Peruskoulussa 80 - 90 -luvun vaihteessa mun luokan idea oli, että aina jotain kiusattiin

Ekaluokan alusta asti kiusattiin erästä poikaa, siksi että tällä oli vaaleat kiharat hiukset! Kiusaaminen jatkui noin 4. luokalle, jolloin poika oireili niin pahasti kiusaamisen takia, että vaihtoi koulua. Sitten luokka etsi keskuudestaan uuden kiusatun: Tällä kertaa se oli tyttö, jolla oli jossain vaiheessa ollut täitä. Tämä tyttö kesti parisen vuotta rajua kiusaamista, kunnes vaihtoi koulua. Seuraava uhri oli uusi luokalle tullut herkkistyttö, jota itketettiin urakalla. Näiden pääkiusattujen lisäksi oli sivukiusattuja, joita kiusattiin myös jonkun verran: Luokalleen meidän luokalle jäänyt poika, R-vikainen poika, naapuriluokan ylipainoinen tyttö jne.

Kiusaaminen oli sitä luokkaa, että mentiin rinkiin kiusatun ympärille, haukuttiin yhteen ääneen, naurettiin, tönittiin, laitettiin lunta niskaan ja naamaan jne. Välillä kiusatut pakenivat esim. vessaan, jolloin muu luokka jäi vessan ovelle vahtiin odottamaan tai yritti kiivetä väliseinää pitkin sisällä kiusatulle varattuun koppiin jatkamaan kiusaamistaan.

Opettajat pistivät kiusaamisen kiusatun syyksi ja lisäksi "rohkaisivat" ettei haukku haavaa tee yms.

Monesti tuntui pahalta se kiusaaminen, mutta ryhmäpaine teki sen, että siinä oli itsekin jollain tavalla mukana lällättelemässä vaikka se tuntuikin väärältä.

Jälkikäteen ajatellen ihan kamalaa, en ole nykyaikana törmännyt vastaavaan joukkokiusaamiseen, vaikka kiusaamista selvästi edelleen on.