Miksi opiskelu ei voi olla vain kalvosulkeiset ja niiden jälkeen yksintyöskentely?

Samaa mieltä.

Olen osittain samaa mieltä. Ymmärrän, että ryhmätöissä otetaan haltuun hyviä työelämätaitoja, mutta toisaalta voisiko vaikka vain puolet kursseista olla ryhmätöihin perustuvia. Tai voisiko olla yksi kurssi, jossa ei tehdä ryhmätöitä?

Teen paraikaa toista tutkintoa ja olen jo työelämässä. Suurin osa opiskeluun varaamastani ajasta menee muiden ryhmäläisten kanssa tapaamisten sumplimiseen, koska kaikilla on paljon muitakin kursseja ja töitä,  mahdollisesti myös lapsia, harrastuksia tai jo vanhempia vanhempia, joista pitää huolehtia. Leijonanosa menee myös tehtävänantojen tankkaamiseen: on niin monta tehtävää ja kaikkien ohjeet ovat hieman ylimalkaiset, elleivät jopa epäselvät. Sitten pieni osa menee ryhmätehtävien tekemiseen. 

Käsitän senkin, että ryhmätöskentelyn tarkoituksena on jotenkin konstruoida yhdessä tietoa, mutta etenkin jos ryhmän opiskelijat ovat ymmärtäneet tehtävät eri tavoin, suhtautuvat kurssin aiheeseen toisistaan poiketen ja on paljon aikatauluesteitä, tuntuu, että suurin osa opiskeluun varaamastani ajasta kuluu epäolennaisuuksiin eikä suuntaudu minkään konstruointiin.

Lähdin opiskelemaan (ja luin hartaasti pääsykokeisiin uhraten aikaa lasteni kanssa olemisesta) saadakseni lisätietoa alasta, jolla työskentelen (pohjakoulutukseni kun on hieman eri), ja tuskastuttaa, koska: tuntuu, että lukemalla itse ja ottamalla selvää asioista saan alasta haltuun enemmän kuin yliopisto-opiskelun kautta. Onneksi en ottanut opintovapaata! 

... ja niiden jälkeen yksintyöskentelyä

Tosiaan tuohon ryhmätöiden sumplimiseen menee jopa enemmän aikaa kuin itse tehtävän tekemiseeen ja se kyllä harmittaa. Onko siitä sitten tarkoitus oppia jotain vai mikä on idea, mutta on kyllä hankalaa sopia mitään ja jakaa jotain ryhmätehtävää jopa 6-7 ryhmäläiselle. Itsekin painin tämän asian kanssa AMK-opinnoissa juuri nyt ja siis mulla on menossa toinen tutkinto ja työkokemustakin on myös ryhmätöiden merkeissä.

Jos kerran tehdään ryhmätöitä, niin saisi joku keksiä sovelluksen, joka jakaa tehtävän tai esseen isolle porukalle fiksusti tai opettajat saisivat jakaa tehtävän edes joskus valmiiksi siten, että jokainen tietää missä mennään ja mitä tehdään ilman valtavaa sumplimista. Helpottaisi kummasti.

Minullekin paras opiskelutyyli olisi kalvosulkeiset ja sen jälkeen yksintyöskentelyä. Tavallaan ymmärrän, mitä ryhmätöillä ajetaan takaa, mutta en vain tykkää niistä. Kaikki tietämäni ryhmätöitä kammoavat ovat kuitenkin pärjänneet hyvin työelämän sosiaalisissa tilanteissa.

Olen joskus miettinyt opiskelemaan lähtemistä, mutta yksi esteistä on ahdistus ryhmätöistä. Niitä on kuulemma joka alalla koko ajan.

Ryhmätyöt on pelkkää tyhjäkäyntiä. Yhden lukukauden opiskeltuani tekisi mieli lopettaa opinnot, koska ryhmätyöt tuottavat kohtuuttomasti ahdistusta. 

Ryhmätöistä pitävät ainoastaan he, jotka jättävät omat hommansa muiden harteille. En ole vielä pitkän opiskeluhistoriani aikana törmännyt ihmiseen joka olisi sekä ahkera, että pitäisi ryhmätöistä. Niistä ei opi yhtään mitään nähtyyn vaivaan nähden, mutta opettajalle ne toki ovat helppoja kun saa arvosteltua 4-8 hengen työn kerralla vs 4-8 yksilösuoritusta.

Opettajan pedagogisesta näkäkulmasta katsottuna inhoan itse kalvosulkeisia. Tutkimuksissa on todettu, että niistä ei jää juuri mitään opiskelijoiden päähän. Sittenkun siellä luokan edessä yksin puhelet ja näet että jengi suurinpiirtein nukkuu ja räplää puhelimiaan niin ei kiitos. Ryhmätöissä kaikki joutuvat tekemään työtä ja etsimään ja oppimaan asioista ihan eri tavalla. Se myös kun ryhmä esiintyy ja toiset kuuntelee ja käydään keskustellen läpi opettaa enemmän kuin pelkät kalvosulkeiset.

Toki muitakin menetelmiä pitäisi hyödyntää kuin pelkkiä ryhmätöitä, mutta esimerkkinä tämä.

Ryhmätyöt olivat tosi kivoja, kun niitä varten oli amkissa varattu lukujärjestykseen tunteja ja ne olivat ehkä vain alle puolet opiskelusta. Itse oli nuori vailla vastuita. Pari vuotta sitten aikuisella iällä opiskellessa yo:saa sen sijaan huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan pedagogisesta näkäkulmasta katsottuna inhoan itse kalvosulkeisia. Tutkimuksissa on todettu, että niistä ei jää juuri mitään opiskelijoiden päähän. Sittenkun siellä luokan edessä yksin puhelet ja näet että jengi suurinpiirtein nukkuu ja räplää puhelimiaan niin ei kiitos. Ryhmätöissä kaikki joutuvat tekemään työtä ja etsimään ja oppimaan asioista ihan eri tavalla. Se myös kun ryhmä esiintyy ja toiset kuuntelee ja käydään keskustellen läpi opettaa enemmän kuin pelkät kalvosulkeiset.

Toki muitakin menetelmiä pitäisi hyödyntää kuin pelkkiä ryhmätöitä, mutta esimerkkinä tämä.

Luennoitsijoissakin on eroja. Toisia kuuntelee, vaikka aiheena olisi mitokondrioiden sielunelämä. Sinä et selkeästi vain osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Opettajan pedagogisesta näkäkulmasta katsottuna inhoan itse kalvosulkeisia. Tutkimuksissa on todettu, että niistä ei jää juuri mitään opiskelijoiden päähän. Sittenkun siellä luokan edessä yksin puhelet ja näet että jengi suurinpiirtein nukkuu ja räplää puhelimiaan niin ei kiitos. Ryhmätöissä kaikki joutuvat tekemään työtä ja etsimään ja oppimaan asioista ihan eri tavalla. Se myös kun ryhmä esiintyy ja toiset kuuntelee ja käydään keskustellen läpi opettaa enemmän kuin pelkät kalvosulkeiset.

Toki muitakin menetelmiä pitäisi hyödyntää kuin pelkkiä ryhmätöitä, mutta esimerkkinä tämä.

Et ole ilmeisesti itse ikinä tehnyt ryhmätöitä?! Tuo on se ihannekuva mitä naiivit opettajat kuvittelevat.

Todellisuudessa ryhmätyöt menevät niin, että puolia ei kiinnosta tehdä yhtään mitään, yksi haluaa hyvän numeron, ja loput on perässävedettäviä. Sen yhden tehtäväksi jää yrittää saada edes osa muista tekemään jotakin, puolen tehdessä ei yhtään mitään, ja loput raapivat kasaan minimin viime hetkellä. Usein se yksi sitten raataa hiki hatussa näistä sinnepäin tehdyistä palasista jotain edes suunnilleen kunnollista, kuitenkin kaikkien saadessa saman arvosanan.

Lopputuloksena se että laiskurit palkitaan, perässävedettävät eivät oppineet yhtään mitään, ja se yksi ainoa kiinnostunut saa osaamistaan huonomman arvosanan koska ei pystynyt yksin täyttämään kaikkien muiden panosta, ja alkaa vihaamaan epäreilua opiskelua.

Näin on mennyt 95% ryhmätöistä joita olen kahden maisterintutkinnon aikana joutunut tekemään. IKINÄ en ole kokenut niistä olevan oppimiselle mitään hyötyä, kun kaikki energian menee muiden paimentamiseen ja stressaamiseen siitä etteivät muut tee osuuttaan.

No niimpä, mennyt ihan älyttömyyksiin. On myös epäreilua että oma arvosana riippuu osittain toisten työpanoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan pedagogisesta näkäkulmasta katsottuna inhoan itse kalvosulkeisia. Tutkimuksissa on todettu, että niistä ei jää juuri mitään opiskelijoiden päähän. Sittenkun siellä luokan edessä yksin puhelet ja näet että jengi suurinpiirtein nukkuu ja räplää puhelimiaan niin ei kiitos. Ryhmätöissä kaikki joutuvat tekemään työtä ja etsimään ja oppimaan asioista ihan eri tavalla. Se myös kun ryhmä esiintyy ja toiset kuuntelee ja käydään keskustellen läpi opettaa enemmän kuin pelkät kalvosulkeiset.

Toki muitakin menetelmiä pitäisi hyödyntää kuin pelkkiä ryhmätöitä, mutta esimerkkinä tämä.

Eli laitat opettamisen oppilaiden harteille jotka eivät edes tiedä asioista mitään?

Voin sanoa että niitä sitä ei vasta jaksakaan kuunnella.

Juu, meillä Amk:ssa jatkuvasti ryhmätöitä. Hoidan oman hommani, mutta työ esitellään ”seminaarissa” jossa kuunnellaan myös muiden työt ja voin vannoa, etten muista muiden tuotoksista yhtään mitään, kun oma esitys jännittää niin paljon, että keskityn vain siihen. Opin siis n. 1/8 sisällöstä ja muut jäävät pimentoon. Ei mitään järkeä.

Niinmutku. Oppimista koskevien tutkimusten mukaan ihmiset oppivat enemmän ja syvällisemmin silloin kun joutuvat keskustelemaan asioista ja tekemään työtä itse ja kaikkein vähiten ja pinnallisimmin he oppivat niillä kalvosulkeisilla ja kalvoja itsekseen ulkoa tankkaamalla.

Uskon kyllä, että jos oppiminen on jäänyt pinnalliselle tasolle, ei edes huomaa, miten se voisi syventyä.

Itse ratsaisin asian ottamalla loppuvaiheessa pääasiassa vain verkkokursseja.

Paikallaoloa vaativat kurssit kun olivat aina vain sitä ryhmätyö + projekti.

Verkkokursseilla tuli tankattua oikeasti ihan tietoakin. Lisäksi oli yksin vastuussa työstään, eikä siis tarvinnut jakaa hyvää arvosanaa niiden kanssa, jotka tekivät ryhmätöissä vähemmän kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Itse ratsaisin asian ottamalla loppuvaiheessa pääasiassa vain verkkokursseja.

Paikallaoloa vaativat kurssit kun olivat aina vain sitä ryhmätyö + projekti.

Verkkokursseilla tuli tankattua oikeasti ihan tietoakin. Lisäksi oli yksin vastuussa työstään, eikä siis tarvinnut jakaa hyvää arvosanaa niiden kanssa, jotka tekivät ryhmätöissä vähemmän kuin muut.

Ratsaisin = ratkaisin.

Vierailija kirjoitti:

Niinmutku. Oppimista koskevien tutkimusten mukaan ihmiset oppivat enemmän ja syvällisemmin silloin kun joutuvat keskustelemaan asioista ja tekemään työtä itse ja kaikkein vähiten ja pinnallisimmin he oppivat niillä kalvosulkeisilla ja kalvoja itsekseen ulkoa tankkaamalla.

Uskon kyllä, että jos oppiminen on jäänyt pinnalliselle tasolle, ei edes huomaa, miten se voisi syventyä.

Mutku mutku, tämä ei toteudu ryhmätöissä. Ihan turha perustella jollain ihannetilanteella joka ei pidä paikkaansa 95%ssa ryhmistä. Tässäkään ketjussa ei KUKAAN ole kokenut ryhmätöistä olevan mitään hyötyä, päinvastoin. Mikä todellisuuspako näitä pikkuopettajia vaivaa, kun ei uskota ihmisten omia kokemuksia?

Kaivoin tämän vanhan ketjun esiin, kun uteliaisuudesta vähän kaivelin onko ryhmätyöt ym. myös muiden opintojen esteenä. Olen ilmoittaunut muutamalle avoimen AMK:n kurssille, suoritus etänä, ja asun itse osittain ulkomailla. Kuvittelin opintojen olevan tehokasta itsenäistä työskentelyä (lukemista, kirjoittamista jne), mutta kas vain, tehtävissä mukana myös pienryhmätöitä, sekä myös alan ammattilaisen haastattelu, johon ei käy sähköpostihaastattelu. 

En mitenkään koe soveliaaksi sitä, että alkaisin häiritsemään työelämässä olevia ammattilaisia jollakin opintoprojektilla (tuo haastattelu). Ryhmän muodostaminen puolestaan ventovieraiden kanssa, kun tapaamisaika pitäisi sopia nettiin aikaerot ym. huomioon ottaen, hiukka hankalaa. Taitaa jäädä suoritukset ihan näiden vuoksi tekemättä.