Lue keskustelun säännöt.
Miksi leimataan masentuneeksi jos viihtyy kotona lueskellen, eikä kaipaa ystävyyssuhteita?
10.10.2019 |
Pidän olla itsekseni, lueskella ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä. En kaipaa siihen seuraa, joka höpöttää milloin mistäkin ja jonka kanssa pitäisi jutella. Olen aivan tyytyväinen elämääni, mutta joidenkin mielestä elämiseni näin on masentuneen ihmisen käyttäytymistä. Outoa.
Mistä se kertoo, jos aina pitää mennä ja olla seurassa, eli ei pysty tekemään mitään ilman jonkun seuraa tai menoja?
Kommentit (12)
Joo, en myöskään ymmärrä. Kaverisuhteissa olen tullut selkäänpuukotetuksi jne. Sitä pidetään normaalina mutta ei sitä että en halua kokea enää moista eli haluan olla yksin. Tätä olen ihmetellyt tässä nyt useamman vuoden että mikä siinä yksinviihtymisessä on niin kamalaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska elämänkoululaiset hokevat jotain "ihminen on laumaeläin"- mantraa.
Eikä ole. Entisajan aatelisetkin viettivät valtaosan elämästään yksin tai seuralaisen kanssa linnoissaan, kartanoissaan ja kun joku kuningas tms. pakotti heitä tapaamaan toisiaan juhlien jne. merkeissä, syntyi riitojen seurauksena sisällissotia ja muuta kivaa.
Ihminen on kymmeniä tuhansia vuosia pyrkinyt omaan rauhaan ja vasta nykyaikana se on mahdollista muillekin kuin jollekin paroneille, lordeille ja kreiveille.
Sen kun tietäisi. Sairas yhteiskunta.
Mä olen aina yksin enkä kaipaa seuraa. Toki juttelen ihmisten kanssa kun heitä tapaan (naapurit ym.) Luen, pelaan pelejä ja nyt täällä. Tosi hienoa, että on viihdyttäviä laitteita käytössä.
Te olette vielä niin nuoria ettette tiedä, millaiset elinolosuhteet Suomessakin oli vielä jokunen aika sitten. Pieneen parinkymmenen neliön yksiöön oli ahdettu jopa 6 perheenjäsentä.
Voin sanoa, että monilla ihmisillä keitti yli. Ja yhteiskunta oli paljon väkivaltaisempi ja ahdistavampi paikka kun omaa rauhaa ei ollut. Oma sukulainenkin saatettiin tappaa kun ei enää kestetty katsella sen naamaa pienessä tilassa jokaikinen päivä.
Joskus yhteistyö on ihmiselle elinehto (kuten aikanaan vaikka jossain mammutin metsästyksessä), mutta hyvin harva ihmistyyppi haluaa oikeasti olla koko ajan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Moni ei juuri ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn itsekin vallan mainiosti yksin tai pikemminkin perheeni kanssa. Minulla on siis lapsia ja mies. Vaikka sosiaaliset taitoni ovat hyvät ja minun on helppo olla ihmisten kanssa, niin nautin kaikkein eniten perheen kanssa olosta ja yksin olosta. Lueskelen myös mielelläni, katson sarjoja, elokuvia, liikun, musisoin, mökkeilen ja matkailen perheen kanssa. Mikään ei voita yksinoloa. Ja huonoon seuraan en tuhlaa yhtään aikaa. Ilkeät, kateelliset ja pahansuovat ihmiset ohitan jo tässä iässä täysin. Enkä ole myöskään masentunut😊. Eläköön introvertitkin.
Minä olen ihan samanlainen. Viihdyn erinomaisen hyvin omassa seurassani. Lukeminen on lempiharrastus. Ja kukaan ei ole ikinä masentuneeksi sanonut, päinvastoin. Olen iloinen ja tyytyväinen. Enemmän stressaa sen jälkeen jos olen ollut pitkään seurassa. On tutkimusten mukaan älykkään ihmisen piirre jos viihtyy yksin. On aivan eri asia olla yksin jos ei viihdy yksin kuin olla yksin ja viihtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Oon töissä ravintolassa tarjoilijana. Mun kohdalla on vaan niin että kaipaan edes puoli tuntia töitten jälkeen ettei kukaan puhu mulle. Menen lenkille ja käyn päivän läpi. Sitten jaksaa taas :)
Keskivertoa älykkäämmät ihmiset tarvitsevat enemmän omaa aikaa ja viihtyvät itsekseen. Yksi älykkyyden piirre. Minä myös viihdyn yksin, muiden seura väsyttävää. Olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka leimaa? Ne kirjatko? Ketä oikeasti kiinnostaa, miten vietät aikasi?
Ap minä olen ihan samanlainen. Jos joku sanoo että olisit masentunut niin sano että et todellakaan ole, päinvastoin, olet tyytyväinen. Jokaisella on oikeus olla niin kuin haluaa
Et kuulosta masentuneelta. Jotkut vaan haluavat laittaa kaikki ihmiset samaan muottiin.