Huono isä

Kun olin raskana, mies ei jutellut mahalleni tai näyttänyt muutenkaan että olisi ylpeä tuleva isä. Mieheni ei ollut vierelläni kun olin synnyttämässä lapsemme, istui vain jossain kaukaisuudessa, synnytyssalissa kuitenkin. Kun vauva syntyi en muista milloin olisi pitänyt sylissä, jutellyt, leikittänyt ja edes hymyillyt hänelle. Kaikki oli minun vastuullani, vaipanvaihdot sun muut.

Nykyään miehelle tärkein asia on tabletti tai puhelin mitä saa räpeltää. Jos lapsi loukkaa itsensä niin se on minä joka lohduttaa. Viikonloppuisin kohokohta hänelle on se että saa juoda 8 kaljatölkkiä. Mikä on mennyt väärin? Voitte ymmärtää nyt miksemme ole hankkineet lisää lapsia. Olen pettynyt häneen ja hänen toimintaansa. Erota en uskalla koska en halua jäädä yksinkään.

Olen kateellinen läheisilleni joilla on onnellinen parisuhde ja läsnä oleva, välittävä mies ja esimerkiksi toinen lapsi tulossa. Tuntuu kuin mieheni ei enää välitä suhteemme tilasta, ei ymmärrä mitä tarvitsen, ja kun keskustelemme tuntuu kuin joku muuri olisi vain välillämme. Vastaavasti en myöskään ymmärrä mitä hän elämältään haluaa kun on aina vaan niin... poissaoleva. Ja jätttää kylmäksi joka kerta.