeni ottaa esille ja saada hänen kanssaan lapsia tai sitten olla saamatta.