Lue keskustelun säännöt.
Tein pakastepullia uunissa, äitini huokaili että kyllä nykyäitien kelpaa kun pullan tuoksun saa taloon noin vaivattomasti
01.10.2019 |
Äiti pohti kahviaan sekoitellen "Mikähän per""le sekin pullan pakkovääntäminen oli sun lapsuudessa?! "
Ni-iin, senkun tietäisi :D Muistan kyllä että tuoretta pullaa oli mukava mussuttaa maidon kanssa mutta varmasti kävi äidin voimille.
Kommentit (23)
No mitä väänsi pullia jos se tuntui pakolta. Tyhmä eukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta tutulta. Mä oon syntynyt 80-luvulla ja koko lapsuus on vedetty eineksiä. Helpolla on päästy.
Mun pitää taas tehä ruokaa kun tiedetään, ettei ne einekset nyt niin ravintorikkaita olekaan. Pullaa ei tarvii tehä edes valmispullista. Nekin on epäterveellistä hiilarimössöä sokerilla.
Veikkaan että ap on syntynyt 70 tai 80 luvulla . Tuohon aikaan vain viinaan menevät tms naiset eivät leiponeet, muille oli kunnia-asia saada kiiltävään kotiin pullien ja pikkuleipien tuoksu. Vappumunkitkin oli PAKKO tehdä joka vuosi vaikka tuli palovammoja ja rasvapaloja. Ja piparitaikina omin käsin.
Samaa settiä kuin joululaatikoiden itse vääntäminen, lasimestarin sillit, sienisalaatit jne. Kauhea joulustressi ja raivo päällä koko joulukuun. Itse osaan käyttää kaupan palvelutiskejä ja valmistuotteita tuunattuina. Ei ole lainkaan raivokas, marttyyrimainen ja stressaantunut olo. :D
Nykyän ei ehdi leipoa kun on niin kiire.
Sometta, katsoa salkkareita ja twerkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä leivoin 1970- ja 1980 - luvuilla minä. Tuolloin n. 10-vuotias poika. Pullat, piirakat, pasteijat, tortut jne. Ihan kaikki.
Maalla lapsuuden viettäneenä sain syödä vihannekset ja juurekset omasta pellosta, marjat pensaista, kalat järvistä ja riistaa metsistä ja itse ruokittua possua kinkkuna. Jauhot omasta pellosta. Pulla ja leipä omasta uunista. Aika juhlaa oli, joskin työtä sen eteen piti tehdä. Mutta päivät olivat pitkiä kun ei ollut somettamisia eikä netflixejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä leivoin myös pullaa kun lapset asuivat kotona. Ja hyvää pullaa leivoinkin. Silti kukaan meistä ei ollut ylipainoinen.
Minä leivon pari kertaa viikossa, usein sämpylää, pannukakkua jne. Ja teen itse joululaatitkotkin ja lasimestarin sillit :D Mutta vähemmälläkin pärjää, ja vanhemmuuden mittoja em. eivät ole. Ja kyllä ne jostain ovat pois, jonkun toisen kotona on varmasti siistimpää kuin meillä nimittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitä peruskitinää kun leluista on patterit lopussa. Vinkkaa äidillesi että kannattaa ostaa niitä ladattavia pattereita. Säästää lopmsaa ja luontoa.
Onneksi on ne pakastepullat. Joku fiksu ja nykyaikainen ihminen keksinyt ne. Ei tarvitse raataa ja aina on jotain tarjottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on mukava leipoa, mutta sen olen ilokseni huomannut, että nuo pakastepullat, viinerit ym. menevät tosi hyvin kaupaksi näissä harrastebuffeteissa. Joten niihin ostan valmispakasteita.
Vierailija kirjoitti:
Minä leivon pari kertaa viikossa, usein sämpylää, pannukakkua jne. Ja teen itse joululaatitkotkin ja lasimestarin sillit :D Mutta vähemmälläkin pärjää, ja vanhemmuuden mittoja em. eivät ole. Ja kyllä ne jostain ovat pois, jonkun toisen kotona on varmasti siistimpää kuin meillä nimittäin.
lasimestarin sillit :D
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että ap on syntynyt 70 tai 80 luvulla . Tuohon aikaan vain viinaan menevät tms naiset eivät leiponeet, muille oli kunnia-asia saada kiiltävään kotiin pullien ja pikkuleipien tuoksu. Vappumunkitkin oli PAKKO tehdä joka vuosi vaikka tuli palovammoja ja rasvapaloja. Ja piparitaikina omin käsin.
Meidän äiskä oli ja on viinaan menevä. Leipoi kyllä usein siitä huolimatta. Ja viikkosiivous tehtiin aina, koti kiilsi ja pulla tuoksui. Perjantaina koti kunnossa ja korkki avattiin. Lapset itki ja hakattiin ja haukuttiin, joka viikonloppu viinanhuuruissa.
Olen syntynyt v.1990, neljä isosisarusta syntynyt 80-luvulla ja muut sisarukseni vuoden 1992-2004 väliltä. Äitini leipoi pullaa aina lapsuudessa ja se s**kelin lauantaisiivous.
Etenkin kun äiti oli niin stressaantunut koko ajan ja huusi vain meille että siivotkaa siivotkaa. Isä auttoi myös toki, mutta aina ollut rennompi siivouksen ja ruuanlaiton suhteen.
Jäi traumat niistä siivouspäivistä aamut alkoi aina äidin raivoamisella.
Muutenkin äiti aina syyllisti jos menimme kavereille yöksi vkl tai kävimme jossain (viikollakin) kun olisi pitänyt koko ajan siivota siivota ja siivota!! Prkl.
Joo meni vähän ohi aiheen.
Vierailija kirjoitti:
Maalla lapsuuden viettäneenä sain syödä vihannekset ja juurekset omasta pellosta, marjat pensaista, kalat järvistä ja riistaa metsistä ja itse ruokittua possua kinkkuna. Jauhot omasta pellosta. Pulla ja leipä omasta uunista. Aika juhlaa oli, joskin työtä sen eteen piti tehdä. Mutta päivät olivat pitkiä kun ei ollut somettamisia eikä netflixejä.
Minäkin olen maalla lapsuuteni viettänyt ajalla ennen somea tai edes pöytätietokonetta. Marjapensaita oli ja kalassa käytiin välillä huvikseen, mutta kyllä ne lihat ja viljat myytiin silloinkin eteenpäin eikä todellakaan syöty itse. Ihan kaupasta ostettiin valmista leipää ja makaronia kuin että oltaisiin itse jauhettu ensin vilja ja siitä leivottu kyseiset tuotteet.
Maatalous on ollut jo vuosikymmeniä työtä ja yrittäjyyttä, josta tavoite on saada palkkaa. Ei mitään omavaraisuutta ja puuhastelua.
Kuuluu varmaan samaan sarjaan siivous-lauantain ja monen muun vastaavan pakon kanssa. Iso osa noista juontaa juurensa agraaritaloudesta. Aikaa ei yksinkertaisesti ollut tuhlattavaksi taloudenpidossa, kun koska tahansa saattoi joku tuotantoeläimistä sairastua, karata tai kuolla, tulva tahi halla tai kuivuus yllättää pelloilla... Talo pidettiin kunnossa ja järjestyksessä valmiina ottamaan vastaan mikä tahansa katastrofi tai mukavakin yllätys. Lisäksi se oli emännille kunnia-asia pitää tupa ja pihapiiri kunnossa ja järjestyksessä. Teollistumisen myötä aikaa jäi jo muuhunkin, mutta vanhoista tavoista pidettiin kiinni.
Nykyisin on jo rennompaa. Toisaalta sitä kaipailee sitä pullantuoksuakin ajoittain. Olenkin ajatellut, että alkaisi taas elvyttää perinnettä, ja edes yhden päivän kuukaudesta pyhittäisi sille että leipoisi. Leipiä, kakkuja, pullaa, pikkuleipiä... Saisipa sellaisia kuin haluaa, eikä sellaisia mitä kaupan hyllyltä löytyy.