Omia kokemuksia Estonian ajalta

Lähdin seuraavana päivänä Estonian yön jälkeen Mariellalla Tukholmaan. Laiva lähti myöhässä, sisätilat olivat sotkuiset. Pelastusliivejä oli eräässä eteisaulassa lattialla. Ihmiset itkivät.

Nukuin ystäväni kanssa autokannen alla, köyhiä opiskelijoita kun oltiin. Hytin ovelle tuli ruotsalainen rekkamies itkemään, että hänen kaverinsa kuoli viime yönä. Siinä itkettiin sitten kaikki.

Merenkäynti oli vielä sinäkin yönä aika kovaa, vaikka ei myrskyistä. Kyllä jokainen ajatus oli silloin Estonian luona ja ihmisten jotka kokivat sen hädän.
Muistan aina sen tunnelman mikä ihmisillä Mariellalla oli. Mikä ahdistus, hiljaisuus ja suru. Se pohjaton suru.