Kun elämästä tuli muiden ehdoilla elämistä
Elin ihan hyvää elämää, kunnes yhtäkkiä aloin kuulla eri ihmiltä kaikenlaisia kyseenalaistuksia tekemisistäni. Aloin miettiä, että miksi heitä kutittaa joku asia.
Miksi he vaativat elää kute he?
Esimerkkinä vaikka leivonta, minulle aletaan heti sanomaan että älä nyt noin suuritöistä tee ( pullia) tai älä tee mitään- nämä
käyvät esiin, jos minulta kysytään mitä olen tehnyt ja sanon, että leivon tai aion leipoa.
Työskentelen yleensä kotona ja monen asenne on se, etten ole töissä tai en tee mit
ään elääkseni.
Kukaan ei ole ilmeisesti kuullut etätyö-käsitteestä. Jotkut oikeasti pystyvät työskentelemään itsenäisesti, jotkut ei. Mitä se toisen kannikkaa kutittaa, jos voin tehdä työtäni haluamassani paikassa?
Minä nyt olen sellaisen työn valinnut ja jos joku on valinnut työn, missä mentävä johonkin, niin sehän sen valinta. Miksi herättää närää sellainen?
Sen kun vaihtaa työpaikkaa, jos niin kateuttaa.
Miksi ihmisen pitäisi syödä samaa ruokaa kuin joku toinen? Miksi kaikki pitäisi tehdä kuten joku toinen? Eikö täällä saa käyttää enää omia aivojaan?
Kommentit (9)
Tuo on yleinen käsitys että jos tekee töitä kotona niin ei käy töissä lainkaan.
Miksi otat itseesi, jos joku sanoo jotain leipomisestasi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat itseesi, jos joku sanoo jotain leipomisestasi?
Ehkä ap kaipaisi ilahtunutta kehua. Välittävä ystävä toimisikin niin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat itseesi, jos joku sanoo jotain leipomisestasi?
Jos ei ole mitään kannustavaa sanottavaa siihen, miksi pitää ryhtyäpäivittelemään? En itse ainakaan jaksa energiasyöppöjä ihmisiä, jotka pukevat kateutensa päivittelyyn, kun eivät osaa iloita hyvästäni.
-eri
Ensinnäkin ihmiset ovat usein vakuuttuneita omien tapojensa ja valintojensa ylivertaisuudesta ymmärtämättä erilaisuutta. Siksi toisekseen ihmiset tuntevat turvallisuuden tunnetta, jos muut elävät samoin kuin he itse.
Lisäksi kyse on tietysti kateudesta. Minullakin on kavereita, jotka vuosikymmenet naureskelivat nuukuudelleni höperehtien, ettei käärinliinoissa ole taskuja. Nyt samaiset kaverit kyselevät, saisiko heidän lapsensa asua asunnoissani ilmaiseksi. Kun se ei käy päinsä, olen tietysti ahne.
Neuvona sanoisin, ettei kannata muiden jutuille korvaansa lotkauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yleinen käsitys että jos tekee töitä kotona niin ei käy töissä lainkaan.
Jos itsellä on töissä kiire ja huono palkka, niin ei muillakaan saisi paremmin olla.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Ympärillämme on ihmisiä, joiden mielestä heidän elämäntapansa ja puuhastelunsa ovat ainoita oikeita. Perimmäinen syy löytyy näiden ihmisten mielestä. He haluavat tuoda esiin omaa erinomaisuuttaan. Toisaalta voivat pelätä, että toinen voi näyttää liian hyvältä heihin verrattuna. Olin jo työelämässä ja aloin opiskelemaan työn ohella. Monelta suunnalta sain kuulla, että älä viitsi. Mitä sinä sillä koulutuksella teet. Kun sain pienen ylennyksen, kuoro huusi, älä nyt, kannattaako tuo. Stressin siitä saa. Tärkeintä on tehdä niin kun itsestä tuntuu hyvältä.
Ei kyllä oikein selvinnyt missä ja kuka sinua kohtelee huonosti.