Huolissaan tyttärestä
Olen huolissani tyttärestäni joka ei käy koulua. Kärsii sosiaalisista peloista mihin on lääkitys aloitettu ja hoitokontakti. Sosiaalityö on mukana kuvassa myös. Tämän on saanut aikaan koulukiusaaminen. Pelottaa että joutuu laitokseen vielä tuolla menolla, kun ei edes yritä mennä kouluun. Olen huolissani miten käy. En tiedä mitä äitinä tehdä kun ei edes halua kuunnella. Onneksi käy psykologilla edes säännöllisesti. Ono kellään mitään lohduttavaa sanottavaa?
Kommentit (40)
Erittäin ikävä juttu tuo kiusaaminen. Työkaverin poikaa kiusaa isompi tyttö ja vasta alkanut iloinen koulu vaihtui pelottavaksi paikaksi.
Katkaistava kiusaaminen on heti, ettei tule isompia vahinkoja. Tuliko rehtorilta apua ja tukea kiusaamisen lopettamiseksi?
Kiusaajan vanhempien olisi otettava vastuuta eikä piileksiä kulisseissa. Toivottavasti heillä on selkärankaa samaistua kiusatun tilanteeseen ja toimia aktiivisesti pelottelun poistumiseksi.
Video tai muu kiistaton todistusaineisto olisi hyvä olla, sillä useimmat vanhemmat eivät muuten osaa ajatella, että oma lapsi voi olla kiusaaja, ja menevät puolustuskannalle tai pahimmillaan jopa vastahyökkäykseen.
Vierailija kirjoitti:
Koulun vaihto. Voisit vanhempana myös käydä läpi kaikki asiat, mitkä nuorilla pitää olla, että kiusatuksi tulemisen mahdollisuus pienenee. Kaikkein tärkeintä on, että itse rohkaissut. Hän vaistoaa sinun pelkosi ja hänestä tulee epävarma. Ole rohkea ja sano, että uskot hänen selviytyvän. Hän ei ole ainoa, joka pelkää. Tao tytön päähän ajatuksia menestyksestä. Tao myös sitä, että ulkopuoliset eivät saa määrittää häntä, vaan hän itse. Minulla on tästä kokemusta.
Valitettavasti kiusattu yleisin on se joka joutuu koulua vaihtamaan eikä kiusaaja, joka sen ansaitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun vaihto. Voisit vanhempana myös käydä läpi kaikki asiat, mitkä nuorilla pitää olla, että kiusatuksi tulemisen mahdollisuus pienenee. Kaikkein tärkeintä on, että itse rohkaissut. Hän vaistoaa sinun pelkosi ja hänestä tulee epävarma. Ole rohkea ja sano, että uskot hänen selviytyvän. Hän ei ole ainoa, joka pelkää. Tao tytön päähän ajatuksia menestyksestä. Tao myös sitä, että ulkopuoliset eivät saa määrittää häntä, vaan hän itse. Minulla on tästä kokemusta.
Valitettavasti kiusattu yleisin on se joka joutuu koulua vaihtamaan eikä kiusaaja, joka sen ansaitsisi.
yleensä
Veljen tyttöäni kiusattiin tosi pahasti, kun hän muutti pienelle paikkakunnalle. Ratkaisu oli kotikoulu ja sen jälkeen muutto Helsinkiin omaan asuntoon ja ruotsinkieliseen kouluun 15 vuotiaana. Pärjäsi hyvin ja nyt opiskelee Lontoossa toista vuotta.
On vaihtanut jo kouluakin. Siltikään ei pysty menemään sinne, vaikka tarjottu erityisopetusmahdollisuutta. Kiusaamisesta on puhuttu hoitokontaktipaikassa , sossun kanssa ja meidän vanhempien kanssa. Silti ei mene sinne koska ahdistaa
Kotikoulu. Meilläkin lapsi juuri siirtynyt, tosin muista syistä. Ei se peruskoulu ole mikään autuaaksi tekevä paikka. Varsinkin kiusattuna se jättää pahat jåljet. Oppia voi kotonakin niin energiaa jää muuhunkin. Kotikoulun aloittamiseen ei tarvitse muuta kuin ilmoitus kuntaan, siihen ei tarvita kenenkään lupaa. Valvovan opettajan määrää kunta.
Meillä toimii.
Kiusaaminen murentaa itsetuntoa. Löytyisikö jotain vertaisryhmää, harrastusta, seurakunnan toimintaa. Onnistumisen tunteet ja aidosti hyvät kokemukset muiden kanssa varmaan auttaisi.
Ahdistus vaan pahenee jos tyttö nyt linnoittautuu viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi kotiin.
Altistuminen auttaa lopulta ahdistukseen. Ei altistuminen kiusaamiselle tietenkään, mutta altistuminen esim sosiaalisille tilanteille.
Esim. Jos ihmisjoukot pelottavat, voi aloittaa niille altistumisen pienissä erissä. Käy kävelyllä puistossa, käy kaupassa. Jos nämä onnistuu, seuraavaksi voikin mennä vaikka kaupungille yms.
Jos tyttösi ei uskalla mennä kouluun opiskelemaan, hän voisi aluksi vaikka vain mennä koulun läheisyyteen, koulun pihalle, tai käväistä aulassa nopeasti ja palata sitten kotiin. Ja muistaa palkita itsensä, jos uskalsi.
Mutta semmoinen ei ole vaihtoehto, että jäädään vaan sängynpohjalle peiton alle pitkiksi ajanjaksoiksi kerrallaan. Toki sinne saa hetkeksi paeta jos ahdistaa ja itkettää, mutta sieltä on lopulta vain uskallettava ryömiä ulos. Tsemppiä teille molemmille!
t. Ex-ahdistunut
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus vaan pahenee jos tyttö nyt linnoittautuu viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi kotiin.
Altistuminen auttaa lopulta ahdistukseen. Ei altistuminen kiusaamiselle tietenkään, mutta altistuminen esim sosiaalisille tilanteille.
Esim. Jos ihmisjoukot pelottavat, voi aloittaa niille altistumisen pienissä erissä. Käy kävelyllä puistossa, käy kaupassa. Jos nämä onnistuu, seuraavaksi voikin mennä vaikka kaupungille yms.
Jos tyttösi ei uskalla mennä kouluun opiskelemaan, hän voisi aluksi vaikka vain mennä koulun läheisyyteen, koulun pihalle, tai käväistä aulassa nopeasti ja palata sitten kotiin. Ja muistaa palkita itsensä, jos uskalsi.
Mutta semmoinen ei ole vaihtoehto, että jäädään vaan sängynpohjalle peiton alle pitkiksi ajanjaksoiksi kerrallaan. Toki sinne saa hetkeksi paeta jos ahdistaa ja itkettää, mutta sieltä on lopulta vain uskallettava ryömiä ulos. Tsemppiä teille molemmille!
t. Ex-ahdistunut
tämä
Täällä toinen ex-ahdistunut ja olen samaa mieltä, että siedätystä pienissä erissä. Muutoin ahdistus laajenee. Puistoihin, kävelylle ym. En pakottaisi kouluun. Tosin jos kotona oleminen menee ruutujen ääressä niin ei hyvä. Voivat ehdottaa teille sairaalakouluakin. Tiedän kiusattuja (nyk. menestyviä työssään), jotka suorittivat peruskoulun kotikouluna. Ole hänelle aurinko.
Itse asiassa sairaalajaksoa on jo ehdotettu hoitopaikasta. Luultavasti joutuu sinne. Olen etävanhempi joten en voi tehdä paljoa tilanteen hyväksi. Tämä on ollut rankkaa jo pitkään kun on karkaillut yms. En voi olla huolestumatta vaikka en eläkään lähivanhempana kuin ennen, jolloin oli sama meininki. Pelkään että tyttö joutuu vielä huonoille teille ja syrjäytyy
Altis huonoille vaikutteille ja päihteille.
Vierailija kirjoitti:
Altis huonoille vaikutteille ja päihteille.
Tuommoset jäävät helpohkosti koukkuun, jos ilman päihteitä ei kykene elää.
Nimenomaan olen huolissani tuosta alttiudesta huonoille vaikutteille ja päihteille. Siitä kun ollut jo kokemuksia. Onjopa karannut toiselle puolen Suomea. Tyttö on teini-ikäinen
t.Ap
Mun lapsi ei ole syrjäytynyt, vaan kiltti. Mutta hän pääsi yläkoulussa luokalle, jolle valittiin ainoastaan kilttejä oppilaita. Se oli suuri yläkoulu, jossa 6-8 rinnakkaisluokkaa. Ja sille luokalle oli laitettu tämän asian osaava luokanvalvoja.
Siellä oli erittäin estynyt ja paljon poissa sen takia oleva tyttö. Ja varmaan muita samanlaisia. Mutta tyttöni alkoi tuon kaveriksi. Ja yhdessä saivat muiltakin luokilta kavereita.
Tuolla luokalla ei ollut kiusaamista. Pieni alku oli, mutta opettaja hoito asian.
Tyttöäni toki ärsytti, kun tuo toinen oli välillä yllättäen paniikissa ja välillä kokonaan pois.
Mutta jos saat lapsesi edes yläkoulussa tuollaiselle järjestetylle luokalle?
Oleellista on, ettei yksikään entistä luokasta tule samalle luokalle. (kiusaaminen tosin voi levitä samassa koulussa, vaikka entisiä luokkalaisia olisi vain rinnakkaisella)
Koulun vaihto. Voisit vanhempana myös käydä läpi kaikki asiat, mitkä nuorilla pitää olla, että kiusatuksi tulemisen mahdollisuus pienenee. Kaikkein tärkeintä on, että itse rohkaissut. Hän vaistoaa sinun pelkosi ja hänestä tulee epävarma. Ole rohkea ja sano, että uskot hänen selviytyvän. Hän ei ole ainoa, joka pelkää. Tao tytön päähän ajatuksia menestyksestä. Tao myös sitä, että ulkopuoliset eivät saa määrittää häntä, vaan hän itse. Minulla on tästä kokemusta.