Lue keskustelun säännöt.
Voiko sanoa, että eron syy on aina se, ettei hyväksy toista sellaisena kuin tämä on?
05.10.2019 |
Jäin miettimään tätä tuon toisen ketjun pohjalta. Kukaan ei vastannut minulle siinä, joten nostan omaksi kysymykseksi?
Jos nalkutan, niin en pidä jostain toisessa - eli en hyväksy häntä sellaisena kuin hän on.
Jos minulle nalkutetaan, niin hän ei hyväksy minua.
Jos minua ahdistaa suhteessa, niin siinä on jokin sellainen asia, jota en pysty hyväksymään.
Jne.
Voiko erot vääntää näin näin yksinkertaiseksi?
Kommentit (45)
Voihan sen sanoa, mutta se on kuitenkin vain sen sanojan käsitys ja mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan sen sanoa, mutta se on kuitenkin vain sen sanojan käsitys ja mielipide.
Mitä tarkoitat? Annatko esimerkin.
Jep, voi. Jos ei hyväksy väkivaltaista juoppoa, sama se silloinkin on. Ei vaan hyväksy. En tosin ymmärrä, mitä hyötyä on yleispätevästä vaihtoehtoisesta ilmaisusta erolle, joka nyt on vaan mutkikkaampi.
Vaikea tilanne. Ehkä joskus kannattaa harrastaa valkoisia valheita ja sanoa sen sijaan ympäri pyöreästi, että "ehkä meidän kannattaa erota, koska arvomme ovat niin erilaiset ja meidän kummankin on vaikea tehdä kompromisseja". Jotakin tuollaista sanoisin, jottei se olisi liian henkilökohtaista. Minusta ainakin tuntuisi tylymmältä sanoa toiselle, että en halua jatkaa hänen kanssaan, koska en hyväksy häntä. Olen itse tullut jätetyksi suhteessa noilla sanoin ja se on kyllä raapaissut tosi syvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä olisi vielä yksinkertaistetumpi selitys erolle?
Ei haluta olla enää naimisissa?
Ei kannata mennä änkeemään sitä jormaa ihan joka penaaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne. Ehkä joskus kannattaa harrastaa valkoisia valheita ja sanoa sen sijaan ympäri pyöreästi, että "ehkä meidän kannattaa erota, koska arvomme ovat niin erilaiset ja meidän kummankin on vaikea tehdä kompromisseja". Jotakin tuollaista sanoisin, jottei se olisi liian henkilökohtaista. Minusta ainakin tuntuisi tylymmältä sanoa toiselle, että en halua jatkaa hänen kanssaan, koska en hyväksy häntä. Olen itse tullut jätetyksi suhteessa noilla sanoin ja se on kyllä raapaissut tosi syvältä.
En hyväksy toisen arvoja.
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi vielä yksinkertaistetumpi selitys erolle?
Ei haluta olla enää naimisissa?
Minusta tämä tilanne on se lopputulos. Ensin ei hyväksytä toista ja kun tarpeeksi kauan on tätä mieltä, niin huomaa, ettei halua enää olla naimisissakaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kyllä lukemattomia ihmisiä, jotka hyväksyn sellaisena kuin ovat, mutta en silti haluaisi elää heidän kanssaan 24/7.
Kyllä minä ainakin olen hyväksynyt, mutta kun ne kaikki piirteet on kuulunut henkisen, taloudellisen, sosiaalisen ja fyysisen väkivallan kategorioiden alle niin päättelin että, ehkä ei sitten ole mun juttu ja joku mikä tollasesta tykkää niin saa mun puolesta koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata mennä änkeemään sitä jormaa ihan joka penaaliin.
Soppii kokkeilla jorma kiäriäistä.
Ei voida sanoa, koska yleensä erojen syyt ovat monimuotoisia. Miksi pitäisi hyväksyä esim. alkoholismi, väkivalta ja pettäminen? Nämä saattavat ilmaantua parisuhteeseen vasta myöhemmässä vaiheessa.
Parisuhteen "umpisolmut" ovat paljon monimutkaisempia, eikä niihin välttämättä löydy yksinkertaisia ratkaisuja. Valitettavasti monet joutuvat elämään selvittämättömien asioiden kanssa, sellainen kiristää välejä ja pitemmän päälle alkaa ahdistamaan. Nalkuttaminen on vain oire mielipahasta ja tyytymättömyydestä, joka pitäisi selvittää ja ratkoa kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Muuten tilanne jää päälle, eikä asiastaa päästä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi vielä yksinkertaistetumpi selitys erolle?
Ei haluta olla enää naimisissa?
Minusta tämä tilanne on se lopputulos. Ensin ei hyväksytä toista ja kun tarpeeksi kauan on tätä mieltä, niin huomaa, ettei halua enää olla naimisissakaan.
Ap
Mutta miten selität sen, että jos ei hyväksytä toisia "sellaisena kuin ovat" on silti aloitettu suhde ja menty naimisiin ihan vapaasta tahdosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi vielä yksinkertaistetumpi selitys erolle?
Ei haluta olla enää naimisissa?
Minusta tämä tilanne on se lopputulos. Ensin ei hyväksytä toista ja kun tarpeeksi kauan on tätä mieltä, niin huomaa, ettei halua enää olla naimisissakaan.
Ap
Mutta miten selität sen, että jos ei hyväksytä toisia "sellaisena kuin ovat" on silti aloitettu suhde ja menty naimisiin ihan vapaasta tahdosta?
Se hyväksymättömyys tulee ajan kanssa. Eihän kukaan mene naimisiin muuten. Jokin asia alkaa ärsyttää, ja sitä asiaa ei hyväksy. Ei hyväksy alkoholin käyttöä, ei hyväksy toisen rahankäyttöä, toisen vapaudenhalua tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sen sanoa, mutta se on kuitenkin vain sen sanojan käsitys ja mielipide.
Mitä tarkoitat? Annatko esimerkin.
Tarkoitan, että sillätavoin sanominen on varsin tökeröä, mutta ei kaada kenenkään maailmaa, sanoja vähän yksioikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi vielä yksinkertaistetumpi selitys erolle?
Ei haluta olla enää naimisissa?
Minusta tämä tilanne on se lopputulos. Ensin ei hyväksytä toista ja kun tarpeeksi kauan on tätä mieltä, niin huomaa, ettei halua enää olla naimisissakaan.
Ap
Mutta miten selität sen, että jos ei hyväksytä toisia "sellaisena kuin ovat" on silti aloitettu suhde ja menty naimisiin ihan vapaasta tahdosta?
Ihmisen perusluonne tulee esille vasta pitkän ajan/ tuntemisen jälkeen. On myös mahdollista, kun vanhenemme, uudet luonteenpiirteet nousevat pintaan ja jopa kärjistyvät. Vaikka näitä luonteenpiirteitä ei tapaamisen alussa olisi ollut näkyvillä, ne saattavat muodostua hallitsevaksi tekijäksi. Ihmiset muuttuvat ja kasvavat (tai taantuvat) henkisesti, eikä kukaan osaa nähdä tulevaisuuteen, miten kumppani tulee vuosien varrella muuttumaan.
Miten voidaan hyväksyä ihmisen muuttuminen, kun ei olla edes tietoisia siitä?
mamma 45v. kirjoitti:
Ei voida sanoa, koska yleensä erojen syyt ovat monimuotoisia. Miksi pitäisi hyväksyä esim. alkoholismi, väkivalta ja pettäminen? Nämä saattavat ilmaantua parisuhteeseen vasta myöhemmässä vaiheessa.
Parisuhteen "umpisolmut" ovat paljon monimutkaisempia, eikä niihin välttämättä löydy yksinkertaisia ratkaisuja. Valitettavasti monet joutuvat elämään selvittämättömien asioiden kanssa, sellainen kiristää välejä ja pitemmän päälle alkaa ahdistamaan. Nalkuttaminen on vain oire mielipahasta ja tyytymättömyydestä, joka pitäisi selvittää ja ratkoa kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Muuten tilanne jää päälle, eikä asiastaa päästä yli.
Juuri näin.
Ja mitä tulee arvoihin, tai vaikkapa noihin päihteisiin, väkivaltaan ja pettämiseen, osa piilottelee niitä kauankin. Ei kerrota oikeita arvoja, koska ei haluta, että toinen ei lähde suhteeseen lainkaan. Jostain syystä nämä ihmiset luottavat siihen, että kun totuus paljastuu, toinen ei kuitenkaan jätä. Suhde huononee ja/tai tulee ero. Molempien ajanhaaskausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sen sanoa, mutta se on kuitenkin vain sen sanojan käsitys ja mielipide.
Mitä tarkoitat? Annatko esimerkin.
Tarkoitan, että sillätavoin sanominen on varsin tökeröä, mutta ei kaada kenenkään maailmaa, sanoja vähän yksioikoinen.
Kaisa:
- "Onpas tuo mies komea ja fiksu"
Liisa:
- "Minusta se on ruma ja tyhmä"
Siinä esimerkkiä.
En kyllä haluaisi olla suhteessa, jossa nalkutetaan puolin ja toisin.
Kuulostaa ihan kauhealta suhteelta.