Pakkomielteinen työmatkapyöräily
Mikä siinä on, että jotkut ihmiset väkisin pyöräilee työmatkat, vaikka olisi miten huono sää? Syynä ei tosiaan ole huonot kulkuyhteydet muuten. Noilla ihmisillä vaikuttaa että on muitakin pakkomielteisiä toimintatapoja. Jos eivät voi tehdä asioita kaavan mukaan, tulevat ihan ärtyisiksi ja toimintakyky kärsii.
Kommentit (5)
Olen huomannut, meinasin aamulla ajaa yhden päälle kun pyörässä ei ollut kunnon valoja. Näiden ilme on yleensä hampaat irvessä ja kulmat kurtussa siis tosi stressaantuneita ja kiukkuisia.
No kun ei mene busseja joilla pääsisi suoraan, vaihtoa pitäisi sitten odotella vaikka siinä kaatosateessa, ja kävellä en viitsi ennen kuin on lumien takia pakko, niin pyörällä sitten... Sori vaan. Ja sitten kun olen vielä laiskakin, niin se pyöräily on ainoa liikunta mitä teen, ja sitten jos en pääse pyöräilemään niin lihon palluraksi.
Jos ajattelee et voi pyöräillä vaan kun on "hyvä" sää niin ei voi pyöräillä oikein ikinä. Aina voi jompaan kumpaan suuntaan tuulla ja sataa. Talvella tää korostuu, kun joka päivä on mahdollista et joku pätkä on sohjossa tai auraamatta. Lisäksi pyöräily auttaa stressiin, siitä tulee hyvälle tuulelle ja huolet unohtuu.
En mä ainakaan pyöräillessäni jaksa miettiä millainen ilme mulla on naamalla. En ole tajunnut että se häiritsee jotakuta! Pääasia että itsellä on hyvä olo koko päivän kun pyöräilen työmatkat. Ja säähän on vain pukeutumiskysymys.
Ehkä he haluavat raitista ilmaa työmatkoillaan? Hyvä päätös.