Mitä tekisit estääksesi eron?
Olemme tekemässä eroa pitkästä parisuhteesta. Itse vastustan koko asiaa, mutta haluan antaa toiselle tilaa, koska hän on antanut ymmärtää ettei rakasta tarpeeksi.
Jos olette itse jättäneet jonkun, mikä olisi saanut mielenne muuttumaan?
En ole uskaltanut ehdottaa toiselle osapuolelle mitään koska pelkään painostavani ja ajavani häntä kauemmas itsestäni.
Haluaisin vielä yrittää, käydä parisuhdeterapiassa ja näyttää hänelle kaikki hyvät puoleni jotta tämä hyvä parisuhde ei päättyisi.
Tietääkseni mitään kolmansia osapuolia ei ole, toinen vain ilmoitti haluavansa tilaa ja omaa aikaa eikä rakasta enää.
Kommentit (13)
En alkaisi painostaa. En haluaisi että toinen on minun kanssani vastentahtoisesti ja pakotettuna. Hänellä on oikeus tunteisiinsa, ja jos hän ei enää rakasta minua, eikä halua olla kanssani, minun täytyy se vain hyväksyä.
Oiskohan sun pitäny näyttää ne parhaat puoles ajoissa, nyt taitaa olla liian myöhäistä.
Jälki viisaana ei oikein ole asia jota en olisi ollut valmis tekemään. Mutta valitettavasti toista ei voi pakottaa parisuhteeseen, joten ei mistään olisi ollut apua.
Sanoisin, etten halua erota ja ehdottaisin sitä terapiaa. Jos vastapuoli olisi halukas vielä yrittämään, järjestäisin paljon yhteistä aikaa.
Jos vastapuoli ei halua enää yrittää, mitään ei ole tehtävissä.
"...jotta tämä hyvä parisuhde ei päättyisi." Olet siis elänyt vapaamatkustajana, toinen on yrittänyt aikansa saada sinua osallistumaan tai edes keskustelemaan, mutta et ole välittänyt, koska mielestäsi parisuhde on ollut hyvä.
Rakkaus on häilyvä tunne ja syy saattaa toisella olla tyytymättömyys itseensä ja omaan elämään yksilönä. Onko hänellä tylsää, ei ole saattanut unelmia jne.
Tarkoitan parisuhteen koostuvan minustakin kuin rakkaudesta. Mikä sekin on vain aivokemiallinen reaktio. En vähättele sitä vaan olen usein tavannut tätä, että ihmiset sekoittaa adioita ja silloin ero tuntuu tuovan jotain uutta elämään.
Vierailija kirjoitti:
"...jotta tämä hyvä parisuhde ei päättyisi." Olet siis elänyt vapaamatkustajana, toinen on yrittänyt aikansa saada sinua osallistumaan tai edes keskustelemaan, mutta et ole välittänyt, koska mielestäsi parisuhde on ollut hyvä.
Meillä on ollut vaikeat aikamme ja minussakin on paljon syytä, mutta en voi sanoa olevani olleeni vapaamatkustajana. Myös toinen osapuoli sanoi, että minä olen se joka on pitkän aikaa tehnyt kaikki kotityöt kun hän on vain valittanut.
Olen pyrkinyt siihen että nyt en riitele. Olen hänelle tukena, mutta en painosta. Tuntuu vain niin pahalta kun itse olisi valmis vaikka mihin ja näyttäisin mielelläni että meillä on edelleen mahdollisuus.
Minulla on epäilys että jättänyt osapuoli voi olla pienesti masentunut. Hänellä on paljon menestyneitä ystäviä ja on ehkä itsekin tietyllä tapaa toisten ihailun perässä. Nyt 30+ ikäisenä on voinut tulla kriisi että tässäkö elämä on ja sitten on huomannut että voisi saada mahdollisesti jonkun paremman ja kauniimman parisuhteeseen. Tästä ei ole siis faktaa, tämä on vain omaa ajatteluani.
Jotenkin silti toivoisin että hän näkisi edelleen minussa olevat hyvät puolet ja ymmärtäisi että en ole esteenä hänen mahdollisille unelmilleen.
Jos joku on jättänyt tunteiden kuolemisen takia, olisitko toivonut toiselta läheisyyttä, puhetta tai ehdottamista että yritetään vielä?
Ap
Anna toiselle tilaa mitä se tarvii. Ja miksi edes haluaisit olla jonkun kanssa jos hän ei halua olla sinun kanssa?
Jos on pitkä suhde ja etenkin jos on lapsia silloin parisuhdeterapia on parempi vaihtoehto kuin heti eroaminen. Tosin eihän sitä toista voi sinne terapiaan vastentahtoa pakottaa.
Kumppanisi pitäisi itse haluta jatkaa
Jatka elämääsi.