Olen kohta vuoden ollut ihastunut työkaveriin ja oma kumppani
ei kiinnosta fyysisesti yhtään. Rakastan tietysti omaa kumppania ihmisenä, mutta en halua häntä. Mitään ei ole ollut minun ja ihastuksen välillä, joten ei johdu siitä. Hän ei tiedä sitä, että koen hänet näin. Näen vain tämän ihastuksen fyysisesti haluttavana, kukaan muu ei viehätä ulkoisesti tai luonteeltaan. Tämä ihastuminen on tapahtunut vähitellen ja syvenee, vaikka yritän päästä eroon ja kontrolloida ajatuksia. Olen aika väsynyt tähän. Oletteko vaihtaneet työpaikkaa vastaavassa tilanteessa? Auttoiko?
Kommentit (14)
Hulluutta erota ihastumisen takia. Niitä tulee ja menee pitkissä suhteissa. Vuosi ei ole mitään.
Vaihdoin työpaikkaa ja se auttoi.
Jos pitää makeasta ja ajattelee pitävänsä paaston makeasta niin silloin ei kannata pitää mitään karkkipussia pöydällä.
Kun se on poissa silmistä, niin sen vielä jonkin aikaa muistaa ja sitä kaipaa, mut sit tulee vaihe kun pääset sen yli ja sun ajatukset keskittyy muuhun.
Aikalailla samassa tilanteessa olen. Ei toisen työpaikan hakeminenkaan välttämättä ratkaise ongelmaa, jos sielläkin sattuu olemaan joku muu johon ihastuu. Itse yritän odotella, että ihastus hiipuu ja muistuttaa itselleni, että en oikeasti tunne ihastustani ja tiedä millinen hän olisi kun arki tulisi suhteeseen. Olen vain ihastunut hänestä luomaani illuusioon, kun oma suhde on väljähtynyt.
Ei kannata vaihtaa työpaikkaa, jos viihtyy siellä. Yrittää vaan hallita sitä ihastumisen tunnetta. Jossain vaiheessa se lievenee, kun kohteesta tulee huonoja puolia esiin. Kannattaa pitää itsensä aktiivisena (harrastukset) niin ei ehdi haaveilla liikaa ihastuksesta.
Miehen tuoma elintaso varmasti kelpaa. Routa ajaisi kuitenkin porsaan kotiin.
Mulla oli sama ongelma. Lopulta erosin kumppanistani (4v suhde, ei lapsia), nyt olen seurustellut työpaikkaihastukseni kanssa vuoden. Välillä mietin, että teinkö oikean valinnan, mutta aika näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Miehen tuoma elintaso varmasti kelpaa. Routa ajaisi kuitenkin porsaan kotiin.
Itselläni pitää enemmänkin se, etten halua alkaa räjäyttämään lasteni elämää paskaksi omien haihatteluideni vuoksi.
Eiköhän tässäkin ketjussa jokaikisen kannattaisi panostaa siihen omaan suhteeseen ensimmäiseksi.
Joo, mutta ei suhteeseen voi yksin panostaa. Jos miestä kiinnostaa enemmän omat harrastukset (autot, urheilu, metsästys, mitä näitä on) kuin naisen kanssa asioiden tekeminen, niin ei se nainen omalla panostuksella suhdetta paranna. Noi tilanteet, missä ihastutaan muihin on aika monen asian summa ja ei niihin tilanteisiin ihan yhtäkkiä oo päädytty. Taustalla on usein pitkäaikaista kumppanin väärää kohtelua puolin ja toisin.
Täsmälleen samassa tilanteessa, paitsi että hän tietää tunteistani. Väsyttää - koko vuoden nukkunut huonosti ja ajatellut häntä ihan koko ajan. Ketään en ole halunnut niin paljon kuin häntä. Olen monesti miettinyt työpaikan vaihtoa mutta taidan kuitenkin jäädä. Kyllä se sit joskus menee ohi...tai sitten ei...
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen samassa tilanteessa, paitsi että hän tietää tunteistani. Väsyttää - koko vuoden nukkunut huonosti ja ajatellut häntä ihan koko ajan. Ketään en ole halunnut niin paljon kuin häntä. Olen monesti miettinyt työpaikan vaihtoa mutta taidan kuitenkin jäädä. Kyllä se sit joskus menee ohi...tai sitten ei...
Sama puoli vuotta mennyt elämästä, ei laannu.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta ei suhteeseen voi yksin panostaa. Jos miestä kiinnostaa enemmän omat harrastukset (autot, urheilu, metsästys, mitä näitä on) kuin naisen kanssa asioiden tekeminen, niin ei se nainen omalla panostuksella suhdetta paranna. Noi tilanteet, missä ihastutaan muihin on aika monen asian summa ja ei niihin tilanteisiin ihan yhtäkkiä oo päädytty. Taustalla on usein pitkäaikaista kumppanin väärää kohtelua puolin ja toisin.
Näinkö se menee myös silloin, jos mies ihastuu työkaveriin? Jotenkin ei ole kuulostanut siltä niissä ketjuissa.
Ei tule mieleen erota? Ai niin, mukava elintaso kelpaa kyllä.