Miten voisin saada puolisolta kuulluksi tulemisen tunteen?
Minulla on kavereita ja harrastuksia. Siitä huolimatta ja sen lisäksi haluaisin jakaa asioitani puolisolle. Mitä ajattelen. Mitä minulle kuuluu. Että voisin kommentoida arkipäiväistä asiaa. Jostakin syystä se olisi minulle tärkeää.
Puolisoni ei ole kiinnostunut eikä jaksa kuunnella. Sanoo, että vatvon asioita. Ja että hänellä kiire/muuta. Vaihtoehtoisesti puoliso puhuu päälle tai keskeyttää.
Puolison käytös saa minut vetäytymään. En välttämättä yritä edes puhua. Mutta sekään ei tunnu hyvältä pidemmän päälle. Ehkä juuri siksi, että minulla olisi tarve saada puhua. Ja erityisesti saada kokemus kuulluksi tulemisesta.
Miten voisin sen tunteen saada? Nykyistä useammin?
Kommentit (3)
Kiitos hyvistä kommenteista!
Ja en omasta mielestäni puhu liikaa. Itse asiassa kärsin siitä, että mies puhuu mielestäni liikaa. Koska minä en häneen verrattuna saa sanottua oikein mitään.
Mies puhuu lähes kaiken ajan, jonka olemme yhdessä. Kun minä lopulta yritän saada sanottua jotakin, miehellä on jo kiire muualle.
Miehelle on tärkeää, hän saa olla äänessä. Ja minun juttuni hän kokee tylsiksi ja tarpeettomaksi ajan hukaksi. :(
Minulla oli hetkellisesti vastaava ongelma vähän aikaa sitten.
Sanoin miehelle, että hei, viime aikoina on tuntunut, ettet kuuntele mitä sanon ja tietäähän mies, että se, että meillä on hyvä vuorovaikutus ja koen tulevani kuulluksi, on mielestäni yksi parhaita asioita parisuhteessamme. Lisäsin vielä kieli poskella, että ihan sama kuunteleeko oikeasti, kunhan mulla on tunne, että tulen kuulluksi.
Miehestä se oli ilmeisesti huvittavaa.
Taisi myös samalla muistaa, etten ole hänen äitinsä.
Sen jälkeen on jaksanut kuunnella uudella mielenkiinnolla ja kertoillut itsekin omasta arjestaan taas entistä aktiivisemmin.
Vinkkini tilanteeseesi siis ovat:
1) Kerro miehelle rehellisesti kiireettömässä tilanteessa, kuinka paljon arvostat vuorovaikutustanne.
2) Ajattele asiaa myös toisen näkökulmasta: miehellä on oikeus tuntea itsensä joskus esimerkiksi kiireiseksi tai stressaantuneeksi, ja silloin on ihan okei haluta enemmän omaa rauhaa.
3) Mieti myös, puhutko todella liikaa ja mistä puhut. Parisuhteessakaan toisella ei voi olla vastuuta olla esimerkiksi sinun terapeuttisi tai muuten vaan selkärankasi kaikissa päätöksissä. Pelkkien keskeneräisten ajatusten pyörittely ja omien epävarmuuksiensa vatvominen on toiselle osapuolelle todella raskasta - niitä voi vatvoa sitten vaikka terapiassa, päiväkirjaa kirjoittamalla tai vertaistukea etsimällä.
Jos toisella puoliskolla parisuhteessa ei vaan ole yhtä paljoa energiaa sosiaalisuuteen kuin sinulla (= on sinua introvertimpi), etsi lisää ystäviä, joille puhua.
4) Joskus vakiintuneista vuorovaikutusrooleista poikkeaminen voi toimia lukkiutuneen tilanteen avaajana. Käytä huumoria, itseironiaa, jätä huomauttamatta jostain asiasta, josta yleensä tekisi mieli huomauttaa tms.
Tässä muuten hyvä artikkeli aihetta sivuten: https://yle.fi/uutiset/3-10940451