Pitäisikö erota vai ei?

Onko teillä kommunikointi kunnossa? Sanot ettei ole seksiä, mutta et puhu mitään hellyydestä tai muusta läheisyydestä. Seksi on muutakin kuin orgasmihakuinen suorite. Ehkä ihastut siksi muihin, koska pohjimmiltaan pönkität sillä omaa oloa ja hyvität itsellesi jotain sillä, että kuvittelet tämän:

"musta tuntuu, että puolisoni ei arvosta ja rakasta mua pohjimmiltaan (välittämistä on ja halua, mutta aina tuntunut siltä että en ole se paras vaihtoehto hänelle)"  

Miten olisi pariterapia, kommunikointiharjoitukset tai muu läheisyys puolisoon? ainakin ennen eropäätöstä. 

Klassinen keski-iän kriisi. Odota vielä viisi vuotta ja tee vasta sitten päätös, jos sellaista silloin enää tarvitset.

Tiivistäisin niin, että käytännöllinen ja materiaalinen puoli toimii, mutta henkisesti ette oikein sovi yhteen.

Pahinta varmaan on arvostuksen puute sekä eriävät mielenkiinnon kohteet tai tarpeet, myös seksin suhteen, mikä johtaa turhautumiseen ja riitoihin. Tämä henkinen vajaus kertyessään johtaa ihastumisiin ja vieraisiin rakastumisiin, mikä on merkittävä hälytysmerkki. Tasapainoinen ja antoisa suhde sammuttaisi sellaiset vietit, tai siis se kaikki kohdistuisi omaan kumppaniin. 

Aina kannattaa yrittää, mutta juuri henkinen yhteensopimattomuus on paljon hankalampaa ratkoa, kuin käytännön asioista sopiminen. On helppoa tehdä kompromisseja ja yhteisiä linjauksia kasvatuksesta ja kotitöistä, jos ollaan samalla aaltopituudella ja arvostetaan toista, mutta mikään määrä laadukkaita ja toimivia arkirutiineja ei luo sitä rakkautta, arvostusta ja himoa toiseen. Jos yritys ei tuota tulosta, ero kannattaa ottaa puheenaiheeksi edes yhtenä vaihtoehtona. Se voi motivoida toistakin muutokseen. Tai sitten paljastaa tämän todellisen karvan.

Koskaan ei voi vaatia liikaa parisuhteelta. Jos suhteesta ei saa minkään yrityksen jälkeenkään sitä, minkä tarvitsee ollakseen onnellinen tai edes tyytyväinen, niin että tuntee itsensä onnettomaksi tai elävänsä vääränlaista elämää, niin suhde ei silloin ole riittävä. Parisuhteen pitäisi antaa enemmän kuin ottaa, ja olla henkisesti palkitseva olotila, jota ei tarvitse koko ajan kyseenalaistaa. Jos tämä ei korjaannu, ero voi olla parempi ratkaisu. Vaikka se tarkoittaisikin heikennystä materialistisessa ja käytännöllisessä mielessä. Ihminen kuitenkin selviää ja voi olla onnellinen vaikka asuisi pahvilaatikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä kommunikointi kunnossa? Sanot ettei ole seksiä, mutta et puhu mitään hellyydestä tai muusta läheisyydestä. Seksi on muutakin kuin orgasmihakuinen suorite. Ehkä ihastut siksi muihin, koska pohjimmiltaan pönkität sillä omaa oloa ja hyvität itsellesi jotain sillä, että kuvittelet tämän:

"musta tuntuu, että puolisoni ei arvosta ja rakasta mua pohjimmiltaan (välittämistä on ja halua, mutta aina tuntunut siltä että en ole se paras vaihtoehto hänelle)"  

Miten olisi pariterapia, kommunikointiharjoitukset tai muu läheisyys puolisoon? ainakin ennen eropäätöstä. [/quote

Kiitos tästä kommentista. Sai ajattelemaan.

Kyllä me paljon puhutaan mutta ajatellaan asioista aika eri tavalla -arvostetaan eri asioita. Ollaan käyty pariterapiassa mutta mies on sorttia joka ei jaksa vuodesta toiseen vääntää samoista asioista ja mä puhuisin vaikka kuinka kauan koska haluan kompromissin. Mies on sitä mieltä että jos kompromissia ei synny, niin molemmat eläköön omaa elämäänsä (siis vapaa-ajalla omia unelmiaan). Ja tästä kaikesta johtuen läheisyyttä ja hellyyttä eikä seksiäkään ole niin paljon kuin toivoisin. Mies kyllä silittelee mua kun mennään nukkumaan ja ehkä 10 päivän välein haluaa enemmän, mutta itse haluaisin läheisyyttä ja seksiäkin enemmän, mulle ne on tärkeitä. Mies sanoo että hänelle ei.

Ja totta tuo, että varmaan ihastun ja haen huomiota muilta miehiltä kun en omalta sitä tarpeeksi saa. En tiedä vaadinko liikaa?

ap

Kyllä mä yrittäisin vähän piristää sitä omaa parisuhdetta ennen kuin heittäisin sen roskiin. Voisiko mielenkiinnonkohteitanne jotenkin yhdistää? Meillä esim. mies on todella musikaalinen ja minä rakastan taidetta ja arkkitehtuuria. Olemme kehittäneet joitain toisiaan sivuavia projekteja miehen yritykseen liittyen, auttelen graafisissa jutuissa ja mies auttaa minun projektieni fyysisissä jutuissa. Yllättäen kiinnostuimme molemmat enemmän ja vähemmän ufoista jokunen aika sitten. :D Myös tiede ja terveys kiinnostaa molempia, että ei nyt ihan toistemme vastakohtia olla, onneksi.

Tietenkin itse tiedät parhaiten mitä haluat. Muutosta ilmeisesti? Onko se nyt sitten uusi suhde vai parempi suhde, jonka haluat? Tietenkin jos kaipaat kohtaamista miehesi kanssa niin asialle on tehtävä jotain. Muuten elämästä tulee hirveän raskasta jos koet itsesi aina torjutuksi, eläväsi vankilassa ja jääväsi jostain paitsi.

Eroakaan en tuomitse, mutten tekisi sitä valtavan tunnekuohun ja ahdistuksen vallassa. Neuvoisin teitä keskustelemaan ja harkitsemaan. Ehkä erillään asuminenkin voisi olla paikallaan, huomaatte, ettei toinen olekaan itsestäänselvyys. Näätte kaipaatteko toisianne paljon vai vähän. Ehkä keksitte mitä haluaisitte kokea yhdessä tai sitten ette. Vähän laajempaa näkökulmaa asiaan.

En lukenut, mutta JSS!

Eihän kukaan ulkopuolinen pysty tätä puolestasi päättämään, eikä edes vakuuttavasti ohjeistamaankaan. Itse tiedät parhaiten, mikä sulle on tärkeää. Yhden ranskalaisen viivan taaksekin voi olla mahdutettu kymmenien vuosien ajalta valtava määrä kokemuksia, tunteita, painolastia, joista ei koskaan pääse eroon. Tuntemattomina lukijoina me tulkitsemme noita oman kokemuspohjamme mukaan, mutta saatamme ajatella asiaa ihan eri tavoin. 

Minusta ei pitäisi. Tärkeät asiat teillä on kirjoittamasi perusteella kunnossa. Lisäksi lapsille on hyväksi, että perhe pysyy ehjänä.

Sellaisia jaksoja pitkissä liitoissa kuulemma tulee usein, että tunteet laimenevat ja saattaa tulla ihastumisen tunteita johonkin toiseen. Olkaa kärsivällisiä, sitoutuneita, keskustelkaa ja hakekaa apua tarvittaessa. Avioliiton ja perheen eheänä pitäminen on arvokasta ja hyväksi lapsille.

Faith kirjoitti:

Minusta ei pitäisi. Tärkeät asiat teillä on kirjoittamasi perusteella kunnossa. Lisäksi lapsille on hyväksi, että perhe pysyy ehjänä.

Sellaisia jaksoja pitkissä liitoissa kuulemma tulee usein, että tunteet laimenevat ja saattaa tulla ihastumisen tunteita johonkin toiseen. Olkaa kärsivällisiä, sitoutuneita, keskustelkaa ja hakekaa apua tarvittaessa. Avioliiton ja perheen eheänä pitäminen on arvokasta ja hyväksi lapsille.

Jokainen tietty määrittelee itse sen, mikä on tärkeää. Jos kotityöt ja vakaa talous on tärkeitä eikä kaipaa henkisellä tasolla mitään, niin silloin tuskin alkaa ap:n lailla edes miettiä ja kyseenalaistaa asioita. Järkiliitot toimivat ihan hyvin, jos on sellainen luonne ja asenne, että ei tarvitse muuta. Moni elääkin tyytyväisenä kämppis+lapset -asetelmassa. Kuitenkin on myös niin, että joillekin olisi tärkeää saada parisuhteelta enemmän. Silloin ulkopuolinen ei voi sanoa, että "hei, eivät sun omat halut ja tarpeet ole ollenkaan tärkeitä, unohda nyt vaan ne". 

Eroa nyt hyvä nainen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä kommunikointi kunnossa? Sanot ettei ole seksiä, mutta et puhu mitään hellyydestä tai muusta läheisyydestä. Seksi on muutakin kuin orgasmihakuinen suorite. Ehkä ihastut siksi muihin, koska pohjimmiltaan pönkität sillä omaa oloa ja hyvität itsellesi jotain sillä, että kuvittelet tämän:

"musta tuntuu, että puolisoni ei arvosta ja rakasta mua pohjimmiltaan (välittämistä on ja halua, mutta aina tuntunut siltä että en ole se paras vaihtoehto hänelle)"  

Miten olisi pariterapia, kommunikointiharjoitukset tai muu läheisyys puolisoon? ainakin ennen eropäätöstä. [/quote

Kiitos tästä kommentista. Sai ajattelemaan.

Kyllä me paljon puhutaan mutta ajatellaan asioista aika eri tavalla -arvostetaan eri asioita. Ollaan käyty pariterapiassa mutta mies on sorttia joka ei jaksa vuodesta toiseen vääntää samoista asioista ja mä puhuisin vaikka kuinka kauan koska haluan kompromissin. Mies on sitä mieltä että jos kompromissia ei synny, niin molemmat eläköön omaa elämäänsä (siis vapaa-ajalla omia unelmiaan). Ja tästä kaikesta johtuen läheisyyttä ja hellyyttä eikä seksiäkään ole niin paljon kuin toivoisin. Mies kyllä silittelee mua kun mennään nukkumaan ja ehkä 10 päivän välein haluaa enemmän, mutta itse haluaisin läheisyyttä ja seksiäkin enemmän, mulle ne on tärkeitä. Mies sanoo että hänelle ei.

Ja totta tuo, että varmaan ihastun ja haen huomiota muilta miehiltä kun en omalta sitä tarpeeksi saa. En tiedä vaadinko liikaa?

ap

Kaikesta on mahdotonta saada kompromissia ja itse koen sen niin, että on mietittävä ne asiat mistä itse kykenee joustamaan ja mistä ei. Suhteessa on aina kuitenkin kaksi erilaista omanlaistaan yksilöä, joilla on oikeus kehittyä ihmisenä ja muuttaa mieltään vakka haaveiden suhteen. Rakkaus, intohimo jne. ovat vain hormonaalisia aivojen tuottamia reaktioita ja se parisuhde on valinta, minkä tekee. Itse koen sen niin että sitä valitsee sen kumppanin, jonka kanssa on valmis tekemään suhteen eteen töitä ja jonka valitsee aina uudelleen ihastuessaan muihin ihmisiin. Näin käy vääjäämättä pitkällä aikavälillä ja pitää muistaa ettei ne kerro välttämättä muusta kuin siitä, että kaipaa suhteessaan jotain säpinää/läheisyyttä jne. Jos kumppani ei pitkällä juoksullä tähän tarpeeseen pysty vastaamaan tai tekemään töitä niin sinulla on valinta joko hyväksyä se jatkaa suhteessa tai olla hyväksymättä sitä ja lähteä etsimään muuta. Se on sinun päätös ja muista että elämä on lyhyt, äkkiä ohi ja aivan ihanaa. 

T:Tuon ekan kommentin kirjoittaja. 

Samassa tilanteessa olen itsekkin ollut, ja kuinka väärin asiat tulikaan menemään. Itse valitsin sen kaikkein huonoimman vaihtoehdon, jonka ei eds pitäisi olla mikään vaihtoehto

Jos kiinnostaa kuulla mihin uskottomuus voi myös johtaa, niin pistäkää seurantaan tarinaa tosi elämästä jossa kerrotaan kertojan (miehen näkökulmasta) se kuinka asiat ovat lopulta vieneet aivan hulluden partaalle .

Tarinaa jatketaan päivittäin ja välillä monesti päivässä

http://olenkohullu.simplesite.com/

Minulla muuten aivan sama tilanne, mutta ei lapsia eikä rahariitoja. Yhdessä kohta 15 vuotta.

En tiedä mitä pitäisi tehdä, miten pitäisi toimia. Olen henkisesti jumissa juuri nyt.

Toinen mies kuvioissa ja toistaiseksi vain ystävänä, mutta hän voisi olla enemmän. Asuu toisella paikkakunnalla.

Ei pitäisi . Sinä haaveilet typeriä . Arvostatko itse miestäsi. Hemmotteletko miestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Samassa tilanteessa olen itsekkin ollut, ja kuinka väärin asiat tulikaan menemään. Itse valitsin sen kaikkein huonoimman vaihtoehdon, jonka ei eds pitäisi olla mikään vaihtoehto

Jos kiinnostaa kuulla mihin uskottomuus voi myös johtaa, niin pistäkää seurantaan tarinaa tosi elämästä jossa kerrotaan kertojan (miehen näkökulmasta) se kuinka asiat ovat lopulta vieneet aivan hulluden partaalle .

Tarinaa jatketaan päivittäin ja välillä monesti päivässä

http://olenkohullu.simplesite.com/

Luin vähän tuota blogiasi ja voin vastata kysymykseesi oletko hullu? Olet aivan s*atanan typerä... huoh, tyhmä, tyhmä, tyhmä.

-ei ap

Ootko kuullu mitään uutta Maisasta ja Jari-Matista?