Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö olla huolissaan? (Lapsen ujoudesta)
03.10.2019 |
Lapseni on aina ollut ujo, herkkä, arka ja varovainen. Noh kun kerroin työkaverilleni että on ujo niin sanoi että olen totuttanut hänet liikaa olemaan yksin, ettemme ole käyneet missään. Se ei kuitenkaa ole totta. Lapseni aloitti päivähoidon 3-vuotiaana ja sieltä tuli huolestunutta palautetta kuinka hän ei oikein osallistu toisten kanssa leikkimiseen, että on todella varautunut lapsi.
6-vuotiaana ujosteli opa omia isovanhempiaan eikä hetkeen edes puhunut mitään heille, vain kysymyksiin vastasi joo tai ei. Tiedän että se on ärsyttävää joillekin, ei se helppoa ole meillekään. Siis se että piilottelee jossain selän takana kun pitäisi tutustua uusiin ihmisiin ym.
Jotenkin sääli että lapsilta vaaditaan nykyään että ovat sosiaalisia ja aina äänessä ja Jos on joku hiljainen lapsi niin katsotaan kuin jotain outoa. En ole tehnyt siitä isoa numeroa mutta kyllä kieltämättä mietityttää että miksi on noin sosiaalisesti arka. Että ihan ääneen ihmiset päivittelevät että mikäs lapsella on, että ei ole normaalia että tuntee häpeää noin nuorena. Lapsi täyttää 7-vuotta.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset vaan on ujompia ja varautuneempia, kuin toiset. Se tuntuu olevan sosiaalisille tapauksille jotenkin todella häiritsevää, koska eivät ymmärrä, että se heidän päällehyökkäävä käytöksensä vain lisää sitä, ettei halua tai edes voi sitten olla sosiaalinen. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että antaa toisille tilaa, kyllä sitä sitten ehtii puhumaan, jos vain annetaan siihen mahdollisuus. Lapsesi on tarkkailija ja he ovat todella tärkeitä tässä maailmassa. On hyvä, ettet ole tehnyt asiasta numeroa, ihmettelijöille voi todeta: "kyllä maailmaan meteliä mahtuu, onneksi myös kuulevia korvia" tai jotain sinne päin. Eivät ehkä ymmärrä, mutta lapsesi varmasti ymmärtää ja se on tärkeintä.
Ujona on vaikeaa. Itse olin lapsena tosi ujo, paitsi jos olin sisarusten tai jonkun oman hyvän kaverin seurassa. Jos kumpiakaan ei siinä ollut eikä kukaan oma-aloitteisesti ottanut kontaktia minuun, niin olin äärettömän ujo. Jos minua olisi yritetty rohkaista ja olisin ollut tietoinen siitä, että joku tarkkailee, että pääsenkö ujoudesta irti, se olisi vain vaikeuttanut oloani.
Inhosin aina niitä tilanteita, kun osallistuin johonkin leikkiin tai sosiaaliseen tilanteeseen ja joku aikuinen seurasi sitä sivusta tyytyväisenä. Ujostutti vain enemmän.
Meillä kaksi kolmesta lapsesta on ollut tuollaisia. Ekan kohdalla olin huolissani ja kysyinkin ekaluokan opettajalta että tarvitseeko lapsi hänen mielestään ammattiapua arkuuteensa. Opettaja vakuutti että ei tarvitse, pikkuhiljaa arkuus helpotti ja alakoulun lopussa poika oli niin kuin muutkin. Nyt toisen lapsen kohdalla osaan itse ottaa rennommin enkä pidä asiaa enää ongelmana.
Tukekaa lasta mutta ilman että patistatte tai teette hänen arkuudestaan isoa numeroa.
Meidän tytär oli superujo pienenä ja on tavallaan ujo nyt vielä 17-vuotiaanakin. Mutta on oppinut pitämään esitelmiä ja näyttelemään ja toimii myös sellaisissa vapaaehtoistehtävissä, joissa vaaditaan esiintymistä. Ujokin voi oppia, kunhan saa edetä omaan tahtiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykykäsityksen mukaan ujoa lasta auttaa kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi, kun ei pakota asioihin, jotka ahdistavat liikaa. Jos lasta siis esimerkiksi pelottaa ottaa osaa johonkin toimintaan, ole mukana ja turvana. Älä pakota liittymään yksin seuraan, joka pelottaa liikaa. Näin lapsi altistuu erilaisille tilanteille turvallisesti eikä yhdistä niihin mitään kaoottista turvattomuutta. Osoita myös lapselle, että hän on ihana ja tärkeä aivan itsenään, muuttumatta miksikään muuksi. Ujo lapsi on usein empaattinen ja tunneälykäs, koska on niin tuntosarvet ylhäällä sosiaalisissa tilanteissa.
Älä huolestu tai ainakaan näytä huoltasi lapselle, muuten hän oppii että ujoudessa on jotain vikaa. Se että on herkkä ja varovainen on vain hyvä asia. Jos lapsi piilottelee selän takana niin anna piilotella ja lempeästi rohkaise tulemaan esiin, pysy myönteisenä.
Hyvä ettet ole tehnyt asiasta isoa numeroa. Mä olin itse lapsena hyvin ujo ja pahalta tuntui aikuisten hämmästely ja näin aikuisen näkökulmasta olihan se joskus hyvin töykeääkin.
Tärkeää on löytää keinot jolla pärjätä ujouden kanssa. Esim. mitä sanotaan missäkin tilanteessa ja mitä tehdä jos jännittää.
Mulla on auttanut se että sallin itseni jännittää eri tilanteissa. Jos se on ehdottoman kielletty niin kaikki energia menee sen peittelyyn.
Ennenkaikkea lapsi tarvitsee viestin siitä että on tärkeä sinulle vaikka jännittäisi niin ettei uskalla tehdä jotain juttua, mutta tekstisi perusteella sä näin olet hänelle osoittanutkin.