Mummola ja sokeriöverit

Onko joku pula-ajan mummo? Köyhä lapsuus?

Meillä ei ollut tuollaisia karkkiövereitä, mutta vieläkin ottaa aivoon se, että mummo opetti voisilmään tottuneen lapsen kuorruttamaan puuron hillolla. Kun ei mummolle se voisilmä kelvannut, pitäähän siinä puurossa hilloa olla! 

Vierailija kirjoitti:

Onko joku pula-ajan mummo? Köyhä lapsuus?

Varmasti se lapsuus on ollut vähemmän yltäkylläinen kuin nykyinen, mutta kyseessä on 60-luvulla syntynyt mummo "keskiluokkaisesta" perheestä.

Ap.

Monet ihmiset (meidänkin polvesta) ovat tottuneet käyttämään herkkuja tunteiden käsittelyyn. Tiedättehän, kun on iloinen pitää juhlia herkuilla. Kun on surullinen pitää ostaa lohtujäätelöä jne. Uskon että tämä siinä on useimmiten jollain tapaa taustalla. Toki joillain on kyseessä ihan silkka vanhempien uhmaaminen, mutta teillä ei kuulostanut olevan sellaista taustalla.

Tulee parikin asiaa mieleeni tähän liittyen, eli isovanhemmat voivat pelätä lasten tunnereaktioita ja uhmaa, joten tavallaan kokoajan yrittävät estää niitä tarjoamalla sitä samaa miten itse pitävät omaa mielialaa yllä. Toinen mikään tulee mieleen on että koska herkkuihin ja sokeriin assosioituu heidän mielestään rakkaus ja hellyys, niin he tavallaan yrittävät ostaa lastenlasten kiintymyksen ja rakkauden noin. Sehän on surullista, koska oikeasti aito suhde lapsiin syntyisi leikin ja vaikkapa yhdessä pelaamisen kautta.

Minä itse kyllä tuollaisissa sokerin määrissä jo stressaisin vähän sitäkin, että milloin yökyläreissu muuttuukin oksennusreissuksi. Antaisin vähän selkeämmät rajat ja ohjeet, vaikka se vähän loukkaavaa olisikin. Esim. sanoisin että olemme koko perhe nyt muuttaneet ruokavaliota terveemmäksi, joten sokerin ja lisäaineiden käyttöä pitää rajoittaa enemmän mummolassakin. Limsan voisi kieltää kokonaan ja sanoa että ainoa sallittu herkku on jälkiruoka, mitä ikinä sitten päättävätkin antaa.

Siis sanoit kyllä että olette jutelleet mummon kanssa, mutta oletteko sanoneet selkeästi mikä on ok ja mikä ei? Ei minun mielestäni näissä asioissa pidä aina miettiä, loukkaantuuko mummo kunhan ne rajasi eivät ole mitenkään kohtuuttomia. Se että herkuttelu rajoittuu jälkiruokaan, ei ole mielestäni mitenkään kohtuutonta. Jos vastaanotto on kovin vaikeaa, niin ehkä voisit kysyä suoraan miksi mummo haluaa antaa joka aterialla herkkuja? Onko esimerkiksi yön yli lastenhoito liian raskasta ja tavallaan herkuilla yritetään pitää lapset tyytyväisenä? Tai ajatteleeko mummo, että vain herkuilla saadaan lapsen rakkaus? Ihan suoraan näitä mielestäni voi kysyä lempeästi ja sanoa, että lapset nauttivat varmasti enemmän lautapeli-illasta mummon kanssa kuin liiallisesta herkkujen syönnistä. Tai kenties voisit pyytää mummon teille viettämään aikaa ihan muuten vain ja siinä ohella klo ihan konkreettisesti näyttää miten muutenkin lasten kanssa voi pitää hauskaa?

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset (meidänkin polvesta) ovat tottuneet käyttämään herkkuja tunteiden käsittelyyn. Tiedättehän, kun on iloinen pitää juhlia herkuilla. Kun on surullinen pitää ostaa lohtujäätelöä jne. Uskon että tämä siinä on useimmiten jollain tapaa taustalla. Toki joillain on kyseessä ihan silkka vanhempien uhmaaminen, mutta teillä ei kuulostanut olevan sellaista taustalla.

Tulee parikin asiaa mieleeni tähän liittyen, eli isovanhemmat voivat pelätä lasten tunnereaktioita ja uhmaa, joten tavallaan kokoajan yrittävät estää niitä tarjoamalla sitä samaa miten itse pitävät omaa mielialaa yllä. Toinen mikään tulee mieleen on että koska herkkuihin ja sokeriin assosioituu heidän mielestään rakkaus ja hellyys, niin he tavallaan yrittävät ostaa lastenlasten kiintymyksen ja rakkauden noin. Sehän on surullista, koska oikeasti aito suhde lapsiin syntyisi leikin ja vaikkapa yhdessä pelaamisen kautta.

Minä itse kyllä tuollaisissa sokerin määrissä jo stressaisin vähän sitäkin, että milloin yökyläreissu muuttuukin oksennusreissuksi. Antaisin vähän selkeämmät rajat ja ohjeet, vaikka se vähän loukkaavaa olisikin. Esim. sanoisin että olemme koko perhe nyt muuttaneet ruokavaliota terveemmäksi, joten sokerin ja lisäaineiden käyttöä pitää rajoittaa enemmän mummolassakin. Limsan voisi kieltää kokonaan ja sanoa että ainoa sallittu herkku on jälkiruoka, mitä ikinä sitten päättävätkin antaa.

Siis sanoit kyllä että olette jutelleet mummon kanssa, mutta oletteko sanoneet selkeästi mikä on ok ja mikä ei? Ei minun mielestäni näissä asioissa pidä aina miettiä, loukkaantuuko mummo kunhan ne rajasi eivät ole mitenkään kohtuuttomia. Se että herkuttelu rajoittuu jälkiruokaan, ei ole mielestäni mitenkään kohtuutonta. Jos vastaanotto on kovin vaikeaa, niin ehkä voisit kysyä suoraan miksi mummo haluaa antaa joka aterialla herkkuja? Onko esimerkiksi yön yli lastenhoito liian raskasta ja tavallaan herkuilla yritetään pitää lapset tyytyväisenä? Tai ajatteleeko mummo, että vain herkuilla saadaan lapsen rakkaus? Ihan suoraan näitä mielestäni voi kysyä lempeästi ja sanoa, että lapset nauttivat varmasti enemmän lautapeli-illasta mummon kanssa kuin liiallisesta herkkujen syönnistä. Tai kenties voisit pyytää mummon teille viettämään aikaa ihan muuten vain ja siinä ohella klo ihan konkreettisesti näyttää miten muutenkin lasten kanssa voi pitää hauskaa?

Tässä on hyviä ajatuksia. Siellä on kuitenkin (mummon aloitteesta) usein samaan aikaan kylässä myös lasten serkku, joten tuntuu ettei minulla ole oikeutta kieltää koko porukan puolesta että limpparia tai karkkia ei saisi pitää tarjolla, kun serkkukin osaa niitä mummolareissulta odottaa. Olen pyytänyt että voisiko olla makeita leivonnaisia TAI karkkia mutta ei molempia, tai makeaa vain toisena päivänä, mutta ei näköjään. Mummo näkee minun tapaani rajoittaa lasten herkuttelua esim. meillä kyläillessä ja yhdessä mökkeillessä, ja koska perustelen sen tarvittaessa lapsille, mummokin on kuullut perustelut moneen kertaan.

Rakkauden osoittamisesta ja tyytyväisenä pitämisestä lienee juurikin kyse, ihan tuttua huttua omasta lapsuudesta, mutta nyt nuo määrät ja lajien valikoima ovat räjähtäneet käsiin. Ja kyllä, kuopus on kerran oksentanut mummon autoon kun toivat kotiin, ilmeisesti sekään ei riittänyt opettamaan.

Mummolavierailut ilman meitä tapahtuvat kuitenkin vain muutaman kerran vuoteen (3-4?), joten en tiedä miten vaarallista tuo nyt on, mutta älytöntä se on. Ja kun on ollut muitakin asioita mistä "pitää nipottaa" (kuten turvaistuimet ja se ettei nukkumaanmeno voi tavallisena viikonloppuna venyä tunti tolkulla normaalista tai toisella lapsella kestää monta päivää toipua) niin olen yrittänyt olla tämän suhteen rennompi.

Ap.

Luulin että ovat usein siellä, mutta 3-4 kertaa vuodessa on niin vähän, ettei sillä ole kyllä mitään merkitystä. Turhasta nipotat mielestäni. Samaten nuo nukkumisasiat, kyllä muutaman kerran vuodessa voi mennä myöhempään nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset (meidänkin polvesta) ovat tottuneet käyttämään herkkuja tunteiden käsittelyyn. Tiedättehän, kun on iloinen pitää juhlia herkuilla. Kun on surullinen pitää ostaa lohtujäätelöä jne. Uskon että tämä siinä on useimmiten jollain tapaa taustalla. Toki joillain on kyseessä ihan silkka vanhempien uhmaaminen, mutta teillä ei kuulostanut olevan sellaista taustalla.

Tulee parikin asiaa mieleeni tähän liittyen, eli isovanhemmat voivat pelätä lasten tunnereaktioita ja uhmaa, joten tavallaan kokoajan yrittävät estää niitä tarjoamalla sitä samaa miten itse pitävät omaa mielialaa yllä. Toinen mikään tulee mieleen on että koska herkkuihin ja sokeriin assosioituu heidän mielestään rakkaus ja hellyys, niin he tavallaan yrittävät ostaa lastenlasten kiintymyksen ja rakkauden noin. Sehän on surullista, koska oikeasti aito suhde lapsiin syntyisi leikin ja vaikkapa yhdessä pelaamisen kautta.

Minä itse kyllä tuollaisissa sokerin määrissä jo stressaisin vähän sitäkin, että milloin yökyläreissu muuttuukin oksennusreissuksi. Antaisin vähän selkeämmät rajat ja ohjeet, vaikka se vähän loukkaavaa olisikin. Esim. sanoisin että olemme koko perhe nyt muuttaneet ruokavaliota terveemmäksi, joten sokerin ja lisäaineiden käyttöä pitää rajoittaa enemmän mummolassakin. Limsan voisi kieltää kokonaan ja sanoa että ainoa sallittu herkku on jälkiruoka, mitä ikinä sitten päättävätkin antaa.

Siis sanoit kyllä että olette jutelleet mummon kanssa, mutta oletteko sanoneet selkeästi mikä on ok ja mikä ei? Ei minun mielestäni näissä asioissa pidä aina miettiä, loukkaantuuko mummo kunhan ne rajasi eivät ole mitenkään kohtuuttomia. Se että herkuttelu rajoittuu jälkiruokaan, ei ole mielestäni mitenkään kohtuutonta. Jos vastaanotto on kovin vaikeaa, niin ehkä voisit kysyä suoraan miksi mummo haluaa antaa joka aterialla herkkuja? Onko esimerkiksi yön yli lastenhoito liian raskasta ja tavallaan herkuilla yritetään pitää lapset tyytyväisenä? Tai ajatteleeko mummo, että vain herkuilla saadaan lapsen rakkaus? Ihan suoraan näitä mielestäni voi kysyä lempeästi ja sanoa, että lapset nauttivat varmasti enemmän lautapeli-illasta mummon kanssa kuin liiallisesta herkkujen syönnistä. Tai kenties voisit pyytää mummon teille viettämään aikaa ihan muuten vain ja siinä ohella klo ihan konkreettisesti näyttää miten muutenkin lasten kanssa voi pitää hauskaa?

Tässä on hyviä ajatuksia. Siellä on kuitenkin (mummon aloitteesta) usein samaan aikaan kylässä myös lasten serkku, joten tuntuu ettei minulla ole oikeutta kieltää koko porukan puolesta että limpparia tai karkkia ei saisi pitää tarjolla, kun serkkukin osaa niitä mummolareissulta odottaa. Olen pyytänyt että voisiko olla makeita leivonnaisia TAI karkkia mutta ei molempia, tai makeaa vain toisena päivänä, mutta ei näköjään. Mummo näkee minun tapaani rajoittaa lasten herkuttelua esim. meillä kyläillessä ja yhdessä mökkeillessä, ja koska perustelen sen tarvittaessa lapsille, mummokin on kuullut perustelut moneen kertaan.

Rakkauden osoittamisesta ja tyytyväisenä pitämisestä lienee juurikin kyse, ihan tuttua huttua omasta lapsuudesta, mutta nyt nuo määrät ja lajien valikoima ovat räjähtäneet käsiin. Ja kyllä, kuopus on kerran oksentanut mummon autoon kun toivat kotiin, ilmeisesti sekään ei riittänyt opettamaan.

Mummolavierailut ilman meitä tapahtuvat kuitenkin vain muutaman kerran vuoteen (3-4?), joten en tiedä miten vaarallista tuo nyt on, mutta älytöntä se on. Ja kun on ollut muitakin asioita mistä "pitää nipottaa" (kuten turvaistuimet ja se ettei nukkumaanmeno voi tavallisena viikonloppuna venyä tunti tolkulla normaalista tai toisella lapsella kestää monta päivää toipua) niin olen yrittänyt olla tämän suhteen rennompi.

Ap.

Ei varmasti noin harvoin tapahtuen ole vaarallista, jos tämä on todella se mummolavierailujen ainoa ongelma.

Mieleeni kyllä tuli sekin, että mahtavatkohan serkun vanhemmat ajatella samalla tavalla? Jos teillä vanhemmilla ajatukset kohtaavat, niin ehkä voisitte yhdessä sanoa jämäkästi (mutta rakkaudella) rajat herkuille mummolassa olon ajaksi?

Mutta tuskinpa noin harvoista kerroista terveydellisiä haittaa on. Enemmänkin kurjaa on se, että mummosta tulee helposti lasten silmissä "hahmo", joka antaa kaiken herkun mitä toivotaan. Näin ollen heidän välilleen ei pääse välttämättä syntymään aitoa vuorovaikutussuhdetta, joka olisi merkityksellinen lapsenkin näkökulmasta.

Pitääkö mummo muuten miten rajoja, tiedätkö? Esim

piirretyt, nukkumaanmenoajat, millä saa leikkiä ja millä ei, hampaidenpesu jne jne. Tiettyyn pisteeseen astihan mummolaan kuuluu sallivuus ja varsinkin jos serkkujakin nähdään harvoin, niin totta kai jousto esim. nukkumaanmenoajan suhteen on ok. Mutta jos siis aivan kaikessa mummo on kyvytön vetämään rajan ja antaa lasten tehdä melkein mitä tahansa vain miellyttääkseen lapsia, niin sellainen luo kyllä varmasti lapsille turvattoman olon, ja on alle kouluikäisille haitallista. Tuon ikäiset tarvitsevat kokemuksen että heitä vahtii nimenomaan aikuinen ihminen. Ja aikuinen osaa sanoa ei lapselle.

Tuollaisiahan mummot ovat. Se on ihanaa kun mummo esimerkiksi leipoo lapsenlapsille mitä vanhemmat harvemmin tekevät.

Tämän takia mun 1v. lapseni ei mene mummolaan. Suolan ja sokerin määrä on järkyttävä mitä sielä syötetään.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisiahan mummot ovat. Se on ihanaa kun mummo esimerkiksi leipoo lapsenlapsille mitä vanhemmat harvemmin tekevät.

No ei ole. Meidän lasten mummoloissa syödään max kerran päivässä jotain herkkua, esim. itse leivottua pullaa/jäätelöä jne. Tämähän on ihan tervettä ja suotavaa herkuttelua. AP:n kuvaama ei ole herkuttelua vaan itsensä pahoinvoivaksi saattamista.

Itse muuten leivon enemmän kuin meidän mummot. Teen kaikki leivät itse, pannaria sokerittomana varmaan kerran viikossa ja viikonloppuisin yhdessä lasten kanssa jotain makeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset (meidänkin polvesta) ovat tottuneet käyttämään herkkuja tunteiden käsittelyyn. Tiedättehän, kun on iloinen pitää juhlia herkuilla. Kun on surullinen pitää ostaa lohtujäätelöä jne. Uskon että tämä siinä on useimmiten jollain tapaa taustalla. Toki joillain on kyseessä ihan silkka vanhempien uhmaaminen, mutta teillä ei kuulostanut olevan sellaista taustalla.

Tulee parikin asiaa mieleeni tähän liittyen, eli isovanhemmat voivat pelätä lasten tunnereaktioita ja uhmaa, joten tavallaan kokoajan yrittävät estää niitä tarjoamalla sitä samaa miten itse pitävät omaa mielialaa yllä. Toinen mikään tulee mieleen on että koska herkkuihin ja sokeriin assosioituu heidän mielestään rakkaus ja hellyys, niin he tavallaan yrittävät ostaa lastenlasten kiintymyksen ja rakkauden noin. Sehän on surullista, koska oikeasti aito suhde lapsiin syntyisi leikin ja vaikkapa yhdessä pelaamisen kautta.

Minä itse kyllä tuollaisissa sokerin määrissä jo stressaisin vähän sitäkin, että milloin yökyläreissu muuttuukin oksennusreissuksi. Antaisin vähän selkeämmät rajat ja ohjeet, vaikka se vähän loukkaavaa olisikin. Esim. sanoisin että olemme koko perhe nyt muuttaneet ruokavaliota terveemmäksi, joten sokerin ja lisäaineiden käyttöä pitää rajoittaa enemmän mummolassakin. Limsan voisi kieltää kokonaan ja sanoa että ainoa sallittu herkku on jälkiruoka, mitä ikinä sitten päättävätkin antaa.

Siis sanoit kyllä että olette jutelleet mummon kanssa, mutta oletteko sanoneet selkeästi mikä on ok ja mikä ei? Ei minun mielestäni näissä asioissa pidä aina miettiä, loukkaantuuko mummo kunhan ne rajasi eivät ole mitenkään kohtuuttomia. Se että herkuttelu rajoittuu jälkiruokaan, ei ole mielestäni mitenkään kohtuutonta. Jos vastaanotto on kovin vaikeaa, niin ehkä voisit kysyä suoraan miksi mummo haluaa antaa joka aterialla herkkuja? Onko esimerkiksi yön yli lastenhoito liian raskasta ja tavallaan herkuilla yritetään pitää lapset tyytyväisenä? Tai ajatteleeko mummo, että vain herkuilla saadaan lapsen rakkaus? Ihan suoraan näitä mielestäni voi kysyä lempeästi ja sanoa, että lapset nauttivat varmasti enemmän lautapeli-illasta mummon kanssa kuin liiallisesta herkkujen syönnistä. Tai kenties voisit pyytää mummon teille viettämään aikaa ihan muuten vain ja siinä ohella klo ihan konkreettisesti näyttää miten muutenkin lasten kanssa voi pitää hauskaa?

Tässä on hyviä ajatuksia. Siellä on kuitenkin (mummon aloitteesta) usein samaan aikaan kylässä myös lasten serkku, joten tuntuu ettei minulla ole oikeutta kieltää koko porukan puolesta että limpparia tai karkkia ei saisi pitää tarjolla, kun serkkukin osaa niitä mummolareissulta odottaa. Olen pyytänyt että voisiko olla makeita leivonnaisia TAI karkkia mutta ei molempia, tai makeaa vain toisena päivänä, mutta ei näköjään. Mummo näkee minun tapaani rajoittaa lasten herkuttelua esim. meillä kyläillessä ja yhdessä mökkeillessä, ja koska perustelen sen tarvittaessa lapsille, mummokin on kuullut perustelut moneen kertaan.

Rakkauden osoittamisesta ja tyytyväisenä pitämisestä lienee juurikin kyse, ihan tuttua huttua omasta lapsuudesta, mutta nyt nuo määrät ja lajien valikoima ovat räjähtäneet käsiin. Ja kyllä, kuopus on kerran oksentanut mummon autoon kun toivat kotiin, ilmeisesti sekään ei riittänyt opettamaan.

Mummolavierailut ilman meitä tapahtuvat kuitenkin vain muutaman kerran vuoteen (3-4?), joten en tiedä miten vaarallista tuo nyt on, mutta älytöntä se on. Ja kun on ollut muitakin asioita mistä "pitää nipottaa" (kuten turvaistuimet ja se ettei nukkumaanmeno voi tavallisena viikonloppuna venyä tunti tolkulla normaalista tai toisella lapsella kestää monta päivää toipua) niin olen yrittänyt olla tämän suhteen rennompi.

Ap.

Ei varmasti noin harvoin tapahtuen ole vaarallista, jos tämä on todella se mummolavierailujen ainoa ongelma.

Mieleeni kyllä tuli sekin, että mahtavatkohan serkun vanhemmat ajatella samalla tavalla? Jos teillä vanhemmilla ajatukset kohtaavat, niin ehkä voisitte yhdessä sanoa jämäkästi (mutta rakkaudella) rajat herkuille mummolassa olon ajaksi?

Mutta tuskinpa noin harvoista kerroista terveydellisiä haittaa on. Enemmänkin kurjaa on se, että mummosta tulee helposti lasten silmissä "hahmo", joka antaa kaiken herkun mitä toivotaan. Näin ollen heidän välilleen ei pääse välttämättä syntymään aitoa vuorovaikutussuhdetta, joka olisi merkityksellinen lapsenkin näkökulmasta.

Pitääkö mummo muuten miten rajoja, tiedätkö? Esim

piirretyt, nukkumaanmenoajat, millä saa leikkiä ja millä ei, hampaidenpesu jne jne. Tiettyyn pisteeseen astihan mummolaan kuuluu sallivuus ja varsinkin jos serkkujakin nähdään harvoin, niin totta kai jousto esim. nukkumaanmenoajan suhteen on ok. Mutta jos siis aivan kaikessa mummo on kyvytön vetämään rajan ja antaa lasten tehdä melkein mitä tahansa vain miellyttääkseen lapsia, niin sellainen luo kyllä varmasti lapsille turvattoman olon, ja on alle kouluikäisille haitallista. Tuon ikäiset tarvitsevat kokemuksen että heitä vahtii nimenomaan aikuinen ihminen. Ja aikuinen osaa sanoa ei lapselle.

Tuosta suhteesta ja ruokaan liittyvästä tunnekokemuksesta minä olenkin enemmän huolissani kuin vaikkapa hammasterveydestä. Ärsyttää kun lapset kuulevat pääsevänsä mummolaan niin alkavat selvästi jo odottaa herkkuja, eivät niinkään mummon tapaamista. Ja "vika" ei ole lapsissa, eivät noin muuten ole mitenkään poikkeavasti makean perään.

Mummo osaa kyllä olla jämäkkä asioista joista hänen mielestään pitää olla (esim. ruokapöytäkäytös).

Ap.

Mullakin lapsena mummolassa oli aikamoiset sokeriöverit. Vietetiin siellä välillä kesäisin viikkokin putkeen. Äiti ei ikinä ollut iloinen niistä herkkumääristä mitä saatiin :D muuten kyllä touhuttiin kaikenlaista eikä istuttu tabletin (tai silloin tietty tv:n) ääressä koko päivää.

Itselle jäi hyvät muistot niistä mummolavierailuista enkä pidä pahana vaikka mummo meitä hemmotteli liikaa makealla. Tosin kyllä taas kauhistuttaisi jos äitini syöttäisi lapsilleni saman määrän herkkuja. Kaksinaismoralismi.

Alkoi ällöttää kun luin aloituksen, järkyttävää tuo sokerin määrä! Onneks omat isovanhemmat ei ole tuollaisia...

Vierailija kirjoitti:

Luulin että ovat usein siellä, mutta 3-4 kertaa vuodessa on niin vähän, ettei sillä ole kyllä mitään merkitystä. Turhasta nipotat mielestäni. Samaten nuo nukkumisasiat, kyllä muutaman kerran vuodessa voi mennä myöhempään nukkumaan.

Meillä ei lapsi ole kotona tottunut limsan eikä sokerikuorrutettuihin muroihin, toisin kun serkkunsa. Mummolavierailuilla ei halua limsaa eikä suklaamuroja, vaikka serkut niitä vetävät.

Miten ap teillä syödään kotona? Onko limsa juhlajuomaa? Otetaan juomaksi ulkona syötäessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku pula-ajan mummo? Köyhä lapsuus?

Varmasti se lapsuus on ollut vähemmän yltäkylläinen kuin nykyinen, mutta kyseessä on 60-luvulla syntynyt mummo "keskiluokkaisesta" perheestä.

Ap.

Kyllä ne erot aika pieniä ovat nykyaikaan verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin että ovat usein siellä, mutta 3-4 kertaa vuodessa on niin vähän, ettei sillä ole kyllä mitään merkitystä. Turhasta nipotat mielestäni. Samaten nuo nukkumisasiat, kyllä muutaman kerran vuodessa voi mennä myöhempään nukkumaan.

Meillä ei lapsi ole kotona tottunut limsan eikä sokerikuorrutettuihin muroihin, toisin kun serkkunsa. Mummolavierailuilla ei halua limsaa eikä suklaamuroja, vaikka serkut niitä vetävät.

Miten ap teillä syödään kotona? Onko limsa juhlajuomaa? Otetaan juomaksi ulkona syötäessä?

Limpparia ostetaan kotiin koululaisen pyynnöstä kaverisynttäreille ja harvakseltaan (kerran kuussa?) kun on ruokaa jonka kanssa aikuiset kaipaavat limpparia, esim. pizzaa. Minunkin lapset olivat jossain vaiheessa niitä jotka ottivat mieluummin maitoa tai vettä kuin limpparia, mutta serkkujen ja kavereiden myötä ovat irvistellen maistelleet ja nykyään tykkäävät. Sokerikuorrutetut murot sen sijaan ovat kyllä maistuneet aina jos on tarjolla, vaikka kotiin niitä ei ole ostettu koskaan. En usko että kaikista lapsista saisi kasvatettua makeaa vieroksuvia kovin helposti, mutta omistakin huomaan että toinen on persompi ja toinen maltillisempi, pidän tätä enemmän lapsen persoonaan liittyvänä kuin minun toiminnastani seuraavana ominaisuutena.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Luulin että ovat usein siellä, mutta 3-4 kertaa vuodessa on niin vähän, ettei sillä ole kyllä mitään merkitystä. Turhasta nipotat mielestäni. Samaten nuo nukkumisasiat, kyllä muutaman kerran vuodessa voi mennä myöhempään nukkumaan.

Lapset saavatkin valvoa välillä, juhannuksena, jouluna, uutenavuotena, reissussa, lomilla jos on syytä. En kuitenkaan keksi mitä järkeä on valvottaa tavallisena viikonloppuna väsymykselle herkkää pikkukoululaista puolille öin niin että lapsi itse kärsii tästä seuraavat 3-5 päivää. En siis ole käskenyt laittaa nukkumaan klo 20 kuten normaalisti vaan takaraja on 22. Ilman takarajaa venyisi vielä myöhemmäksi (koska se idoli-serkku on iltavirkku).

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin että ovat usein siellä, mutta 3-4 kertaa vuodessa on niin vähän, ettei sillä ole kyllä mitään merkitystä. Turhasta nipotat mielestäni. Samaten nuo nukkumisasiat, kyllä muutaman kerran vuodessa voi mennä myöhempään nukkumaan.

Meillä ei lapsi ole kotona tottunut limsan eikä sokerikuorrutettuihin muroihin, toisin kun serkkunsa. Mummolavierailuilla ei halua limsaa eikä suklaamuroja, vaikka serkut niitä vetävät.

Miten ap teillä syödään kotona? Onko limsa juhlajuomaa? Otetaan juomaksi ulkona syötäessä?

Jaa, tulihan se sieltä, Hyvän Äidin lapset eivät edes haluaisi limsaa tai karkkia vaan pyytäisivät kohteliain sanankääntein luomuporkkanaa tai istuisivat nöyrinä hiljaa. Äidin syy!

Meilläkin mummo syötti ja juotti lapsen täyteen herkkuja. Lapsi saattoi vetää koko päivän pelkkiä herkkuja, mummo oli kyllä yrittänyt tarjota ruokaa, mutta kun se ei ollut kelvannut, oli antanut sen sijaan jäätelöä ja kakkua, koska pitäähän lapsen jotain syödä...

Oppi vasta sitten ,kun valvoi vatsakipuisen lapsen kanssa koko yön toista kertaa...

Meillä mummo opetti 5v lasta valehtelemaan.  Tiesi että lapsella tulee herkästi vatsakipeeksi silti osti 1,5 l limun, koska siinä iitrahinta on halvenpi.  Oli oikein yllyttänyt juomaan kaiken.  Lapsella sitten vatsa kipeenä ja ohje ettei kerrota äidille...