Lue keskustelun säännöt.
Huolissaan tyttärestä
01.10.2019 |
Olen huolissani tyttärestäni joka ei käy koulua. Kärsii sosiaalisista peloista mihin on lääkitys aloitettu ja hoitokontakti. Sosiaalityö on mukana kuvassa myös. Tämän on saanut aikaan koulukiusaaminen. Pelottaa että joutuu laitokseen vielä tuolla menolla, kun ei edes yritä mennä kouluun. Olen huolissani miten käy. En tiedä mitä äitinä tehdä kun ei edes halua kuunnella. Onneksi käy psykologilla edes säännöllisesti. Ono kellään mitään lohduttavaa sanottavaa?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä uniikkeja lumihiutaleita oikein sikiää? Ennen pelättiin petoeläimiä ja tänä päivänä ihmisiä.
Ihmiset on petoja 😔.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala rukoilla hänen puolestaan.
Ei pelkkä rukoilu auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala rukoilla hänen puolestaan.
Ei pelkkä rukoilu auta.
Minun puolestani oli rukoiltu kun opiskeluaikana olin aika pohjalla. Tein täyskäännöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala rukoilla hänen puolestaan.
Ei pelkkä rukoilu auta.
Minun puolestani oli rukoiltu kun opiskeluaikana olin aika pohjalla. Tein täyskäännöksen.
Ohhoh
Kotiin jäämistä eli lintsaamista ei pidä tukea eikä siitä pidä palkita.
Jos kouluun lähtö kotoa käsin ei onnistu, lapsi sijoitetaan yksikköön josta käsin lähtö kouluun onnistuu. Koulukoti tai sairaalakoulu voivat tulla kyseeseen.
Kotiin palaamista voi harkita sitten, kun koulu alkaa sujua. Eli kotiiin pääseminen on palkinto.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku on sentään aidosti huolissaan ja välittää lapsestaan. Kun minulla oli nuorena aikuisena äkäisen ja sikamaisen huonosti käyttäytyneen äitini takia vastaavia ongelmia, niin äitini mitätöi sitäkin kokemustani, kuten on mitätöinyt kaikki kokemukseni maailmassa aina, myös siis positiiviset.
Minulla ei kuulemma ollut oikeasti mitään ongelmia, kaikki johtui vain pahuudestani ihmisenä. Ei todellakaan johtunut, vaan siitä, ettei pask.apäinen äitini välittänyt minusta ja suhtautunut MUN kokemuksiini niille kuuluvalla arvostuksella.
En siis sano, että toisten, (palstalaisten idio.ottien esim.) kaikkiin kokemuksiin pitää suhtautua arvostamalla niitä, olivatpa ne minkälaisia tahansa, mutta kyllä niiden OLEMASSA OLO pitää hyväksyä, ja JOS HALUAA toista auttaa kokemaan asioita fiksummin ja terveemmin ja pätevämmin, niin auttajan pitää sitten miettiä, miten kyseiseen päämäärään pääsee. Eikä vain mitätöidä, että ei tapahtunut. Ei ole näin. Kuten mun paskava.mmainen äitini teki. Hyvä ap, että edes välität lapsesi tunteista!
Kakkahattutäti kirjoitti:
Kotiin jäämistä eli lintsaamista ei pidä tukea eikä siitä pidä palkita.
Jos kouluun lähtö kotoa käsin ei onnistu, lapsi sijoitetaan yksikköön josta käsin lähtö kouluun onnistuu. Koulukoti tai sairaalakoulu voivat tulla kyseeseen.
Kotiin palaamista voi harkita sitten, kun koulu alkaa sujua. Eli kotiiin pääseminen on palkinto.
Mitähän säkin ikinä pystyt ratkaisemaan, tai ketään vaikeita asioita kokenutta auttamaan? Sinusta näkee kauas, ettei toisten kokemukset kiinnosta sinua, etkä ole aidosti ja oikeasti kiinnostunut toisen ihmisen mielen sisällä olevista ongelmista ja SYISTÄ käytökselleen. Et ol turvallinen aikuinen millään muotoa, parempi, kuin menet takavasemmalle ja pistät turpasi kiinni, niin kauan kun ei ole esineistä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini ei välittänyt minusta mitään, torjui kaikki mun kokemukseni valheena. Aion kohdella häntä samoin, kun hän on nyt vanhentunut, aivan sama mistä aikoo valittaa niin aion vain nauraa päälletai halveksien lällättää, että sattuuko sinua vttupää voi voi. Mä just perinkin miljoonan, onneksi MUA ei haittaa eikä satu! Buahhahhaahhaa.
Koska siis oikeasti perin. Aion kiusata sitä pässinpäätä rahoillani, joista en anna hänelle siksi, ettei hän ole pyytänyt anteeksi sitä, että asettui minua kiusaavien puolelle aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotikoulu. Meilläkin lapsi juuri siirtynyt, tosin muista syistä. Ei se peruskoulu ole mikään autuaaksi tekevä paikka. Varsinkin kiusattuna se jättää pahat jåljet. Oppia voi kotonakin niin energiaa jää muuhunkin. Kotikoulun aloittamiseen ei tarvitse muuta kuin ilmoitus kuntaan, siihen ei tarvita kenenkään lupaa. Valvovan opettajan määrää kunta.
Meillä toimii.
Kotikoulu minustakin monesta syystä hyvä vaihtoehto.Myös iltaoppikoulu,jos mahdollista.Niissä ei tietääkseni esiinny kiusaamista.
Voi kuulostaa vähän karulta, mutta onko tyttö ihan normaali itse, jos joutuu joka paikassa kiusatuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulostaa vähän karulta, mutta onko tyttö ihan normaali itse, jos joutuu joka paikassa kiusatuksi?
Kiusaaminen ei ole ikinä oikeutettua olipa henkilö millainen hyvänsä.
Kiusaaminen pitäisi kriminalisoida ehdottomasti, myös nimitys pitäisi muuttaa väkivaltateoksi.
Menisittekö itse työpaikalle jossa olisi uhkana tulla lyödyksi, halveksituksi tai täysin eristetyksi muusta ryhmästä. Niinpä..
Sun tytär on 16 ja sillä on seksuaalinen elämä,
Kyllä se osaa itse päättää haluuko käydä sitä amista vai ei.
Nyt espoolaiset äidit taas..
Ei ole kiusatun vika jos osa ihmisistä roikkuu vielä toinen käsi puussa kiinni.
Kotikoulu... maksaako yhteiskunta opettajan kotiin? Epäilen. Mitä kotona makaamalla oikeasti oppii? Tyttö tietysti haluaisi että saa olla vain kotona, mutta se ei ole hänelle hyväksi.
Peruskouluikäiset lapset tarvitsevat kouluympäristön ja siihen kuuluu myös muut ihmiset. Lukion voi tarvittaessa hoitaa tenttimälläkin.
Jos tytöllä on esiintynyt jo karkailua ym. ei koti enää ole oikea paikka hänelle. Tilanne pitää arvioida ammattilaisten toimin ja myös lastensuojelu tulee mukaan kuvioon todennäköisesti.
Tuossa voi olla kyseessä esim. alkava skitsofrenia.
Nyt ensin tyttö sairaalajaksolle, jossa arvioidaan tarvittavat tukimuodot kuten asuin- ja koulumuoto sekä lääkitys.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Ei se laitoshoito ole mikään peikko. Tavattoman monet nuoret on saanut apua ja parantunut.
Äitini tuli aikoinaan kanssani kouluun ja puhui koko luokalle missä minun elämässä mennään. Ja äiti tuli niin pitkään kunnes uskalsin mennä yksin. Äitini puhui myös kiusaajieni kanssa ja kuunteli heitä. Yksi kiusaajista käy jopa vielläkin moikkaamassa äitiäni vaikka kouluajoistani on jo vuosia. Äitini oli kuulemma eka välittävä aikuinen joka kuunteli.
<3