Kiusaajat ja kiusatut

Milloin, miten ja miksi (mikäli syyn tiedätte) teitä kiusattiin? ylä/ala-aste haukuttiin, puukotettiin selkään, uhkailtiin, kiristettiin, jätettiin ulkopuolelle syinä haukkuihin veikkaan ulkonäköäni (olin ruma+lauta), noihin muihin en tiedä syytä.

Kerroitteko kiusattuna olemisesta kenellekään, jos ette niin miksi? En koska häpesin itseäni.

Puuttuiko kukaan kiusaamiseen ja jos puuttui oliko siitä apua? Ei/ei

Kauanko kiusaaminen kesti, jatkuuko yhä? Ala-asteen ehkä kutoselta alkoi ja kesti yläasteen loppuun saakka, ei jatku enää koska olen jo 31-vuotias ja työelämässä

Mitä vaikutuksia kiusattuna olemisesta ollut? Sos tilanteiden pelko, viha ja häpeä omaa ulkonäköä kohtaan, koko aikuisiän jatkunut yksinäisyys, vaikea masennus, itsem*rhayrityksiä

Minua kiusattiin koko yläaste. Koko luokka otti silmätikuksi ja haukkui, nimitteli, puhui selän takana pahaa, säilytyskaapin oveen kirjoitteli herjoja ja minusta leviteltiin perättömiä juoruja. Ja heiteltiin kivillä. Kaikki oppilaat tiesi kiusaamisesta mutta nekin jotka eivät satuttaneet teoilla seurasivat hiljaa hyväksyen asian että olen luokan kiusattu. Yksi kiusaaja kertoi syyksi sen etten pukeudu merkkivaatteisiin ja meikkaa kuten muut tytöt. Ja että olin hikari sekä hieman pyöreä. Kaveerasin toisten luokkien oppilaiden kanssa joka oli minulle pelastus. Vaikutuksia kiusaamisesta silti oli, sairastuin puoleksi vuodeksi syömishäiriöön ja itsetuntoni koki kovia kokiessa itseinhoa muiden lynkatessa. On vaikeampi luottaa ihmisiin. Jos näen kiusaajat nykyisin en puhu heille. Kukaan ei ole anteeksi pyytänyt. Yksi sijainen kutsui äitini ja kiusaajien vanhemmat keskusteluun mutta kiistin kiusattuna olemisen senkin jälkeen peläten että tilanne eskaloituu pahemmaksi. Olisi kannattanut olla rohkea ja myöntää mutta en uskonut silloin siitä olevan hyötyä ja vanhemmilleni aiheutuvan murheita. Olin kuitenkin verso-toiminnassa ja autoin vertaissovittelijana monia muita koulukiusattuja. Yksikin kiusatuista kiitteli vielä peruskoulun jälkeen apuani sanoen että olisi luultavasti tehnyt itsetuhoista ilman tukeani

Olin välimaastotapaus, sivustaseuraaja eli käytännössä kiusaaja. Näin kun luokkalaista kiusattiin ala-asteella syrjien ja nimitellen mutten puuttunut. Lapsella oli kuulemma jalkasieni joten luokka vältteli häntä. Typerää mutta lapsina ajateltiin että jalkasieni joka kaikkia etoi tarttuu herkästi. Jalkasienitartunnan myötä ala-asteen kaksi viimeistä vuotta olivat pojalle rankempia stigman takia. Mutta ala-asteen lopulla aloin enempi kaveerata hänen kanssa ja päädyttiin jopa pussaamaan

Harvemmin tänne kiusaajat tulevat tekojaan perustelemaan.

Minua työpaikkakiusattiin puhuen selän takana pahaa ja vuorokausi ennen 4kk koeajan päättymistä sain potkut. Syytä eivät suostuneet kertomaan

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin tänne kiusaajat tulevat tekojaan perustelemaan.

Jos edes jokunen anonyymina kehtaisi avautua

Minua kiusattiin koko ala-aste ja tästä voimaantuneena kiusasin paria ekan yläaste vuoden.

Kiusatut miksi valitatte että teidän kanssa ei oltu. Minä olisin voinut olla monenkin kaveri jos heidät olisi ympärirleikattu. Ei voi olla isovaiva ympärileikkauttaa itseään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin tänne kiusaajat tulevat tekojaan perustelemaan.

Jos edes jokunen anonyymina kehtaisi avautua

En usko, että kiusaajat itsekään osaavat selittää käytöstään. Kiusaaminen on täysin alkukantaista ja vaistonvaraista toimintaa. Laumahenkisyyttä.

Minua työpaikkakiusataan ulkonäköni takia. Selän takana kuvottavia ulkonäköherjoja heittäneet. En kaveeraa heidän kanssaan mutta pidän asialliset ammatilliset välit ja pomo ottanut esille sen että minua haukutaan yrittäen savustaa ulos mutta haluaa ennemmin et hakisin työsuojeluvaltuutetuksi saadakseni vuoden irtisanomissuojan ettei millään verukkeilla savustus onnistuisi

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin koko ala-aste ja tästä voimaantuneena kiusasin paria ekan yläaste vuoden.

Miten kiusasit? Puututtiinko?

Olin kiusattu.

Minua kiusattiin peruskoulun 1. luokalta yläasteen loppuun rankasti. Lukiossa ja yliopistossa enää jätettiin syrjään porukoista mutta ei aktiivisesti kiusattu enää.

Syy kiusaamiseen - monta syytä varmaan yhdessä. Olin aika erilaisesta sosioekonomisesta taustasta kuin kouluni lapsista suurin osa, mikä näkyi mm. erilaisena pukeutumisena. Lisäksi olin pieni tosikko, joka olin oppinut lukemaan 4-vuotiaana, ja jota ei oikein kovasti kiinnostaneet ikäisteni lasten jutut. Olin sellainen vakavamielinen syntyjen syvien pohdiskelija jo ekaluokalla, joka olisin viihtynyt yksin tolppaan nojailemassa ja miettimässä. Mutta eihän lapset niin erilaista jätä rauhaan vaan alkavat kiusaamaan.

Kaikin keinoin yritin olla niin että kiusaaminen ei tulisi esiin, koska tiesin ettei siitä seuraa mitään hyvää jos tulee. 5-6. luokalla kiusaaminen tuli kuitenkin ilmi sitä kautta, kun pikkuveljeni tuli samaan kouluun ja sanoi äidilleni, että oli nähnyt miten minua höykytettiin välitunnilla, ja että sitä sattuu useinkin. Äiti soitti kouluun opettajalle. Opettaja otti kiusaamiasiat puheeksi yleisellä tasolla ja yksityisesti tunnin jälkeen kehotti minua menemään puhumaan luokan tukioppilaille, jotka oli hymypatsaita saaneita "symppisoppilaita". Paha vaan, että nämä kaksi hymytyttöä olivat ne mun julmimmat kiusaajat. Oikein kaksinaamaisia paskiaisia, jotka opettajan edessä olivat mielin kielin, hyvien perheiden lapsia joista ei epäilty mitään, ja opettajan katseen vältteässä lapsiksi todella julmia otuksia.

Yläasteella kiusaaminen aiheutti niin pahaa oireilua että jouduin kääntymään koulupsykologin puoleen ahdistus- ja paniikkioireilun takia. Valitettavasti asiaa alettiin selvittää luokan kanssa, jollon kävi ilmi että olen ns. kantelupukki. Tämä kostettiin minulle koulumatkoilla aloittamalla ihan uudenlainen fyysinen väkivalta, jota opin pelkäämään henkeni edestä. Luokan nätit suosikkihymytytöt pyysivät isompia poikia tekemään likaiset työt eli riistämään minulta pyörän ja repun ja heittämään kuraojaan, heittämään minut maahan, potkimaan ja repimään tukasta jne. Aloin jo 13-vuotiaana juosta kaupungilla ja juoda viinaa, mikä luultavasti pelasti minut vaikkei se terveellistä olekaan. Oli nimittäin ainoa nautinto siinä elämässä, jonka takia jaksoin, uskoen että kunhan koulu loppuu, pääsen niistä ja alan juoda kaikki päivät.

En alkanut juoda kumminkaan, menin lukioon ja yliopistoon ja valmistuin. Mutta: olen erittäin sosiaalisten tilanteiden pelkoinen vielä keski-ikäisenäkin, enkä ole koskaan seurustellut. Pelkään kaikkia ihmisiä liikaa sellaiseen.

Olin sosiaalinen lapsi ja tulin kaikkien kanssa toimeen, luulisin sen olevan suurin syy. Kateus johti henkiseen sortamiseen ja fyysiseen kimppuunkäymiseen jota kesti ala-asteen lopusta amk:hon.

Vanhempani saivat tietää mutkien kautta (itse olin niin polettu lyttyyn etten kyennyt kertoa plus uhkailut seurauksista jos avaan suuni) ja yrittivät parhaansa mukaan lopettaa sen, mutta koulun puolesta asia lakaistiin maton alle. Kävin terapiassa vuosia, sekä kiusaamisen aikaan että jälkeen, oli suuria ongelmia luottaa ihmisiin ja sosiaaliset tilanteet ahdistivat. Nyt elämä on pikkuhiljaa palautumassa raiteilleen, vaikka ainahan tietyt arvet jää. Mutta uskomatonta kyllä, olen saanut jatkettua jotenkuten eteenpäin kaikesta huolimatta. Voimia kaikille kohtalotovereille!

Miestäni kiusattiin ala-asteen loppu ja koko yläaste. Väkivaltaisesti hakaten ja potkien, pään päällä hyppien. Nimitellen, levitellen valheita. Yrittäen tappaa. Äitinsä puuttui ja kiusaaminen mieheni mukaan siitä paheni väkivaltaisemmaksi. Miestäni oltiin kielletty vastaamatta väkivaltaan väkivallalla vaan sietämään kaiken ja kertomaan aikuisille mutta aiemman kertoman jälkeen kiusaamisen pahennettua hän lopetti asiasta avautumisen peläten asian pahenevan. Kiusaajista tehtiin lasuja mutta siitä ei ollut apua kun tekijät olivat olleet jo vuosia sossutätien tiedossa arkistoituina tapauksina. Lopulta mieheni päätti puolustautua ja kiusaamistilanteessa tarttui kiusaajaa kurkusta nostaen ilmaan selkä seinää vasten. Opettaja näki kauhistellen ja miehestäni tehtiin lasu. Perhetyöntekijät ravasivat heidän kodissaan mistä ei ollut apua. Mutta kiusaaminen päättyi siltä seisomalta kun oli puolustautunut takaisin väkivallalla joten siinä mielessä kannatti. Sen jälkeen mieheni pystyi käymään koulua lintsaamatta ja koulun päättötodistuksen arvosanat nousivat kutosesta kassiin puolessa vuodessa. Kiusaajista lähes jokainen joutui myöhemmin vankilaan rikoksista, ainoastaan yhden kanssa puheväleissä kun kiusaaja tuli pyytämään anteeksi

Kiusasin exää ja exän nykyistä. Oli naikkonen tullut suhteeni väliin jonka myötä mies petti ja jätti vaihtaen lennossa. Nainen tiesi äijän olevan varattu tullessaan vokottelemaan. Kiusasin eron jälkeen sen verran että esitin exälle kaveria ja äijä avautui naisesta arkaluontoisia ja ikäviä asioita. Mies lopulta suunnitteli jättävän tämän ja palaavan kanssani yhteen mutta teinkin selväksi ettei paluuta ole ja läväytin miehen kertomat kultansa tietoon. Nainen kävi sitten minuun käsiksi ja alkoi kiusaamaan levittäen minusta valheellisia juoruja yhteiseen kaveripiiriin. Emme ole puheväleissä

Mua kiusattiin sen takia koska olin tyttömäinen poika. 

Asuin pienellä paikkakunnalla ja kiusaaminen alkoi ala-asteella. Olin täysin syrjäytynyt kaikista, osin itse eristäydyin luokan muista pojista koska en tuntenut luontevaksi heidän kanssaan oloa. Kiusaaminen oli alussa nimittelyä, homottelua, tavaroiden rikkomista ym. 6-luokalla kuvioon astui myös väkivalta, mut kaadettiin katuun ja potkittiin mahaan useaan kertaan. Kerran heitettiin ojaan, päälleni syljettiin koti-matkalla niin paljon porukalla että takkini ja hiukset olivat aivan syljessä.

Tähän kaikkeen kiusaamiseen osallistua myös yläkoulun poikia ja kaikkia heidän kavereitaan joita en edes tuntenut. Tämä kaikki sen takia kun olin pienen paikkakunnan "friikki" Koitin lapsena peittää paljon sitä mitä olen ja koitin elehtiä ja käyttäytyä poikamaisemmin jotta ei kiusattaisi, mutta kaikki se vaan paistoi läpi. Kotonaki salasin kaiken kiusaamisen niin hyvin kuin pystyin ja suurimmaksi osaksi meni läpi. Häpesin itseäni niin paljon. Niin ja pari opettajaa osallistui myös kiusaamiseen. Eräs nöyryytti mua luokan edessä ihan kunnolla ja nauroi kun tavaroitani heiteltiin lattialle ja piti mulle puhuttelun että itse olen tähän kaikkeen syypää ja aiheutan itse olemuksellani levottomuutta luokaan. 

Ylä-asteelle mentäessä kiusaaminen vain paheni entisestään. En voinut enää liikkua edes oikeen päiväsaikaan esim kaupassa ja eristäydyin kotiini kokonaan. Selvisin tuosta noin 10-vuotta kestävästä kidutuksesta jollain lailla. Muutin toiselle paikkakunnalle ja aloin elämään juuri sellaisena kuin olen. Vieläkin vaivaa paniikkihäiriöt, sosiaalisten tilanteiden pelot, kausittainen masennus ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin tänne kiusaajat tulevat tekojaan perustelemaan.

Jos edes jokunen anonyymina kehtaisi avautua

En usko, että kiusaajat itsekään osaavat selittää käytöstään. Kiusaaminen on täysin alkukantaista ja vaistonvaraista toimintaa. Laumahenkisyyttä.

Niinpä. Mun sisko on biologi ja tutkinut erästä apinalajia. Sanoi että siinä kyllä hyvin näkee sukulaisuuden ihmisen kanssa, että mistä ne koulunpihan laumakäytökset tulee. Hyvin kaukaa jo, jostain ihmisen ja muiden kädellislajien yhteisestä historiasta. ihmisellä onneksi yleensä aikuistuessaan sitten aivokuori kehittyy niin, että aikuisista useimmat ei enää pidä kiusaamista moraalisena ja pidättäytyvät siitä, vaikka viettipohja syrjiä ja kiusata erilaisia ja ajaa ne ulos laumasta on edelleen olemassa. Mutta tietoisen kontrollin alla, toisin kuin apinoilla.

Meidän koulussa kiusaaminen oli molemminpuolista. Olin sekä kiusattu ja kiusaaja. Ei siihen käsittääkseni mitään syytä kenelläkään ollut. Typerä fiilis siitä on kyllä jäänyt

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulussa kiusaaminen oli molemminpuolista. Olin sekä kiusattu ja kiusaaja. Ei siihen käsittääkseni mitään syytä kenelläkään ollut. Typerä fiilis siitä on kyllä jäänyt

Miten sinua kiusattiin ja miten sinä kiusasit. Ketä kiusasit, kiusaajia takaisin vaiko muita esim ns.helppoja kohteita?

Oletan, että kiusaaja jää kuitenkin heikoksi ihmiseksi, vaikka niin tavoittelee voimaa. Tietysti, jos aikuistuu oikeasti, niin on hyvät mahdollisuudet.