Lue keskustelun säännöt.
Säälittää naiset, joiden pitkäaikainen avomies ei kosi!
28.02.2008 |
Jotenkin säälittää naiset, jotka roikkuvat suhteessa miehen kanssa, joka ei vaan saa aikaiseksi tai halua kosia. Varsinkin jos suhteessa on lapsia, tilanne on todella outo. Mitä tällaiset " sitoutumiskammoiset" miehet oikein haluaa?? Surullisimpia on tapaukset, jotka kyllä kihlautuvat naisen kanssa, mutta eivät suostu päättämään hääpäivää!
Herätkää naiset, jos olette vuosikausia asunut jonkun kanssa yhdessä eikä mies halua naimisiin, niin sitten ko. mies on teidän kanssanne ihan vaan mukavuussyistä tai siksi että odottelee jotain parempaa... Jos toista todella rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa, niin sitten on kyllä myös valmis naimisiin!
Kommentit (31)
Olen edunsaaja avomieheni henkivakuutuksessa, ja meidän yhteinen lapsemme (myös mieheni ainoa) tietysti perii isänsä jos huonosti käy ja mies jostain syystä kuolee. Sitäpaitsi on minulla myös ihan omia tuloja, kuten useimmilla naisilla 2000-luvulla.
Joten en tuosta perimisasiastakaan jaksa stressailla.
Miksi siis säälisit minua ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja meillä on kaksi lasta. En koskaan ole hallunnut naimisiin, lähinnä kihlasormus on ehkö ollut merkkinä et kuulun jollekin. Ihan nyt viime aikoina olen aatellut et ehkä tästä vois tehdä virallista, mut jos niin on ni me mennään kahestaan maistraattiin. En todellakaan halua häitä. Häät on niille, jotka seurustelleet tosi vähän aikaa ja rakkaus niin uutta =)
mutta siitä olen samoilla linjoilla, että nykymiesten sitoutumiskammoisuus on huomiota herättävää ja ärsyttävää.
Itse menin naimisiin maistraatissa, joten päivä prinsessana tms. ei ollut se juttu.
Mielestäni kuulostaa kivalta, kun voimme sanoa toisiamme mieheksi ja vaimoksi. Kunnioitan miestäni, että hän sitoutumiskammoisista poiketen (joita tuntuu olevan paljon!) uskalsi tehdä sen päätöksen, että haluaa viettää loppuelämänsä kanssani. Kyllä naimisissa olo heijastuu elämään monella eri tavalla; siinä on (ainakin) kerran joutunut oikein kunnolla miettimään, haluaako sitoutua toiseen ja kun sen päätöksen on tehnyt, monet pikkukärhämät ja vähän isommatkin menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaikea kuvailla asiaa, mutta itselleni oli erittäin tärkeää mennä naimisiin.
Meidän avoliitto on enempi muiden kuin meidän ongelma!
tuo perustelu että mies odottelee siinä ollessa ns parempaa,
minun mieheni ei mennyt naimisiin exänsä kanssa, ei vaikka oli lapsia ja kihlat ja asuivat yhdessä 10v,
exä manasi kun ei ole naimisiinmenevää tyyppiä, ei kuulemma koskaan käytä sanaa tahdon.
No, me olemme nyt naimisissa, mies kosi mua ja sanoi kyllä tahdon :)
Syyksi miksei mennyt exän kanssa naimisiin sanoi siis että se ei vaan ollut niin oikea nainen hänelle. Lapsia hän kyllä halusi joten " teki" niitä kun oli oikeassa iässä ja parisuhde, mutta sen naisenkanssa naimisiin, never.
Alussa olin ihan varma ettei minuakan koskaan naimisiin vie, mutta alkoi itseasiassa puhumaan naimisiinmenosta jo aika alussa, silloin kysyin että eihän hän ole naimisiinmenevää sorttia, mies hämmästyi ja sanoi että ei olekaan ellei ole _oikeasti_ rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kyllä mies kosii, mutta minua ei huvita avioitua. Kenenkään kanssa. Ikinä. En tajua, miksi pitäisi pitää jotain kankeita, väsyneitä seremonioita, kun muutenkin voi elämänsä elää yhdessä.
Avioliitosta lähteminen on myöskin vähän isompi juttu kuin avoliitosta. Eli sitä ei tehdä niin kevein perustein kuin toinen.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He ovat olleet aikanaan todella rakastuneita ja kosinnat jäi, koska ikää oli todennäköisesti aika vähän. Suhteen arkipäivistyttyä mies voi jälkikäteen sanoa, ettei ollutkaan oikea nainen. Sinut tavatessaan taas oli aikuinen ihminen ja huumassa halusi naimisiinkin. Koetko olevasi jotenkin arvokkaampi kuin tuo eksä?
Mun mies saa mun puolesta odotella parempaa. Voihan se olla niin, että mäkin odottelen, että saan paremman miehen. Who knows? Minä elätän itseni kuten mieskin. Meillä on hyvä yhdessä ja tiedämme molemmat elävämme parasta mahdollista suhdetta. Meillä on näitä avioliittoja takana jo ja tiedämme, mitä se oikeasti merkkaa, jos ei natsaa. Ero on kovin helppo saada ja sormus sinne tai tänne, jos ei ole oikeaa tahtoa!
Vierailija:
tuo perustelu että mies odottelee siinä ollessa ns parempaa,minun mieheni ei mennyt naimisiin exänsä kanssa, ei vaikka oli lapsia ja kihlat ja asuivat yhdessä 10v,
exä manasi kun ei ole naimisiinmenevää tyyppiä, ei kuulemma koskaan käytä sanaa tahdon.
No, me olemme nyt naimisissa, mies kosi mua ja sanoi kyllä tahdon :)
Syyksi miksei mennyt exän kanssa naimisiin sanoi siis että se ei vaan ollut niin oikea nainen hänelle. Lapsia hän kyllä halusi joten " teki" niitä kun oli oikeassa iässä ja parisuhde, mutta sen naisenkanssa naimisiin, never.
Alussa olin ihan varma ettei minuakan koskaan naimisiin vie, mutta alkoi itseasiassa puhumaan naimisiinmenosta jo aika alussa, silloin kysyin että eihän hän ole naimisiinmenevää sorttia, mies hämmästyi ja sanoi että ei olekaan ellei ole _oikeasti_ rakastunut.
No onhan siitä suhteesta helpompi lähteä kun ei kunnolla sitoudu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ajatustesi vanki. Avarra katsettasi ja hyppää katsomaan toisesta vinkkelistä.
Ei avioliitto nykypäivänä ole niin iso ja mahtava, pakollinen asia yhteiselolle kuin se ennen oli.
Miksi menisin naimisiin? Emme kuulu kirkkoon, joten se papin aamen ei merkkaa meille mitään.
Vierailija:
tuo perustelu että mies odottelee siinä ollessa ns parempaa,minun mieheni ei mennyt naimisiin exänsä kanssa, ei vaikka oli lapsia ja kihlat ja asuivat yhdessä 10v,
exä manasi kun ei ole naimisiinmenevää tyyppiä, ei kuulemma koskaan käytä sanaa tahdon.
No, me olemme nyt naimisissa, mies kosi mua ja sanoi kyllä tahdon :)
Syyksi miksei mennyt exän kanssa naimisiin sanoi siis että se ei vaan ollut niin oikea nainen hänelle. Lapsia hän kyllä halusi joten " teki" niitä kun oli oikeassa iässä ja parisuhde, mutta sen naisenkanssa naimisiin, never.
Alussa olin ihan varma ettei minuakan koskaan naimisiin vie, mutta alkoi itseasiassa puhumaan naimisiinmenosta jo aika alussa, silloin kysyin että eihän hän ole naimisiinmenevää sorttia, mies hämmästyi ja sanoi että ei olekaan ellei ole _oikeasti_ rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä:
Olemme 25&26v
8.5v yhdessä
siitä 8 vuotta kihloissa
2 lasta
asuttu yhdessä 6 vuotta
MUTTA EI NAIMISISSA
Meillä ei ollut kummallakaan intressejä mennä naimisiin, emme ole uskovaisia, joten se ei tuntunut tärkeältä. vasta nyt viime aikoina on alkanut tulla mieleen että voishan sitä naimisiinkin mennä...
Mua en siis ymmärrä sitä, että miksi se naimisinmeno nyt on kaiken mittapuuna! Hyvin on menneet nämä 8.5v ilman naimisissaoloakin!
Mitä se yksi papin amen ja paperi mitään käytännössä muuttaa? (paitsi tietty jos puoliso kuolee tms) Mutta ei se mielestäni ole mikään rakkauden mitta, onko naimisissa vai ei.
Toki jokainen miettii asiat omalta kantiltaan, mutta mulle oli tosi tärkeetä mennä naimisiin ja olla samalla nimellä koko perhe. Naimisiin mentiin ennen lapsia. Minulle avioliitto oli itsestään selvyys, mies kyllä mietti aika pitkään, hänen vanhempiensa avioeron vuoksi. Silloin mietin juuri kuten ap, että odotteleeko hän jotain minua parempaa. Noh, yhdessä ollaan oltu nyt 17 vuotta ja kuusi vuotta naimisissa ja kaksi ihanaa lasta.
(Mies muuten kosi aikoinaan juuri karkauspäivän aattona, kun uhkasin karkauspäivänä kosia ;) Puoli kahdeltatoista illalla sitten polvistui :D )
Vanhanaikainenko, ehkä. Kuulun kirkkoon, mutten minä meidän suhteelle mitään papin hyväksyntää tarvinnu. Vaan sen yhteisen nimen ja jonkinlaisen todistuksen toisen rakkaudessa, kunnes kuolema meidät erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kosinnan miehilleen ja siten jatkavat tätä epätasa-arvoisuuden maailmaa. Minä voin kosia, niin voi myös mies, ja ihan minä vuoden päivänä, aatteles sitä!
Me ollaan oltu nyt 12 vuotta yhdessä, niistä 7 vuotta naimisissa.
Kumpikaan EI kosinut, se oli vaan sanaton sopimus että naimisiin mennään jos lapsia tulee ja niin jäi kosinnat kosimatta. :D
Älkää nyt takertuko tuohon kosia-sanaan, tiedätte kyllä mitä ajan takaa. ap
et kaikki naiset haluu naimisiin? mä en enää
kihloihin meno ja lasten teko tuntuu miehiltä sujuvan helposti mutta sitten naimisiin..HUI.
T: 15 vuotta yhdessä ja siitä 4 vuotta kihloissa...
Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä jo 11 vuotta. Asuttu 10 vuotta.
Mies on välillä heittänyt ohimennen että voishan sitä naimisiinkin mennä... kun tuntuu muille olevan niin iso ongelma.
Me ei koeta että se naimiisinmeno mitään muuttaisi.
En edes ymmärrä koko hössötystä. En ole koskaan haaveillut päivästä " prinsessana" tai muutenkaan koko häähöpästä.
Meillä menee hyvin näin. Osaatko kertoa miksi avioliitto on kaiken a ja ö?
Että sinuahan tässä käy vähän sääliksi kun taidat olla aika hidas tuolta pääkopasta =D