Voisiko minulla olla autismi, asperger tmv?

Oletko kenties lukenut aspergerista ja nyt listaat juuri ne oireet, mitä aspergeriin yleisemmin liitetään? Koska sellaiselta tämä kirjoitus minusta kuulostaa.

En noilla oireilla vielä epäilisi assia.

Kuulostaa aspergerilta. Jos oireet eivät sinun elämääsi kohtuuttomasti vaikeuta, niin et tarvitse diagnoosia. Itseymmärrys toki on hyväksi. T. asperger-tytön äiti.

Tuo on mahdollista, hyvinkin mahdollista.

Ei menneinä vuosikymmeninä tuolloaisia tutkittu, ei ollut aikaa, eikä sellaista tarkkailua päiväkodeissa, tai jos oli kotihoidossa.

Mutta hyvinhän olet selvinnyt, toimit asiakaspalvelutyössä ja elämä sujuu, joten mitä väliä sillä sitten on.

Sikälihän se on hyvä, että ymmärrät itseäsi nyt paremmin.

En ole mitenkään kovin tarkkaan lukenut aspergerista, autismista kyllä kun sitä on lapsellani kovasti epäilty. Olen vain tajunnut tässä viime aikoina, että minä kuulostan kovasti autismikirjon häiriöihin lukeutuvalta. 

Pystyn elämään ihan normaalisti, joten jos minulla jokin on, kyllä se on lievä, eikä elämääni mitenkään kauheasti hankaloita, siksi en ole ajatellut lähteä asiaa tutkimaan. Halusin vain kysyä teidän mielipidettänne, että miltä tämä kuulostaa, vai olenko kenties vain tavallista herkempi näillä osa-alueilla.

Ap

Kyllä minusta kuulostaa aspergerilta

Minä epäilen itselläni ainakin lievää Aspergeriä, mutta en koe tarpeelliseksi etsiä itselleni diagnoosia. Lapsena opin itse lukemaan 3-vuotiaana ja olin erittäin hyvä koulussa, mutta sosiaaliset suhteet olivat todella suuri ongelma. Aikuisena olen opetellut kaiken sosiaalisen kanssakäymisen "kantapään" kautta, ja uudet tilanteet jännittävät edelleen koska en tiedä miten niissä kuuluu toimia. Lapsena oli pakkomielteisiä kiinnostuksenkohteita, mutta aikuisena ne ovat ehkä joko tasoittuneet, tai muuttuneet sosiaalisesti hyväksytymmäksi (ammatilliset asiat, ihmissuhteet). Aika merkittävää on sekin, että parhaan ystäväni äiti joka työskentelee kasvatusalalla, epäili minulla jo yläasteella Aspergeria. En niinkään koen yhtäläisyyttä miespuolisten Aspergerien kanssa, mutta kun luin kirjoituksia naispuolisten Asperger-piirteistä, tuntui kuin olisin lukenut itsestäni. Korkeasta älykkyysosamäärästä ja hyvästä koulumenestyksestä huolimatta en ole opiskellut kovin pitkälle, koska mielialaoireet ja sosiaalisten tilanteiden pelko ovat estäneet sitä. En esimerkiksi ikinä selviäisi sellaisella alalla, jossa pitäisi verkostoitua ja tuoda itseään esille. Lopulta opiskelin sairaanhoitajaksi, ja vaikka alkuaika oli aivan karmeaa, lopulta opin "ammattiroolini" ja saan koko ajan kehuja kuinka ihmisläheinen ja miellyttävä olen.

Vierailija kirjoitti:

Minä epäilen itselläni ainakin lievää Aspergeriä, mutta en koe tarpeelliseksi etsiä itselleni diagnoosia. Lapsena opin itse lukemaan 3-vuotiaana ja olin erittäin hyvä koulussa, mutta sosiaaliset suhteet olivat todella suuri ongelma. Aikuisena olen opetellut kaiken sosiaalisen kanssakäymisen "kantapään" kautta, ja uudet tilanteet jännittävät edelleen koska en tiedä miten niissä kuuluu toimia. Lapsena oli pakkomielteisiä kiinnostuksenkohteita, mutta aikuisena ne ovat ehkä joko tasoittuneet, tai muuttuneet sosiaalisesti hyväksytymmäksi (ammatilliset asiat, ihmissuhteet). Aika merkittävää on sekin, että parhaan ystäväni äiti joka työskentelee kasvatusalalla, epäili minulla jo yläasteella Aspergeria. En niinkään koen yhtäläisyyttä miespuolisten Aspergerien kanssa, mutta kun luin kirjoituksia naispuolisten Asperger-piirteistä, tuntui kuin olisin lukenut itsestäni. Korkeasta älykkyysosamäärästä ja hyvästä koulumenestyksestä huolimatta en ole opiskellut kovin pitkälle, koska mielialaoireet ja sosiaalisten tilanteiden pelko ovat estäneet sitä. En esimerkiksi ikinä selviäisi sellaisella alalla, jossa pitäisi verkostoitua ja tuoda itseään esille. Lopulta opiskelin sairaanhoitajaksi, ja vaikka alkuaika oli aivan karmeaa, lopulta opin "ammattiroolini" ja saan koko ajan kehuja kuinka ihmisläheinen ja miellyttävä olen.

Kuulostaa aika tutulta, itsekin olin hyvä koulussa, mutten ole kouluttautunut kovin pitkälle, pärjään silti hyvin elämässäni. Minulla on ollut paljon vastoinkäymisiä ihmissuhteissa. Osaan kyllä nykyään olla ihmisten kanssa ja solmia suhteita jos haluan, mutta en oikein halua, viihdyn hyvin yksikseni, minussa on paljon myös erakon vikaa. Koen ystävyyssuhteet todella kuormittavina. 

Lapsena olin todella kiinnostunut muutamista asioista, mutta niin olen nykyäänkin, tosin en samalla lailla kuin lapsena. 

Olin myös jonkin aikaa työttömänä tänä vuonna ja kävin kuntouttavassa työtoiminnassa erinäisten terveysongelmien vuoksi testaamassa, pystykä vielä töihin. Siellä kaikki sanoivat, että näkevät minut aivan selkeästi asiakaspalvelutöissä kun tulen kaikkien kanssa toimeen ja pidän yllä small talkia, vitsailen, olen ystävällinen jne. Eivät olleet uskoa, kun alkukeskustelussa kerroin aiemmasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. 

Ap

En ole minkään sortin asiantuntija, joten ota tämä ihan vaan anonyyminä nettikommenttina ja yhden ihmisen mielipiteenä. Mun mielestä ei kuulosta vielä noilla tiedoilla aspergerilta, vaan enemmänkin aistiyliherkältä introvertilta. Se ei ole vielä sama asia kuin autismin kirjo. Itsekin olen joskus pohtinut olisiko minulla jotain aspergerin piirteitä, mutta asiasta luettuani todennut, että ei ainakaan diagnoosiksi asti ole ja näin ollen en ole lähtenyt myöskään tutkimuksiin, kun oletukseni on että ei sieltä diagnoosia kuitenkaan saisi. Jotain yhtymäkohtia aspergerin oirelistaukseen voi ihan hyvin olla, vaikka ei olisikaan autismin kirjon ihminen.

Vierailija kirjoitti:

En ole minkään sortin asiantuntija, joten ota tämä ihan vaan anonyyminä nettikommenttina ja yhden ihmisen mielipiteenä. Mun mielestä ei kuulosta vielä noilla tiedoilla aspergerilta, vaan enemmänkin aistiyliherkältä introvertilta. Se ei ole vielä sama asia kuin autismin kirjo. Itsekin olen joskus pohtinut olisiko minulla jotain aspergerin piirteitä, mutta asiasta luettuani todennut, että ei ainakaan diagnoosiksi asti ole ja näin ollen en ole lähtenyt myöskään tutkimuksiin, kun oletukseni on että ei sieltä diagnoosia kuitenkaan saisi. Jotain yhtymäkohtia aspergerin oirelistaukseen voi ihan hyvin olla, vaikka ei olisikaan autismin kirjon ihminen.

Tämäkin on tottakai mahdollista, mutta eivät nämä seikat haittaa elämääni niin paljoa, että lähtisin diagnoosia hakemaan. Olen nyt tosiaan vain alkanut asiaa miettimään ja ajattelin täältä asiasta kysyä, että miltä kuulostaa. Varsinkin, kun yleensä useampi aistiyliherkkyys viittaa johonkin autisminkirjoon.

Ap

Tee nettitesti niin saat selville onko sinulla minkä verran piirteitä.

http://xestia.net/testit/asperger.php

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aika tutulta, itsekin olin hyvä koulussa, mutten ole kouluttautunut kovin pitkälle, pärjään silti hyvin elämässäni. Minulla on ollut paljon vastoinkäymisiä ihmissuhteissa. Osaan kyllä nykyään olla ihmisten kanssa ja solmia suhteita jos haluan, mutta en oikein halua, viihdyn hyvin yksikseni, minussa on paljon myös erakon vikaa. Koen ystävyyssuhteet todella kuormittavina. 

Lapsena olin todella kiinnostunut muutamista asioista, mutta niin olen nykyäänkin, tosin en samalla lailla kuin lapsena. 

Olin myös jonkin aikaa työttömänä tänä vuonna ja kävin kuntouttavassa työtoiminnassa erinäisten terveysongelmien vuoksi testaamassa, pystykä vielä töihin. Siellä kaikki sanoivat, että näkevät minut aivan selkeästi asiakaspalvelutöissä kun tulen kaikkien kanssa toimeen ja pidän yllä small talkia, vitsailen, olen ystävällinen jne. Eivät olleet uskoa, kun alkukeskustelussa kerroin aiemmasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. 

Ap

Minäkin olen "luontainen" asiakaspalvelija. Pystyn myös heittämällä pitämään puheita, esiintymään isoille joukoille, pystyn small talkiin ja vitsin murjailuun jne. Silti minulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Asiakaspalvelussa ja muissa tällaisissa tilanteissa olen ikäänkuin roolissa, ja esiinnyn roolin mukaisesti. Ongelmia tuottaa se kun pitäisi olla oma itseni. Silloin koen ahdistusta ja kömpelyyttä. Pelkään lähteä kaveritapaamisiin tai esim. sukujuhliin. Työpaikan huvi-illat ihan kamalia. Pahimpana koen sosiaalisen median, netissä kun kaikki pysyy ikuisesti. Tuskin kukaan uskoo, että minullakaan mitään ongelmia on. 

Kun itse luin eka kertaa aspergerin syndroomasta niin välähti, hei täähän olen minä. En tiedä olenko, jossain mielessä olen toimivampi, mutta toisissa ääriasperger. Jo se että luin että tälläinen juttu on helpotti.

Aistiyliherkkyyksiä voi olla, vaikka ei olisikaan Asperger. Minulla esimerkiksi on tytär, jolla on useita aistiherkkyyksiä. Haasteita tuottavat juuri ipesulaput vaatteissa, kutittavat vaatemateriaalit, liian tiukat kaula-aukot, huput yms. Hiusten pesu oli pitkään hieman haastavaa.

Tyttäreni on kuitenkin todella herkkä aistimaan myös tunteita ja näkee jo toisen ilmeestä, jos toisella on esim. huono päivä. On hyvin empaattinen ja jo pienenä osasi puhua niin, että ei pahoita toisten mieltä. Ei siis ole mikään as-tyyppinen töksäyttelijä tai totuuden torvi. Osaa asettua toisen asemaan. Kotona saattaa kertoa, että on tullut toisen puolesta paha mieli, kun joku kaveri on ollut toiselle ilkeä. Kertoo miten on lohduttanut ja yrittänyt piristää kaveria. Ystäviä on ollut pienestä pitäen paljon ja nauttii kavereiden kanssa olemisesta, on hyvin seurallinen. Muistakaa siis, että aistiherkkyyksiä voi olla muutenkin. Lapsellanikin nämä aisitherkkyydet ovat sitä luokkaa, että tulevat esille joka päivä arjessamme. Ei hänestä silti Aspergeria saa tekemälläkään.

Minä epäilin joskus olevani autismin kirjolla mutta paremmin minuun sopii tuo erään kirjoittajan mainitsema aistiyliherkkyys. Onneksi se ei ole näin aikuisena läheskään niin pahalla tasolla kuin mitä lapsena. Hankaavia saumoja ja karkeita materiaaleja vaatteissa en tosin edelleenkään oikein siedä.

Sosiaalisissa taidoissa minulla ei ole juurikaan vaikeuksia eikä esim. katsekontaktissa tai vastavuoroisessa keskustelussa. Aina en kuitenkaan ole jaksanut ystävyyssuhteita etenkään muiden naisten kanssa, koska väsyn sellaiseen muiden kautta elämiseen ja sosiaaliseen kontrollointiin mitä joissain naisporukoissa harrastetaan. Toisaalta pisimmät ystävyyssuhteeni ovat vuosikymmenienkin mittaisia ja ystäviini lukeutuu paljon eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä.

Nettitestien mukaan minulla ei mitä todennäköisimmin ole autismin kirjon häiriötä, vaikka joitain piirteitä itsessäni siitä tunnistankin. Toisaalta pelkät yksittäiset piirteet eivät vielä tee autistia ja nyt aikuisena olen alkanut hiukan kyseenalaistaa koko autismidiagnoosia. Monesti tuntuu siltä, että kaikki vähän valtavirtaa erilaisemmat on pakko saada diagnosoitua, koska muuten heihin ei osata suhtautua. Tukitoimia on toki saatavilla lähinnä vain diagnoosin saaneille mutta mielestäni esim. sosiaalisten taitojen hiominen on hyödyllistä ihan kenelle tahansa, oli sitten neurokirjon ihminen tai neurotyypillinen.

Voi hyvinkin olla piirteitä. Se että saisit diagnoosin vaatii jo aika merkittäviä haittoja kaikilla autismikirjon ydinoireiden alueilla, mutta ei toki mahdotonta ole sekään että täyttäisit diagnostiset kriteerit. Eritasoisesti piirteitä on käytännössä ihan jokiasella. Esimerkiksi taipumus jumiutua itseä kiehtoviin asioihin tai tekemisiin, aistiherkkyyksiä, erilaisia vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa jne.

Minäkin olen joskus epäillyt, että minulla voisi olla lieviä Aspergerin piirteitä. Luin siitä joskus vuosia sitten ja tunnistin itsestäni monia piirteitä. Toisaalta osaan kyllä lukea ilmeitä ja eleitä ja aistin aika herkästi tunnetilat sanattomasta viestinnästä. En vaan osaa aina toimia kaikissa tilanteissa. Ehkä olen sitten vain introvertti ja yliherkkä.

Olen ollut aina todella ujo ja sosiaaliset tilanteet ovat olleet vaikeita. Olen edelleen epätavallisen ujo aikuiseksi ihmiseksi. Minullakin on aistiyliherkkyyksiä ja erityisiä mielenkiinnon kohteita. Jotkut piirteet ovat tasoittuneet lapsuudesta, mutta sitten taas esimerkiksi työelämään liittyvien sosiaalisten kuvioiden vaikeudet korostuneet. En ole mikään töksäyttelijä tai totuudentorvi vaan enemmänkin ylikiltti miellyttäjätyyppi. Joissakin tilanteissa pärjään, kun olen opetellut muita matkimalla, mitä pitää sanoa. En ole luonteva sosiaalisissa tilanteissa ja jään miettimään pitkäksi aikaa, toiminko nyt oikein ja olisiko pitänyt sanoa jotain muuta. Minun on vaikea tutustua ihmisiin ja luoda syvällisempiä suhteita tai verkostoitua. Tunnen itseni usein ulkopuoliseksi ja oudoksi. Joskus ymmärrän tilanteita väärin. Olen yleensä hyvin rauhallinen ja tasainen luonne, mutta jossain tilanteissa väärinymmärrys purkautuu lapsellisena tunnereaktiona. En osaa katsoa silmiin ja vastavuoroinen keskustelu on vaikeaa kaikkien muiden paitsi ihan lähimpien ihmisten kanssa. Jossakin tilanteissa olen niin ujo, että en saa sanottua sanaakaan.

Itsekin olin hyvä koulussa, mutta en ole opiskellut pitkälle. Minullakin on ollut esteenä mielialaoireet ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Haaveilen yliopisto-opinnoista, mutta en selviäisi siitä ikinä. En suostu esiintymään edes minkään lääkityksen turvin. Luulen myös, etten pärjäisi työelämässä, jos pitää olla esillä, luoda suhteita ja verkostoitua.

Pärjään elämässäni, mutta kyllähän sosiaalisten tilanteiden vaikeudet hankaloittavat ja rajoittavat monella tavalla. Varmasti monilla on jotain Aspergeriin viittavia piirteitä. En tiedä, miten vaikeita niiden pitää olla, että diagnoosikriteerit täyttyvät. Ehkä olen itsekin vain introvertti, ujo ja yliherkkä, jolla on jotain Aspergeriin sopivia piirteitä. Olen lukenut aika paljon kirjoja autisminkirjosta, introverttiydestä ja yliherkkyydestä ja olen oppinut ymmärtämään itseäni paremmin niiden avulla. 

Vierailija kirjoitti:

En noilla oireilla vielä epäilisi assia.

Nuohan on tyypillisiä oireita. Voihan se olla lievää, enemmän luonteenpiirteiden tyyppistä. Omassa suvussani autismia ja keskittymishäiriöitä esiintyy kaikilla asteilla.