Miten olla yhtäaikaa PERINTEISEN feminiininen + jämäkkä?

Viestisi ei kaikin puolin kuulosta vaaleanpunaiselta ja pehmeältä.

Ymmärrän mitä haet takaa, mutta kysyt väärää asiaa.

Jos olet luonnostasi niin feminiininen kuin ajattelet, vastaushan löytyy sisältäsi. Kun olet mahdollisimman oma itsesi, terve ja tasapainoinen, niin olet silloin juuri tuollainen. Terve ja tasapainoinen ihminenhän on myös jämäkkä, eikä jämäkkyys tarkoita sitä että tarvitsisi olla muille jotenkin kova. Terve ja tasapainoinen ihminen on oma itsensä, ja silloin olet mitä ikinä oletkin luonnostasi.

Mieti siis enemmänkin miten voisit kehittyä ihmisenä hyvään ja terveeseen suuntaan. Älä mieti jotain päälleliimattuja käytösmalleja.

Aaaargh-karjuminen ei ainakaan edusta perinteisen feminiinistä. Ehkä sitä jämäkkää sitten.

Vierailija kirjoitti:

Aaaargh-karjuminen ei ainakaan edusta perinteisen feminiinistä. Ehkä sitä jämäkkää sitten.

Haha, tätä samaa mietinkin viestiä kirjoittaessani. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nykymiehen feminismi toimii käytännössä parhaiten kun kulli ja järki seisovat samaan aikaan.

Pimpan puutteessa sitä suostuu olemaan vaikka feministi, ainakin seuraavaan aamuun saakka.

Onnea valitsemallasi tiellä.

Eihän nuo edes liity toisiinsa. Feminiinisyys on sitä millainen olet olemukseltasi ja jämäkkyys on tekoja. Tottakai voit olla tekemisissäsi ja sanomisissa jämäkkä ja edelleen feminiininen.

Vierailija kirjoitti:

Eihän nuo edes liity toisiinsa. Feminiinisyys on sitä millainen olet olemukseltasi ja jämäkkyys on tekoja. Tottakai voit olla tekemisissäsi ja sanomisissa jämäkkä ja edelleen feminiininen.

Millainen on mielestäsi feminiininen olemus? Eikö teot liity suoraan olemukseen? Jos olen ystävällinen, teen ystävällisiä tekoja.

Hmm. Minunkin mielestä olet vähän asian vieressä. 

Mutta siis: riippuu mitä tarkoitat perinteisen naisellisella pehmeydellä. Jos tarkoitat myötäilevyyttä niin silloin ei voi samalla olla jämäkkä ja myötäillä kaikessa muita. Jämäkkä ihminen pitää selkeästi mutta muita kunnioittaen kiinni omista rajoistaan. Sen voi kuitenkin tehdä kauniisti ja kohteliaasti eli naisellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän nuo edes liity toisiinsa. Feminiinisyys on sitä millainen olet olemukseltasi ja jämäkkyys on tekoja. Tottakai voit olla tekemisissäsi ja sanomisissa jämäkkä ja edelleen feminiininen.

Millainen on mielestäsi feminiininen olemus? Eikö teot liity suoraan olemukseen? Jos olen ystävällinen, teen ystävällisiä tekoja.

Jämäkkyys on mielestäni sitä että sanot mielipiteesi jos sinulla sellainen on, pidät sanasi ja olet luotettava, hoidat hommasi. Feminiinen olemus on sitä miten pukeudut, liikut, puhut, naurat, hymyilet... kuin nainen, et kuin mies.

Minusta ajatus feminismissä ei ole, että ”nainen voi olla kuin mies”, vaan se että feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat ihan yhtä hyviä ja yhtä kunnioitettavia ominaisuuksia.

Kyllä hyvät tyypit käy nopeasti ilmi työelämässä. Mikä sen mukavampaa, jos olet feminiinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ajatus feminismissä ei ole, että ”nainen voi olla kuin mies”, vaan se että feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat ihan yhtä hyviä ja yhtä kunnioitettavia ominaisuuksia.

Riippuu feminismin laadusta. Tuo olisi se ihanne, joka ei käytännössä aina toteudu.

Kuten vanhojen suomifilmien Justiina?

Mä alan näin nelikymppisenä naisena välillä yllättää itseni. Olin ennen yliempaattinen ja kartoin konflikteja.

Nyt huomaan sanovani hymyillen asioita, jotka laittavat vastapuolen huulen pyöreäksi. Ei siis mitään riitaa, vaan vain aikataulu- tai raha-asioita.

”Kyllä, haluan työstä x lainmukaisen korvauksen. Ei, en suostu kiertämään lakia. ” Hymy.

”Kyllä, voin tehdä tämän työn, joka teidän olisi pitänyt hoitaa jo ennen kuin tulen paikalle. Voin tehdä sen nyt tai tunnin kuluttua. Ei, en voi odottaa sopivaa hetkeä koko päivää.” Hymy.

Sain rahat ja työn teki joku muu. Ei konfliktia. Joskus toki tulee konfliktikin, silloin sen asiallinen ratkaisu on tärkeintä, ei naisellisuuspisteet.

Kukaan ei lopultakaan pysty olemaan muuta kun on. Miksi siis pohtia tämmöisiä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta ajatus feminismissä ei ole, että ”nainen voi olla kuin mies”, vaan se että feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat ihan yhtä hyviä ja yhtä kunnioitettavia ominaisuuksia.

Noin sen pitäisikin toimia mutta minun mielestä ainakin nykyisin feminismi/tasa-arvo tuntuu olevan vain sitä että pyritään kieltämään sukupuolierot ja samalla pyritään häivyttämään sukupuolittuneet asiat pois yhteiskunnasta.

Tämän takia luultavasti feminismiä/tasa-arvoa vihataan.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei lopultakaan pysty olemaan muuta kun on. Miksi siis pohtia tämmöisiä?

Tämä nyt on vähän essentialistista. Minä ainakin olen oppinut monia taitoja, työelämään, ongelmanratkaisuun ja riitatilanteisiin liittyen. Oma sukupuolen ilmaisu voi muuttua tai pysyä samana. Itse olen ollut aina suht feminiininen, mutta tunnen ihmisiä, joilla asiat ovat muuttuneet huomattavasti iän ja kokemusten myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ajatus feminismissä ei ole, että ”nainen voi olla kuin mies”, vaan se että feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat ihan yhtä hyviä ja yhtä kunnioitettavia ominaisuuksia.

Noin sen pitäisikin toimia mutta minun mielestä ainakin nykyisin feminismi/tasa-arvo tuntuu olevan vain sitä että pyritään kieltämään sukupuolierot ja samalla pyritään häivyttämään sukupuolittuneet asiat pois yhteiskunnasta.

Tämän takia luultavasti feminismiä/tasa-arvoa vihataan.

Ei, tämä on vain se millä tavalla feminismi tahallaan väärinymmärretään että päästään väittelemään toisen kanssa, ihan vaan koska väittely on niin kivaa. Feminismi ei pyri tekemään kenestäkään minkään muunlaista kuin henkilö itse haluaa olla. Se vain, että pakko ei ole mennä siihen perinteiseen muottiin. Tämän liikkumavapauden feminismi haluaa ihmisille suoda. Myös perinteiseen muottiin saa mennä. Sitä ei saa vaatia muilta.

Suomalaisten naisten (kulttuuri)historiasta löytyy mielestäni hyviä esimerkkejä. Esimerkiksi niskavuoren Loviisa.

Niin kokemuksesta oppii, mutta mitä tämmöisen pohtimisesta saa?

Ja mikä "sukupuolen ilmaisu"? Ei sellaista ole olemassakaan. Ei ole yhtä naisellista tapaa suuttua, eikä yhtä miehistä tapaa. On enemmän ja vähemmän rakentavia tapoja.

Paitsi stereotypioissa tietenkin. Niissä nainen on avuton vikisijä, ne hyvin todelliset tosielämän Justiinat sivuutetaan täysin. Tule kaapista, niin ei tarvitse jauhaa loputtomiin sukupuolten eroista.