Mitä mieltä olet yksin vaeltavista naisista?

Pitääkö siitä olla jotain mieltä?

Vaeltamaan vaan, jos mieli tekee.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siitä olla jotain mieltä?

Vaeltamaan vaan, jos mieli tekee.

No halusin aiheesta keskustelua. Uskaltaisitko itse, miksi/mikset? Oletko käynyt jossain? Miksi lähteä yksin?

Itsellä ainakin kumppanin löytämättömyys on elämän yksi iso kipupiste ja näin nelikymppisenä täytyy jo tunnustaa itselleen että ei sitä toista puoliskoa taida tässä elämässä vastaan tulla ja alkaa toteuttaa tällaisia suunnitelmia ihan ite.

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Sehän on hienoa ettei luonnossa mee peukku suuhun vaan pärjää 👍

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Olen tehnyt yksin jo monen tunnin päiväpatikoita urbaaneissa metsissä (esim. kansallispuiston sellainen osa jossa ei muita tule vastaan) eli luonto ympäristönä ei ole enää pelottava. Mutta yökokemus vielä puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siitä olla jotain mieltä?

Vaeltamaan vaan, jos mieli tekee.

No halusin aiheesta keskustelua. Uskaltaisitko itse, miksi/mikset? Oletko käynyt jossain? Miksi lähteä yksin?

Itsellä ainakin kumppanin löytämättömyys on elämän yksi iso kipupiste ja näin nelikymppisenä täytyy jo tunnustaa itselleen että ei sitä toista puoliskoa taida tässä elämässä vastaan tulla ja alkaa toteuttaa tällaisia suunnitelmia ihan ite.

Mulla on kumppani ja perhe, mutta olisi niin ihanaa päästä vaeltamaan ihan yksin <3 t. introvertti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Olen tehnyt yksin jo monen tunnin päiväpatikoita urbaaneissa metsissä (esim. kansallispuiston sellainen osa jossa ei muita tule vastaan) eli luonto ympäristönä ei ole enää pelottava. Mutta yökokemus vielä puuttuu.

En minäkään sinänsä luontoa pelkää, en vain tunne halua vaeltaa sillä tavoin luonnossa yksin, enkä oikeastaan seurassakaan. Siis sellaista erämaajuttua. Ehkä osaksi siksi, että kuitenkin epäilen kykyjäni pärjätä, jos tulee jotain ongelmaa. Oletko lukenut aihepiirin blogeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Olen tehnyt yksin jo monen tunnin päiväpatikoita urbaaneissa metsissä (esim. kansallispuiston sellainen osa jossa ei muita tule vastaan) eli luonto ympäristönä ei ole enää pelottava. Mutta yökokemus vielä puuttuu.

En minäkään sinänsä luontoa pelkää, en vain tunne halua vaeltaa sillä tavoin luonnossa yksin, enkä oikeastaan seurassakaan. Siis sellaista erämaajuttua. Ehkä osaksi siksi, että kuitenkin epäilen kykyjäni pärjätä, jos tulee jotain ongelmaa. Oletko lukenut aihepiirin blogeja?

Mulle kyllä eräjormailu ihan tuttua eli mitään erätaitoja en tällä keskusteluavauksella niinkään kysellyt vaan enemmänkin sellaista naisnäkökulmaa, yksin olemista, luontokokemusta. Onko asia tapahtunut jos todistat sen yksin? Ja just sitä että jos et saa kaveria reissuun, jätätkö sen tekemättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Olen tehnyt yksin jo monen tunnin päiväpatikoita urbaaneissa metsissä (esim. kansallispuiston sellainen osa jossa ei muita tule vastaan) eli luonto ympäristönä ei ole enää pelottava. Mutta yökokemus vielä puuttuu.

En minäkään sinänsä luontoa pelkää, en vain tunne halua vaeltaa sillä tavoin luonnossa yksin, enkä oikeastaan seurassakaan. Siis sellaista erämaajuttua. Ehkä osaksi siksi, että kuitenkin epäilen kykyjäni pärjätä, jos tulee jotain ongelmaa. Oletko lukenut aihepiirin blogeja?

Mulle kyllä eräjormailu ihan tuttua eli mitään erätaitoja en tällä keskusteluavauksella niinkään kysellyt vaan enemmänkin sellaista naisnäkökulmaa, yksin olemista, luontokokemusta. Onko asia tapahtunut jos todistat sen yksin? Ja just sitä että jos et saa kaveria reissuun, jätätkö sen tekemättä?

Anteeksi, ymmärsin ilmeisesti jotain väärin. 

Ei minulla muuten ole mielipidettä, mutta valitsisin kyllä reitin niin, että sillä on päivittäin muitakin kulkijoita. Muuten on aika pulassa, jos sattuu jotain, joka estää liikkumisen (esim. kaatuu ja loukkaa jalkansa niin pahasti, että ei pääse kävelemään). Kännykkä ei toimi joka paikassa, vaan saattaa joutua nousemaan jonkin tunturin huipulle, jotta saisi hälytettyä apua. Jo muutaman kilometrin päässä Saariselän kylästä on tälkaisisa paikkoja.

Olen itse vaeltanut Lapissa puolison tai kaveriporukan kanssa ihan tunnetuilla alueilla (esim. UKK-puisto, Kilpisjärven alue) niin, että en ole oman porukan lisäksi nähnyt 4-5 päivään ketään muuta. Yksin kulkiessa tämä olisi jo turvallisuusriski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siitä olla jotain mieltä?

Vaeltamaan vaan, jos mieli tekee.

No halusin aiheesta keskustelua. Uskaltaisitko itse, miksi/mikset? Oletko käynyt jossain? Miksi lähteä yksin?

Itsellä ainakin kumppanin löytämättömyys on elämän yksi iso kipupiste ja näin nelikymppisenä täytyy jo tunnustaa itselleen että ei sitä toista puoliskoa taida tässä elämässä vastaan tulla ja alkaa toteuttaa tällaisia suunnitelmia ihan ite.

Mulla on kumppani, mutta ei sitä vaeltaminen kiinnosta. Menen yksin tai kavereiden kanssa. (Miksi ajattelet/ajatellaan, että asiat tehdään aina kumppanin kanssa?)

Miksi ette ota miestä mukaan? Deittipalstat ovat täynnä suomalaisia sinkkumiehiä jotka vaeltavat, kalastavat ja metsästävät.

Kuulostaa hienolta ajatukselta. Minä en uskaltaisi lähteä yksin vaeltamaan, pelkäisin villieläimiä ja kaikkea muuta epätodennäköistä.

Sen sijaan voin lähteä yksin suurkaupunkiin lomalle. Ei pelota siellä, missä on ihmisiä.

Todennäköisyys tulla ryöstetyksi, raiskatuksi tai tapetuksi suurkaupungissa verrattuna erämaahan on satakertainen. Silti aivot sanovat, että on turvallisempaa on keskellä kaupunkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Olen tehnyt yksin jo monen tunnin päiväpatikoita urbaaneissa metsissä (esim. kansallispuiston sellainen osa jossa ei muita tule vastaan) eli luonto ympäristönä ei ole enää pelottava. Mutta yökokemus vielä puuttuu.

En minäkään sinänsä luontoa pelkää, en vain tunne halua vaeltaa sillä tavoin luonnossa yksin, enkä oikeastaan seurassakaan. Siis sellaista erämaajuttua. Ehkä osaksi siksi, että kuitenkin epäilen kykyjäni pärjätä, jos tulee jotain ongelmaa. Oletko lukenut aihepiirin blogeja?

Mulle kyllä eräjormailu ihan tuttua eli mitään erätaitoja en tällä keskusteluavauksella niinkään kysellyt vaan enemmänkin sellaista naisnäkökulmaa, yksin olemista, luontokokemusta. Onko asia tapahtunut jos todistat sen yksin? Ja just sitä että jos et saa kaveria reissuun, jätätkö sen tekemättä?

Mulla on kumppani ja ollaan käyty vaeltamassa yksin sekä erikseen. Luontoelämykset tahtovat olla melko henkilökohtainen elämys siis siinä mielessä, jos vaikka mä koen auringonlaskut upeina niin tämä toinen saattaa kokea joen virtaamisen paljon näyttävämpänä. Onhan toki kumppanin läsnäolossa puolensa mm. hätätapausten osalta, mutta sanoisin kuitenkin että harvemmin tuolla metsän keskellä sattuu mitään mikäli on osannut varustautua sekä sanoa majapaikalle noin summittaisen aikataulun samoin sen reitin mistä he tietävät lähteä etsimään katoamistapausten varalta.

Olen yksin vaeltava mies ja kokisin kyllä epämiellyttävänä jos vastaan tulisi yksin vaeltava nainen. Uskaltaisiko edes moikata ettei tule jotain ahdistelusyytettä. Kiertäisin kaukaa.

Kadehdin yksin vaeltavien naisten suunnistustaitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Olen tehnyt yksin jo monen tunnin päiväpatikoita urbaaneissa metsissä (esim. kansallispuiston sellainen osa jossa ei muita tule vastaan) eli luonto ympäristönä ei ole enää pelottava. Mutta yökokemus vielä puuttuu.

En minäkään sinänsä luontoa pelkää, en vain tunne halua vaeltaa sillä tavoin luonnossa yksin, enkä oikeastaan seurassakaan. Siis sellaista erämaajuttua. Ehkä osaksi siksi, että kuitenkin epäilen kykyjäni pärjätä, jos tulee jotain ongelmaa. Oletko lukenut aihepiirin blogeja?

Mulle kyllä eräjormailu ihan tuttua eli mitään erätaitoja en tällä keskusteluavauksella niinkään kysellyt vaan enemmänkin sellaista naisnäkökulmaa, yksin olemista, luontokokemusta. Onko asia tapahtunut jos todistat sen yksin? Ja just sitä että jos et saa kaveria reissuun, jätätkö sen tekemättä?

No mä pelkään rai*kaajia. Joo tiedän todennäköisyys on jotain promillen luokkaa mutta erämaassa oot täysin toisen armoilla jos satut törmäämään psykopaattiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin vaeltava mies ja kokisin kyllä epämiellyttävänä jos vastaan tulisi yksin vaeltava nainen. Uskaltaisiko edes moikata ettei tule jotain ahdistelusyytettä. Kiertäisin kaukaa.

Sinulle sosiaaliset normit vaikuttavat olevan jotain tähtitiedettä....

COOL

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette ota miestä mukaan? Deittipalstat ovat täynnä suomalaisia sinkkumiehiä jotka vaeltavat, kalastavat ja metsästävät.

Here we go again. Kuule jos en ole 20 vuoteen kelvannut kenellekään, miksi luulet että kelpaisin jatkossakaan? Kaikille naisille ei miehen "ottaminen" ole mikään sormilla napsattava asia.