"Kotihoidossa työskentelevät eivät pysty itse ajattelemaan, he haluavat valmiit työvuorolistat" - onko näin?

Aika monella alalla ajatellaan noin.

Meillä uusittiin organisaatiorakenne ja projektimalli, otettiin lisää väkeä. Ne uudet työntekijät ryhtyivät heti järjestämään tiimin työtä vanhan mallin mukaan,vaikka oli sovittu, että ei enää komentosuuntaa ylhäältä alas. Uudet työntekijät olivat sitä mieltä, että jonkinlainen pomo pitää olla ja koska kukaan "vanha" ei pomottanut, niin heidän oli suorastaan pakko ryhtyä johtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella alalla ajatellaan noin.

Meillä uusittiin organisaatiorakenne ja projektimalli, otettiin lisää väkeä. Ne uudet työntekijät ryhtyivät heti järjestämään tiimin työtä vanhan mallin mukaan,vaikka oli sovittu, että ei enää komentosuuntaa ylhäältä alas. Uudet työntekijät olivat sitä mieltä, että jonkinlainen pomo pitää olla ja koska kukaan "vanha" ei pomottanut, niin heidän oli suorastaan pakko ryhtyä johtamaan.

Eihän tuo sitä tarkoita, että ei ole pomoa, vaan sitä, että johtamistyyli ei ole vanhakantaista: työnantaja sanelee asiat, työntekijä ei voi vaikuttaa työhönsä.

Tosiasiassa jos isolle osalle porukasta antaa täysin vapaat kädet niin hommien teko loppuu siihen ja työaika menee kahvitauolla. Tuo lääkäri jonka jutuissa tuo lainaus oli on hieman ehkä naiivi ja olettaa ehkä että kaikki alalla ovat unelmaduunissaan ja saavat virtaa työn tekemisestä.

Työvuorolistojen suunnittelu on työlästä ja niiden teko on siinä mielessä vastuullista, että työn sujuvuuden ja työntekijöiden riittävyyden vastuu on listojen suunnittelijalla. Listojen suunnittelusta pitäisi siis maksaa enemmän palkkaa, koska se on vastuutehtävä ja niiden tekemiseen varata työaikaa. Yleensä, kun hoitajia pyydetään suunnittelemaan vuoronsa, se pitäisi tehdä ilmaiseksi muun työn ohessa.

Työvuorolistojen sunnittelu on loppukädessä pomon /osastonhoitajan heiniä vanhuspuolella. Me toki laadimme "itseohjautuvasti" (tämän päivän suuri muotitermi/kirosana) työvuorolistasuunnitelman, mutta kun kaikkien toiveita ei voi toteuttaa ja miehitys pitää aina olla, niin loppupeleissä se pomo sitten laatii sen lopullisen työlistan.

Kyse ei ole siis siitä, etteikö osata vaan siitä, että on todella turhauttavaa laatia sitä omaa suunnitelmaa työlistaksi, kun tietää että se ei tule mitenkään toteutumaan sellaisenaan. Vattuakaan kiinnosta kuvataanko tätä "prosessia" tapahtuvaksi ylhäältä alaspäin vai pseudodemokraattisesti alhaalta ylöspäin, koska käytännössä kuitenkin loppupeleissä esimies määrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella alalla ajatellaan noin.

Meillä uusittiin organisaatiorakenne ja projektimalli, otettiin lisää väkeä. Ne uudet työntekijät ryhtyivät heti järjestämään tiimin työtä vanhan mallin mukaan,vaikka oli sovittu, että ei enää komentosuuntaa ylhäältä alas. Uudet työntekijät olivat sitä mieltä, että jonkinlainen pomo pitää olla ja koska kukaan "vanha" ei pomottanut, niin heidän oli suorastaan pakko ryhtyä johtamaan.

Eihän tuo sitä tarkoita, että ei ole pomoa, vaan sitä, että johtamistyyli ei ole vanhakantaista: työnantaja sanelee asiat, työntekijä ei voi vaikuttaa työhönsä.

70-luvun sanelupolitiikkaa ja äkseeraamista. Tätä tapaa on edelleen paljon käytössä vielä julkisella sektorilla, jossa työntekijöihin ei luoteta vaan heitä "pitää" johtaa ylhäältä alas. Vanhanaikaista ja naurettavaa. Syö hyvin työmotivaatiota.

Vanhustyössä on jo pitkään ollut vallalla trendejä, joilla pyritään vain säästämään ja huonontamaan sekä asiakkaiden että työntekijöiden asemaa

1) työvuorolistojen suunnittelu työntekijöille.  Työ on yksi osa osastonhoitajan tehtävistä. Osastonhoitajille siis maksetaan listojen tekemisestä. Miksi työ pitäisi kaataa muiden työntekijöiden niskaan, joille ei tästä erikseen makseta?

2) työntekijöiden valvonta-ateriat. Syöt asiakkaiden kanssa jolloin sinulla ei tosiasiassa ole minkäänlaista ruokataukoa tai -rauhaa, joka sinulla pitäisi olla  ihan lain mukaan olla. Aterian hinta veloitetaan palkastasi. 

3) ei taukotiloja  työntekijöille. Olette vanhusten yksikössä heidän kotonaan - siis taukoamatta asiakkaiden käytettävissä. Jos taukotila on - ovea ei saa sulkea, koska työntekijän pitää olla koko ajan vanhusten saatavilla??? 

4) kinestetiikkahössötys, jolla loppupeleissä pyritään siihen, että osastoilla voidaan säästää ja olla hankkimatta kalliita apuvälineitä / nostolaitteita ja tuhota siinä sivussa hoitajien terveys ja selkä. Kinestetiikka vaatii myös reilummat hoitajamitoitukset, mitä tänä päivänä on tehokkuusajattelun myötä mahdollista toteuttaa.

5) kaikenlainen kierrätyspiiperrys osastoilla. Hoitajat käyttävät aikaansa juqurttipurkkien tiskaamiseen, koska ne menevät  oikeaoppisesti muovijätteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa jos isolle osalle porukasta antaa täysin vapaat kädet niin hommien teko loppuu siihen ja työaika menee kahvitauolla. Tuo lääkäri jonka jutuissa tuo lainaus oli on hieman ehkä naiivi ja olettaa ehkä että kaikki alalla ovat unelmaduunissaan ja saavat virtaa työn tekemisestä.

Mun mielestä tässä lähdetään aina argumentoimaan sitä, että jos johtamistapaa muutetaan, niin silloin valvontaa ei olisi ollenkaan. Tai että mitään pakkoja ei ole. Pitäähän ne työt hoitua toisellakin johtamistavalla ja työntekijä on edelleen vastuussa siitä, että hommat on hoidettu. Ja esimiehen kanssa tulee kyllä keskustelua, jos hommat ei suju. Mutta on eri asia, että työntekijä voi itse vaikuttaa siihen, millä tavalla työt tehdään, missä järjestyksessä tai muuten sopia työnjaosta työparin kanssa, esimiehen ei koko ajan tarvitse valvoa tuollaista.

 Tuskin sellainen johtamistapa, jossa koko ajan jonkun pitää hoputtaa töihin, motivoi tekemään töitä? Eli systeemi tavallaan tuottaa itse nuo epämotivoituneet työntekijät.

Vierailija kirjoitti:

Työvuorolistojen sunnittelu on loppukädessä pomon /osastonhoitajan heiniä vanhuspuolella. Me toki laadimme "itseohjautuvasti" (tämän päivän suuri muotitermi/kirosana) työvuorolistasuunnitelman, mutta kun kaikkien toiveita ei voi toteuttaa ja miehitys pitää aina olla, niin loppupeleissä se pomo sitten laatii sen lopullisen työlistan.

Kyse ei ole siis siitä, etteikö osata vaan siitä, että on todella turhauttavaa laatia sitä omaa suunnitelmaa työlistaksi, kun tietää että se ei tule mitenkään toteutumaan sellaisenaan. Vattuakaan kiinnosta kuvataanko tätä "prosessia" tapahtuvaksi ylhäältä alaspäin vai pseudodemokraattisesti alhaalta ylöspäin, koska käytännössä kuitenkin loppupeleissä esimies määrää.

Mutta eikö tuo työvuorolistojen suunnittelu ole myös sitä vaikuttamista omiin töihin tavalla, joka voi myös lisätä omaa töissä jaksamista? Jos esimerkiksi haluat tietyt vapaat, voit tuolla tavalla vaikuttaa siihen?

Eikö tuossa systeemissä ole siis mitään hyvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työvuorolistojen sunnittelu on loppukädessä pomon /osastonhoitajan heiniä vanhuspuolella. Me toki laadimme "itseohjautuvasti" (tämän päivän suuri muotitermi/kirosana) työvuorolistasuunnitelman, mutta kun kaikkien toiveita ei voi toteuttaa ja miehitys pitää aina olla, niin loppupeleissä se pomo sitten laatii sen lopullisen työlistan.

Kyse ei ole siis siitä, etteikö osata vaan siitä, että on todella turhauttavaa laatia sitä omaa suunnitelmaa työlistaksi, kun tietää että se ei tule mitenkään toteutumaan sellaisenaan. Vattuakaan kiinnosta kuvataanko tätä "prosessia" tapahtuvaksi ylhäältä alaspäin vai pseudodemokraattisesti alhaalta ylöspäin, koska käytännössä kuitenkin loppupeleissä esimies määrää.

Mutta eikö tuo työvuorolistojen suunnittelu ole myös sitä vaikuttamista omiin töihin tavalla, joka voi myös lisätä omaa töissä jaksamista? Jos esimerkiksi haluat tietyt vapaat, voit tuolla tavalla vaikuttaa siihen?

Eikö tuossa systeemissä ole siis mitään hyvää?

Työvuorolistojen suunnittelu toki tuo näkyväksi asioita, joita ei ehkä muuten tulisi ajatelleeksi. Esimerkiksi kun lopulliset listat sitten tulevat, 80 % käy valittamassa pomolle jostain. Nämä jotka valittavat isoimpaan ääneen, yleensä sitten saavat tahtonsa läpi.  Työntekijät eivät suinkaan ole samanarvoisia, vaikka sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Joillakin saattaa olla" omia diilejä pomon kanssa" tyyliin perjantai päivä aina vapaa, välillä tehdään pitkää päivää viikonloppuisin (=parempi palkka) jne.

En muista, kuka tuossa artikkelissa mainitsi työvuorolistat, mutta hän ei ole ajan tasalla. Työskentelen kotihoidossa, ja meillä on jo kauan ollut käytössä autonomiset listat, eli suunnittelemme ne itse. Lisäksi työ on itseohjautuvaa, toki myös ryhmätyötä. Työnjohtoa ei ole.

Silloin tällöin ylempää johdosta tulee ohjeistuksia ja möläytyksiä, joista huomaa, ettei johto ymmärrä suorittajatason työstä hölkäsen pöläystä.

Ennen henkisesti laiskemmat (eli ne jotka inhoaa uuden oppimista yms) meni paikkakunnan tehtaaseen töihin ja teki koko uransa siellä sen mitä teki. Nyt ei ole juurikaan tehtaita joten noi menee sosiaalialalle koska sinne on helppo koulutus ja työkin on yleensä helpompaa kuin esim. siivoojilla joiden hommista valitetaan herkästi eikä makseta juuri mitään.

Asenne ei kuitenkaan ole sen kummempi eli työ ei kiinnosta muuten kuin sen osalta että siitä saa palkkaa. Työssä mennään surutta oman mukavuudenhalun mukaan ja luistellaan helpoimmilla tavoilla aina kun tulee tilaisuus. Lopettaminen ei kiinnosta koska se vaatisi uuden ammatin opettelua.

Sitten näille ollaan antamassa vastuuta oman duunin itseohjautuvuudesta. Ja seuraavaksi ihmetellään kun osa hoitajista (ne joilla on vielä työmoraalia) on ylikuormitettuja ja ylirasittuneita, homma maksaa järjettömästi ja osa porukasta ei tee juuri mitään.

Tehtaissa oli erilliset työnjohtajat ihan tarkoituksella koska tehtaan pitää tuottaa riittävän laadukasta tavaraa riittävän nopeasti. Olin joskus kesäduunissa kuukauden yhdessä julkisen sektorin paikassa jossa vakioporukka oli optimoinut hommansa siten ettei työtä ollut tunniksikaan koko päivänä. Loppuajan nuo vetelehti ties missä tauoilla. Harvinaisen stressaava homma kun piti vaan nysvätä jotain suurin osa päivästä kun ei saanut ylittää vakiotyyppien työmääriä. Työnjohtohan noilla kävi paikalla ehkä kerran viikossa kun sillä oli kuulemma muutakin hommaa pitkin eteläsuomea eikä se kerinnyt vahtimaan porukkaa. 

Varmasti eroja työporukassa. Osa kykenee sopimaan keskenään hyvin ja osa huonosti asioista. Johtajan pitää tuntea tiiminsä ja tietää voiko antaa valtaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

En muista, kuka tuossa artikkelissa mainitsi työvuorolistat, mutta hän ei ole ajan tasalla. Työskentelen kotihoidossa, ja meillä on jo kauan ollut käytössä autonomiset listat, eli suunnittelemme ne itse. Lisäksi työ on itseohjautuvaa, toki myös ryhmätyötä. Työnjohtoa ei ole.

Silloin tällöin ylempää johdosta tulee ohjeistuksia ja möläytyksiä, joista huomaa, ettei johto ymmärrä suorittajatason työstä hölkäsen pöläystä.

Kiva kuulla, toimiiko mielestäsi tuollainen toimintamalli?

t: ketjun aloittaja, joka ei ole hoitoalalla

Meillä pomo sai päättää listat siihen asti, kunnes yksi keksi, että minulla on helpommat asiakkaat kuin hänellä. Sitten alettiin säätämään. Sain niin epämiellyttäviä asiakkaita, että taktikoin. Asiakkaat valittivat minusta ja työkaveri sai pitää heidät edelleen "koska minun kanssa ei sujunut".

Yritin vastaavasti laittaa kiertoon epämiellyttävimpiä asiakkaitani, näyttääkseni, että ei minullakaan ole aivan helppoa. Vaikeat asiakkaani työllistivät vain eri tavalla, kuin toisen mielestäni epämiellyttävät asiakkaat.

Lopputulos, työviihtyvyyteni heikkeni hieman, mutta myöhemmin kohentui, kun sain vaativampia ja mielenkiintoisempia tehtäviä. Yksi on työmyyrä ja toinen saa oppia uusia asioita. Kukaan muu kuin minä ei pitänyt johdosta. En mielistellytkään, mutta sain silti vaativampia tehtäviä, koska jonkun oli tehtävä nekin ja aivan minkä tahansa paskapaikan jälkeen ei voinut siirtyä siistimpään. Sain haavahoitoja, lääkkeiden jakoa yms levinneiden ulosteiden ja tupakansavun sieteämisen = epämiellyttävien sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen henkisesti laiskemmat (eli ne jotka inhoaa uuden oppimista yms) meni paikkakunnan tehtaaseen töihin ja teki koko uransa siellä sen mitä teki. Nyt ei ole juurikaan tehtaita joten noi menee sosiaalialalle koska sinne on helppo koulutus ja työkin on yleensä helpompaa kuin esim. siivoojilla joiden hommista valitetaan herkästi eikä makseta juuri mitään.

Asenne ei kuitenkaan ole sen kummempi eli työ ei kiinnosta muuten kuin sen osalta että siitä saa palkkaa. Työssä mennään surutta oman mukavuudenhalun mukaan ja luistellaan helpoimmilla tavoilla aina kun tulee tilaisuus. Lopettaminen ei kiinnosta koska se vaatisi uuden ammatin opettelua.

Sitten näille ollaan antamassa vastuuta oman duunin itseohjautuvuudesta. Ja seuraavaksi ihmetellään kun osa hoitajista (ne joilla on vielä työmoraalia) on ylikuormitettuja ja ylirasittuneita, homma maksaa järjettömästi ja osa porukasta ei tee juuri mitään.

Tehtaissa oli erilliset työnjohtajat ihan tarkoituksella koska tehtaan pitää tuottaa riittävän laadukasta tavaraa riittävän nopeasti. Olin joskus kesäduunissa kuukauden yhdessä julkisen sektorin paikassa jossa vakioporukka oli optimoinut hommansa siten ettei työtä ollut tunniksikaan koko päivänä. Loppuajan nuo vetelehti ties missä tauoilla. Harvinaisen stressaava homma kun piti vaan nysvätä jotain suurin osa päivästä kun ei saanut ylittää vakiotyyppien työmääriä. Työnjohtohan noilla kävi paikalla ehkä kerran viikossa kun sillä oli kuulemma muutakin hommaa pitkin eteläsuomea eikä se kerinnyt vahtimaan porukkaa. 

Mä olen töissä ruokakaupassa ja kyllä siellä taas katsotaan, mihin työaika käytetään ja se on tiedossa. Eli vaikka joku työtehtävä kestää max. 5 min, joku työtehtävä kestää 30 min ja jos jää ylimääräistä aikaa, se käytetään usein siivoamiseen ja siistimiseen. Kaikkea ei voi tietysti minuutilleen laskea ja voi olla, että tapahtuu yllättäviäkin asioita niin, että ei kaikki tapahdu sen vuoksi tietyllä kellonlyömällä tai mene suunnitellusti. Mutta jos vaikka nopeimmat työntekijät ehtivät tietyssä työajassa tehdä tehtävät X, Y ja Z, niin sitten kyllä tulee keskustelua.

Toisaalta ymmärrän sen, että jos tehdas tutkii oikeasti nuo samat asiat ja tuottavuuttaan ja tekee muutoksia töihin, siellä on ne jäärät tyypit, jotka ovat tottuneet lusmutyötahtiin ja voivat olla myös varmoja, että on sellainen irtisanomissuoja, että eivät saa kenkää, vaikka vaadittaisiin ihan töitäkin tekemään..

Kaupan alalla tuo lusmuiluilmiö on johtanut siihen, että käytetään yhä enemmän vuokratyötä. Jos siis ei työt maistu, niin vuokratyöntekijästä pääsee eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen henkisesti laiskemmat (eli ne jotka inhoaa uuden oppimista yms) meni paikkakunnan tehtaaseen töihin ja teki koko uransa siellä sen mitä teki. Nyt ei ole juurikaan tehtaita joten noi menee sosiaalialalle koska sinne on helppo koulutus ja työkin on yleensä helpompaa kuin esim. siivoojilla joiden hommista valitetaan herkästi eikä makseta juuri mitään.

Asenne ei kuitenkaan ole sen kummempi eli työ ei kiinnosta muuten kuin sen osalta että siitä saa palkkaa. Työssä mennään surutta oman mukavuudenhalun mukaan ja luistellaan helpoimmilla tavoilla aina kun tulee tilaisuus. Lopettaminen ei kiinnosta koska se vaatisi uuden ammatin opettelua.

Sitten näille ollaan antamassa vastuuta oman duunin itseohjautuvuudesta. Ja seuraavaksi ihmetellään kun osa hoitajista (ne joilla on vielä työmoraalia) on ylikuormitettuja ja ylirasittuneita, homma maksaa järjettömästi ja osa porukasta ei tee juuri mitään.

Tehtaissa oli erilliset työnjohtajat ihan tarkoituksella koska tehtaan pitää tuottaa riittävän laadukasta tavaraa riittävän nopeasti. Olin joskus kesäduunissa kuukauden yhdessä julkisen sektorin paikassa jossa vakioporukka oli optimoinut hommansa siten ettei työtä ollut tunniksikaan koko päivänä. Loppuajan nuo vetelehti ties missä tauoilla. Harvinaisen stressaava homma kun piti vaan nysvätä jotain suurin osa päivästä kun ei saanut ylittää vakiotyyppien työmääriä. Työnjohtohan noilla kävi paikalla ehkä kerran viikossa kun sillä oli kuulemma muutakin hommaa pitkin eteläsuomea eikä se kerinnyt vahtimaan porukkaa. 

Mä olen töissä ruokakaupassa ja kyllä siellä taas katsotaan, mihin työaika käytetään ja se on tiedossa. Eli vaikka joku työtehtävä kestää max. 5 min, joku työtehtävä kestää 30 min ja jos jää ylimääräistä aikaa, se käytetään usein siivoamiseen ja siistimiseen. Kaikkea ei voi tietysti minuutilleen laskea ja voi olla, että tapahtuu yllättäviäkin asioita niin, että ei kaikki tapahdu sen vuoksi tietyllä kellonlyömällä tai mene suunnitellusti. Mutta jos vaikka nopeimmat työntekijät ehtivät tietyssä työajassa tehdä tehtävät X, Y ja Z, niin sitten kyllä tulee keskustelua.

Toisaalta ymmärrän sen, että jos tehdas tutkii oikeasti nuo samat asiat ja tuottavuuttaan ja tekee muutoksia töihin, siellä on ne jäärät tyypit, jotka ovat tottuneet lusmutyötahtiin ja voivat olla myös varmoja, että on sellainen irtisanomissuoja, että eivät saa kenkää, vaikka vaadittaisiin ihan töitäkin tekemään..

Kaupan alalla tuo lusmuiluilmiö on johtanut siihen, että käytetään yhä enemmän vuokratyötä. Jos siis ei työt maistu, niin vuokratyöntekijästä pääsee eroon.

...#oikoluku ..siis tulee keskustelua esimiehen kanssa, jos työtekijä ei sitten millään saa samoja työtehtäviä vuorossa tehdyksi.

Vierailija kirjoitti:

Silloin tällöin ylempää johdosta tulee ohjeistuksia ja möläytyksiä, joista huomaa, ettei johto ymmärrä suorittajatason työstä hölkäsen pöläystä.

Tämä on meilläkin iso ongelma. Ja myös toisinpäin, osa työntekijöistä ei millään ymmärrä miksi esimies ei voi toteuttaa joka ikisen toiveita työvuorojen ja lomien suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen henkisesti laiskemmat (eli ne jotka inhoaa uuden oppimista yms) meni paikkakunnan tehtaaseen töihin ja teki koko uransa siellä sen mitä teki. Nyt ei ole juurikaan tehtaita joten noi menee sosiaalialalle koska sinne on helppo koulutus ja työkin on yleensä helpompaa kuin esim. siivoojilla joiden hommista valitetaan herkästi eikä makseta juuri mitään.

Asenne ei kuitenkaan ole sen kummempi eli työ ei kiinnosta muuten kuin sen osalta että siitä saa palkkaa. Työssä mennään surutta oman mukavuudenhalun mukaan ja luistellaan helpoimmilla tavoilla aina kun tulee tilaisuus. Lopettaminen ei kiinnosta koska se vaatisi uuden ammatin opettelua.

Sitten näille ollaan antamassa vastuuta oman duunin itseohjautuvuudesta. Ja seuraavaksi ihmetellään kun osa hoitajista (ne joilla on vielä työmoraalia) on ylikuormitettuja ja ylirasittuneita, homma maksaa järjettömästi ja osa porukasta ei tee juuri mitään.

Tehtaissa oli erilliset työnjohtajat ihan tarkoituksella koska tehtaan pitää tuottaa riittävän laadukasta tavaraa riittävän nopeasti. Olin joskus kesäduunissa kuukauden yhdessä julkisen sektorin paikassa jossa vakioporukka oli optimoinut hommansa siten ettei työtä ollut tunniksikaan koko päivänä. Loppuajan nuo vetelehti ties missä tauoilla. Harvinaisen stressaava homma kun piti vaan nysvätä jotain suurin osa päivästä kun ei saanut ylittää vakiotyyppien työmääriä. Työnjohtohan noilla kävi paikalla ehkä kerran viikossa kun sillä oli kuulemma muutakin hommaa pitkin eteläsuomea eikä se kerinnyt vahtimaan porukkaa. 

"Työssä mennään surutta oman mukavuudenhalun mukaan ja luistellaan helpoimmilla tavoilla aina kun tulee tilaisuus. Lopettaminen ei kiinnosta koska se vaatisi uuden ammatin opettelua."

Ihmisten aliarvioimista. Tulee ihan DDR-Saksa mieleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella alalla ajatellaan noin.

Meillä uusittiin organisaatiorakenne ja projektimalli, otettiin lisää väkeä. Ne uudet työntekijät ryhtyivät heti järjestämään tiimin työtä vanhan mallin mukaan,vaikka oli sovittu, että ei enää komentosuuntaa ylhäältä alas. Uudet työntekijät olivat sitä mieltä, että jonkinlainen pomo pitää olla ja koska kukaan "vanha" ei pomottanut, niin heidän oli suorastaan pakko ryhtyä johtamaan.

Eihän tuo sitä tarkoita, että ei ole pomoa, vaan sitä, että johtamistyyli ei ole vanhakantaista: työnantaja sanelee asiat, työntekijä ei voi vaikuttaa työhönsä.

Nuo uudet työntekijät ymmärsivät asian niin, että tiimissä on oltava jonkun, joka käskee ja määrää, yhdessä ei voida asioista sopia, koska niin ei toimita! Kun ei ollut selkeää käskytystä, niin he ryhtyivät käskemään vedoten siihen, että vanhalla tavalla asiat ei hoidu. Niin - vanhassa tavassa käskytti määritelty esimies, uudessa määrittelemätön työkaveri. Lopputulos oli sama eli oman työn hallintaa ei ollut.

Luitko muuten edes sitä alkuperäistä juttua, siinä nimenomaan poistettiin tiimiltä työtä jakava esimies eli pomo, tilalla oli lähinnä hallinnollinen esimies eli joku, joka tarjosi tukea, huolehti käytännön asioista, mutta ei puuttunut työntekoon.