Minkälainen ihminen uskoo, että tapailukumppanillaan on joku toinen, jos hän on tavoittamattomissa muutaman päivän?

Ei välttämättä ole muita, mutta kyllä mulla ainakin katkeais kiinnostus mieheen jos ei edes pientä hetkeä päivästään pysty omistaan mulle. Ihmisellä on kyllä yleensä aikaa siihen mitä pitää todella tärkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä ole muita, mutta kyllä mulla ainakin katkeais kiinnostus mieheen jos ei edes pientä hetkeä päivästään pysty omistaan mulle. Ihmisellä on kyllä yleensä aikaa siihen mitä pitää todella tärkeänä.

No meitä on erilaisia. Ei kai sitä nyt joka päivä tarvi olla yhteydessä vaikka toinen olisi kuinka tärkeä?

Aloittajalle sanoisin että esim.ihminen jolla on vastaavasta huonoja kokemuksia.

Ei kai tapailuvaiheessa muutenkaan pidetä yhteyttä päivittäin? Meillä joka iltaiset puhelut tulivat kyllä aikaisessa vaiheessa tavaksi, mutta suhteemme ei missään vaiheessa jakautunutkaan tapailuun ja seurusteluun. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että monille ne ovat eri asioita ja kuvittelisin, että tapaillessa ei tosiaan soitella päivittäin.,

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä ole muita, mutta kyllä mulla ainakin katkeais kiinnostus mieheen jos ei edes pientä hetkeä päivästään pysty omistaan mulle. Ihmisellä on kyllä yleensä aikaa siihen mitä pitää todella tärkeänä.

Sinä kuulostat läheisriippuvaiselta. Olisi todella ahdstava ajatus että toisen kiinnostus katkeaisi siitä että haluaisin olla välillä ihan omissa oloissani ilman puhelinta. Vaikutat siltä ettei sinulla ole omaa identiteettiä vaan perustat olosi sen varaan antaako toinen ihminen sinulle huomiotaan vai ei.

En tee mitään kumppanilla, jonka kanssa ei ole yhteydessä päivittäin. Paremmin saa seuraa muualta.

Normaali

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä ole muita, mutta kyllä mulla ainakin katkeais kiinnostus mieheen jos ei edes pientä hetkeä päivästään pysty omistaan mulle. Ihmisellä on kyllä yleensä aikaa siihen mitä pitää todella tärkeänä.

Sinä kuulostat läheisriippuvaiselta. Olisi todella ahdstava ajatus että toisen kiinnostus katkeaisi siitä että haluaisin olla välillä ihan omissa oloissani ilman puhelinta. Vaikutat siltä ettei sinulla ole omaa identiteettiä vaan perustat olosi sen varaan antaako toinen ihminen sinulle huomiotaan vai ei.

'Haleja sulle, miten sun päiväs meni?' Mä ainakin tykkään huomioida kumppania päivittäin vaikkei nähtäskään.

Ei ole ihme ettei mammat löydä miestä, jos vaatimukset ovat sellaiset että koko ajan pitää olla antamassa huomiota eikä omaa itsenäistä elämää saa olla. Kaikki ihmiset eivät ole kaverittomia, harrastamattomia vauvapalstaa selaavia sohvalla makaavia zombeja joiden itsetunto ja elämänhalu riippuu siitä onko vierellä joku koko ajan antamassa jakamatonta huomiotaan. Se että toisen pitäisi koko ajan viestitellä että ei olla erottu, ajattelen sinua, olet elämäni valo, on todella läheisriippuvaista eikä millään lailla tervettä. Hyvä ja terve parisuhde koostuu kahdesta itsenäisestä ihmisestä joiden ei koko ajan tarvitse kuulla toisen vielä olevan kanssaan, vaan luottaa että se toinen kyllä tykkää eikä ole eroamassa, vaikka ei sitä vakuuttelisikaan toiselle päivittäin. Tukahdutatte toisen ihmisen ja sitten ihmettelette kun ette löydä normaalijärkisiä miehiä... Nimittäin normaalijärkisillä miehillä on kavereita/harrastuksia.

Sellainen, joka on kokenut tuon jossain aiemmassa tapailu/seurustelusuhteessaan

Ei kai apailuvaiheessa ole tarkoitus olla yhteydessä päivittäin mutta jos tai kun apailu kumppani ei vasaisi mitään muuamaan päivään soitoihini ai viesteihini, niin ei se mukavalta tuntuisi. Saataisi hiipiä mieleeni pieni neuvotomuus. - Ääripäät on muutoinkin minusta vähän tylsiä. Yhtälailla olisi ympeää, jos tapailukumppani odottaisi vastausa "heti" tai viim muuaman unnin kuluttua; ainaki itselläni on arkena tilanteita, jolloin en pääse puhelimeen välittömästi lainkaan ja on aivan sama kuka tai ketkä sielä soittaa. Tai jos menisin, niin siitä saattaisi seuraa jollekulle toiselle kohtalokkaia seurauksia, ellei paikalleni tulisi joku toinen (ammatilainen) jatkamaan työtäni välittömästi seuraavassa hetkessä.            

Kukaan alle 35v ei ole paria päivää yksin jossain ilman puhelinta, joten ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme ettei mammat löydä miestä, jos vaatimukset ovat sellaiset että koko ajan pitää olla antamassa huomiota eikä omaa itsenäistä elämää saa olla. Kaikki ihmiset eivät ole kaverittomia, harrastamattomia vauvapalstaa selaavia sohvalla makaavia zombeja joiden itsetunto ja elämänhalu riippuu siitä onko vierellä joku koko ajan antamassa jakamatonta huomiotaan. Se että toisen pitäisi koko ajan viestitellä että ei olla erottu, ajattelen sinua, olet elämäni valo, on todella läheisriippuvaista eikä millään lailla tervettä. Hyvä ja terve parisuhde koostuu kahdesta itsenäisestä ihmisestä joiden ei koko ajan tarvitse kuulla toisen vielä olevan kanssaan, vaan luottaa että se toinen kyllä tykkää eikä ole eroamassa, vaikka ei sitä vakuuttelisikaan toiselle päivittäin. Tukahdutatte toisen ihmisen ja sitten ihmettelette kun ette löydä normaalijärkisiä miehiä... Nimittäin normaalijärkisillä miehillä on kavereita/harrastuksia.

Se, että on kavereita ja harrastuksia ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi käyttäytyä tuolloin kuin sitä parisuhteen toista osapuolta ei olisikaan. Ei sitä nyt joka viides minuutti tarvi tekstailla, mutta ihan kiva nyt vaikka aamulla toivottaa rakkaalle mukavaa päivää ja nukkumaan mennessä laittaa jokin pikku viesti toiselle. Ei tohon nyt todellakaan mene paljon aikaa ja jos miehen täytyy noin kovasti omistautua kavereilleen ja harrastuksilleen, ettei voi minkäänlaista yhteyttä pitää, niin joo ei todellakaan ole mies mua varten.