Lasten lukumäärä perheessä ja mielenterveys
Onko masentuneita tai muita mielensä kanssa painivia paikalla? Täällä yhden lapsen äiti, joka saa ajoittain ahdistuskohtauksia ja on lievää masennusta. Tilani pysyy kutakuinkin kurissa, mutta syö silti voimavaroja sen verran, etten tiedä, kannattaako meidän yrittää toista lasta. Jos ei tätä ongelmaa olisi, voisin kuvitella vaikka kolmekin lasta, mutta mä tiedän jo, että aikamoista säätämistä se olisi tällä päällä.
Mimmoisia ajatuksia teillä on, hyväksyttekö pienemmän lapsiluvun, vai oletteko tehneet lisää kaikesta huolimatta? Miten teillä on mennyt päätösten kanssa? :)
Kommentit (6)
Tehtiin masennuksesta huolimatta vielä kuopus... Hän on syy jaksaa ja perhe tuntuu kokonaiselta. Mä oon tosi paljon kasvattanut kaiken härdellin sietämistä tyyliin "v****uako valitatte" jos en tee kaikkea niin tehokkaasti kuin muut mammat.
On sillä väliä montako tekee, paljonkin.
Mulla on useampi lapsi ja ahdistusta jonkun verran. Luultavasti sitä olis ilman lapsiakin, murehtisin vaan jotain muuta. Sen kanssa oppii elämään, siihen saa apua, ja lapset on elämän rikkaus . En jättäisi siis sen takia yhteen, mutta jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa.
Mulla ei ole mt-ongelmia, mutta taipumusta ihmisten miellyttämiseen, sosiaalisiin pelkoihin. Ja ehdottomasti vaikein siirtymä mulle oli yhdestä lapsesta toiseen. Koska sitten ei enää pystynyt antamaan molemmille lapsille täyttä huomiota, ja se herätti valtavia syyllisyyden tunteita.
Mun vanhemmat on päästään terveitä ja tekivät vain minut. Jaksaminen ja raha ei olisi riittänyt kahteen. Mitä väliä kuinka monta kakaraa kukakin pykkää? Ja varsinkin ajoittain masennuksesta kärsivälle riittää se yksi, ja sekin vie voimia.