Lue keskustelun säännöt.
Yhteiskunta " tuomitsee" nuorena lapset tehneet...?
01.10.2019 |
Itse olen saanut esikoisen 22- vuotiaana, enkä mielestäni ollut edes kovin nuori. Mutta silti sain kuulla kommentteja esim gynekologilta että kuinka nuorena olen aloittanut lasten teon sekä myös isyydentunnustamisessa ns moitittiin etten ole enempää käynyt kouluja vaan alkanut tehdä lapsia. Nämä eivät olleet ainoita kommentteja mutta monen asenne tuntui olevan se, että olemme liian nuoria. Ainoa joka kannusti lapsentekoon oli toinen gynekologi joka sanoi että lapset kannattaa minun tapauksessani yrittää tehdä nuorena jos niitä aikoo joskus saada. Sairauteni vuoksi se olisi voinut myöhemmällä iällä olla mahdotonta.
Kun ensimmäinen lapsi syntyi, minulla oli ammattikoulutus ja määrä-aikainen työsuhde. Miehellä taas alkutaipale yrittäjänä joten tulot epävarmat. Silti aina olemme pärjänneet. Sain äitiysloman jälkeen vakituisen työpaikan matalapalkka-alalta. Rahaa ei ylimääräistä ollut, mutta pieni lapsi ei paljoa tarvitse. Vaatteet ostettiin kirppikseltä ja saatiin myös ystäviltä.
Kun aloin odottaa toista lasta, irtisanouduin äitiysloman aikana vakipaikasta ja aloin opiskella. Tuolloin tuloina oli miehen pienet yrittäjäansiot, opintolaina sekä muutaman satasen opintotuki. Saimme myös asumistukea jossain välissä.
En koe jääneeni mistään paitsi. Opiskelut suoritin loppuun kun lapset oli pieniä. Sain määrä-aikaisia työsopimuksia vuosia, ennenkuin minut vakinaistettiin. Silloin meillä oli jo mahdollisuus kunnon asuntolainaan, jolla rakensimme omakotitalon.
Nyt lapset on jo teinejä, on työt molemmilla, varallisuuttakin ehtinyt kertyä. En tiedä miksi toisten silmissä se, että tekee lapset nuorena näyttäytyy vääränä. Opiskella ja muuta ehtii myöhemminkin. Yhteiskunnan tuet ovat hyviä kun niille on oikea tarve ja niillä pärjää sen hetken kun ei elä liian leveästi.
Kommentit (17)
Sain 21-vuotiaana esikoiseni ja kyllä, koin että yleinen ilmapiiri oli tuomitseva sekä holhoava.
Neuvolassa terkkari teki iästäni ongelman, ja jouduin pakkokäynnille ensikotiin, vaikka kuinka selitin ettei sille ole mitään tarvetta: olin muuttamassa yhteen lapsen isän kanssa ja äitini asui lähelläni eli hoitoapuakin oli saatavilla. Nippanappa sitten vältimme tuon paikan, kun eivät keksineet pätevää syytä mihin vedota, että joutuisimme tuonne...mutta sekin oli täysin työntekijän käsissä! Pelottavaa.
Muistan myös synnytysvalmennusryhmästä + äitiryhmistä sen, miten vanhemmat äidit katsoivat minua jotenkin alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitä muiden mielipiteistä välittää? Jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omat valintansa ja on satavarmaa, että teet niin tai näin, et tässä elämässä voi olla varma sen enempää hyvästä kuin huonosta lopputulemasta - muuttujia on aivan liikaa...niin tai sopivan paljon, riippuu tilanteesta ; )
Vierailija kirjoitti:
Sain 21-vuotiaana esikoiseni ja kyllä, koin että yleinen ilmapiiri oli tuomitseva sekä holhoava.
Neuvolassa terkkari teki iästäni ongelman, ja jouduin pakkokäynnille ensikotiin, vaikka kuinka selitin ettei sille ole mitään tarvetta: olin muuttamassa yhteen lapsen isän kanssa ja äitini asui lähelläni eli hoitoapuakin oli saatavilla. Nippanappa sitten vältimme tuon paikan, kun eivät keksineet pätevää syytä mihin vedota, että joutuisimme tuonne...mutta sekin oli täysin työntekijän käsissä! Pelottavaa.
Muistan myös synnytysvalmennusryhmästä + äitiryhmistä sen, miten vanhemmat äidit katsoivat minua jotenkin alaspäin.
Kauhea kokemus. :/
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä muiden mielipiteistä välittää? Jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omat valintansa ja on satavarmaa, että teet niin tai näin, et tässä elämässä voi olla varma sen enempää hyvästä kuin huonosta lopputulemasta - muuttujia on aivan liikaa...niin tai sopivan paljon, riippuu tilanteesta ; )
Siinä vaiheessa, kun yhteiskunta näkee hyväksi tehdä puuttuvia toimenpiteitä (seurantaa, valvontaa) vain pelkän iän perusteella, ei kyse enää ole mielipiteestä.
Toivoisin, että lapset kannustettaisiin hankkimaan nuorina, ja naiset (kyllä, naiset!) opiskelisivat vasta kolmenkympin korvilla ammattiin. Esikoiseni sain 25 vuoden iässä ja nyt 10 vuotta myöhemmin toivon, että olisin aloittanut vielä aikaisemmin.
Minä olin 22- ja 23-vuotias kun sain lapseni, eikä kukaan ikinä kommentoinut ikääni. Olin naimisissa, mutta keskeyttänyt opinnot eikä minulla ollut työpaikkaakaan. Opiskelin sitten vauva-ajan jälkeen ja sain samantien oman alan vakipaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun syntyvyys laskee tätä tahtia ja kohta suomalaisia ei enää ole, niin ei kannattaisi kritisoida heitä, jotka ylipäätänsä vielä synnyttävät, ihan sama missä iässä. Jokainen syntynyt vauva on tärkeä, jos haluamme, että joku elättää eläkeläiset.
Yksittäisen ihmisen ääneen lausuttu kommentti ei ole "yhteiskunnan tuomio."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso telkkarista teiniäitejä niin tajuat miksi näitä yhteiskunnan elättää ei tarvita yhtään lisää.
En usko että tuomitsee, harvaa oikeasti edes kovin paljon kiinnostaa minkä ikäisenä kukin lisääntyy. Itse olen esikoiseni saanut 18-vuotiaana vuonna 2006, kokemusta siis on vauvan saamisesta nuorena sekä nyt kolmekymppisenä.
Nuorena luulin että kaikki katsoivat ja arvostelivat, olin tuntosarvet pystyssä pienimmillekin ikääni viittaaville kommenteille. Nyt myöhemmin olen tajunnut, että emme me vanhemmat äidit nuorempia sen huonompina pidä. Yhteiskuntakin tarjoaa apuaan varmasti ihan hyvässä hengessä, tuskin on tarkoitus lytätä tai saada nuoria vanhempia tuntemaan oloaan epäonnistuneeksi.
Toki fakta on se, että kovin nuorilla vanhemmilla (kypsilläkin) on oma kasvu vielä kesken, sillä ihmisen aivotkin kehittyvät vielä pitkään täysi-ikäistymisen jälkeen. Tämä ei missään nimessä tarkoita ettei yksilöstä olisi vanhemmaksi, mutta on hyvä, että tukea ja apua on saatavilla uudessa (helposti kuormittavassa) tilanteessa. Kuten meille vanhemmillekin äideille ja iseille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapseni 19- ja 21-vuotiaana. Kukaan ei ole missään, koskaan kritisoinut asiasta. Olisiko siksi, että olin naimisissa ja mieheni on minua 14 vuotta vanhempi, ja oli jo silloin hyvätuloinen.
Minulle on hyvin sopinut tehdä asiat niin päin, että ensin lapset, sitten koulutus ja ura. Minä tosiaan menin yliopistoon nuoremman lapsen ollessa 3 ja valmistuin tietojenkäsittelytieteen maisteriksi 4 vuodessa. Siitä asti olen ollut alan hyväpalkkaisissa töissä. Ja on tosi mukavaa että lapset on jo teinejä vaikka itse en ole vielä edes vanha, ei käy kateeksi samanikäisiä kollegoita, joilla on päiväkoti-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Yksittäisen ihmisen ääneen lausuttu kommentti ei ole "yhteiskunnan tuomio."
Niin ei välttämättä olekaan, asenteista kertoo kyllä jotain. Ja nuo esimerkit eivät siis olleet ainoita kommentteja jotka saimme. En vain tähän ala kaikkia luettelemaan. Lähinnä kommentit olivat terveydenhuoltohenkilökunnalta, muutama ihan kavereilta. Jos terveydenhuoltohenkilökunnan asenne on tuollainen, niin kyllä se minusta kertoo yhteiskunnastakin jotain. Biologian oppitunnit ovat ainakin menneet hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso telkkarista teiniäitejä niin tajuat miksi näitä yhteiskunnan elättää ei tarvita yhtään lisää.
Mielestäni 22- vuotias ei ole teiniäiti.
Mitä väliä mitä siellä sanotaan, pitää sanoa takaisin ja vaatia hyvää palvelua. Neuvolan tädeiltä loppuu kohta työt kesken kun syntyvyys on laskussa, ei auta heillä paljon napista.
Eipä ole neuvolassa uskallettu sanoa minulle yhtään negatiivista asiaa tai valitettu mistään. Ikää on 33. Enkä tiedä miksi heidän pitäisikään mistään asiasta negatiivisesti sanoa kun tilanne on hyvä ja vauva ja minä voimme hyvin.
Sitä että yhteiskunta ei arvosta nuoria kouluttamattomia äitejä, ei voi kiistää. Mutta neuvolan täti ei ole yhteiskunta vaan palveluammatissa oleva ihminen. Yhteiskunnan mielipidettä on sivistysvaltiossa vaikea muuttaa. Kouluttamaton wt-väki kersoineen ei vaan ole kovinkaan monen nuoren tavoite nykypäivänä. Mutta hienoa jos edes yrität kouluttautua ja päästä työelämässä kohtuullisille palkoille.
Kirppareissa ja kierrätyksessä ei ole mitään pahaa; sitä harrastaa ekologinen ihminen oli sitten rikas tai köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt varmaan koko yhteiskunta tuominnut, mutta itse sain lapsen sentään 26-vuotiaana ja sain useammassa vertaisryhmässä kuulla, että olen nuori äiti. Siis toki olin verrattain nuori, mutta kun asia lausuttiin niin, että olisi parempi olla vähän vanhempi ja kypsempi. Muistan, kun vauvakerhossa eräs minua ihan kaksi vuotta vanhempi äityliini kertoi, että on minuun verrattuna "vähän vanhempi äiti" ja onnellinen siitä, että ei ole niin nuori kuin minä, eihän se ole lapselle hyvä syntyä niin nuorille vanhemmille. :D
Pärjäsin siis vauvan kanssa hyvin, olin naimisissa, maisteri ja virassa. Jälkeenpäin ajateltuna yritin liikaa olla täydellinen äiti, koska tuntui, että minun pitää ikäni takia todistaa pärjäämistäni.
Anoppini aloitti lastenteon 22-vuotiaana ja jumalauta sitä viidenkympin kriisiä kun koki jääneensä niin paljon kaikesta paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt varmaan koko yhteiskunta tuominnut, mutta itse sain lapsen sentään 26-vuotiaana ja sain useammassa vertaisryhmässä kuulla, että olen nuori äiti. Siis toki olin verrattain nuori, mutta kun asia lausuttiin niin, että olisi parempi olla vähän vanhempi ja kypsempi. Muistan, kun vauvakerhossa eräs minua ihan kaksi vuotta vanhempi äityliini kertoi, että on minuun verrattuna "vähän vanhempi äiti" ja onnellinen siitä, että ei ole niin nuori kuin minä, eihän se ole lapselle hyvä syntyä niin nuorille vanhemmille. :D
Pärjäsin siis vauvan kanssa hyvin, olin naimisissa, maisteri ja virassa. Jälkeenpäin ajateltuna yritin liikaa olla täydellinen äiti, koska tuntui, että minun pitää ikäni takia todistaa pärjäämistäni.
Minä ehdin paria päivää ennen esikoisen syntymää täyttää 25 vuotta, eikä kukaan kyllä ikinä ole kommentoinut että olisin nori saatikaan liian nuori äiti. Opiskelut oli kylläkin jo takana että en tiedä oliko sillä vaikutusta asiaan.
Olen myös saanut esikoiseni 22-vuotiaana ja kaksi lasta lisää sen jälkeen.
En ole missään törmännyt tuomitsevuuteen. Tosin tämä tapahtui 90-luvulla eli onko ilmapiiri sitten muuttunut paheksuvammaksi?
Hullua, jos näin. Biologisessa mielessähän se on paras ikä. Kudokset joustaa raskauden ja synnytyksen aikana, on hyväkuntoinen mahdollisiin valvomisiin (aina niitä jonkin verran alussa tulee).
Lapsi on melko itsenäinen jo alakouluiässä ja kolmikymppisenä voi jo tehdä kaikenlaista, jos tuntuu että jäi tekemättä. Itse suoritin kyllä maisteritutkinnon lasten aikana. Oli vähän hitaanpuoleista, mutta kuitenkin.