Lue keskustelun säännöt.
Miksihän mä en pysty enää itkemään vaikka olisin kuinka musertunut tahansa?
22.09.2019 |
Olen ollut masentunut jo ala-asteelta tähän päivään eli 3-kymppiseksi asti. Nuorempana vielä pystyin oikein kunnolla "ulvomaan" suruni ulos mutta nykyään silmät vaan vähän kostuu ja kyyneleitä voi valua jonkin verran. Haluaisin osata taas itkeä kunnolla koska se kai helpottaisi, mutta ei vaan enää tule kunnolla.
Mistä tällainen voi johtua?
Kommentit (13)
Minulla sama juttu. En ole itkenyt vuosiin. Kun avopuolisoni kuoli kuutisen vuotta sitten aika ajoin tuli itku vain kuunnellessani hyvin surullista musiikkia. Kävin lääkärissä, niin minulla sanottiin olevan posttraumaattinen stressireaktio, mutta tätä on kestänyt jo vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus.
Yritä itkettää itseäsi vaikka musiikin avulla.
Onko sinulla joku lääkitys? Eikö ne voi blokata tunteita?
Voisiko olla kroonistunut masennus? Uskoisin että itselleni on käynyt näin. Ei vaan kiinnosta mikään niin paljoa että saisin itkun aikaiseksi. Toisaalta en muista milloin viimeksi itkeminen olisi edes helpottanut oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla joku lääkitys? Eikö ne voi blokata tunteita?
Ei mitään lääkitystä.
Nyt kun miettinyt tätä tässä, niin uskoisin että olen varmaan onnistunut kasvattamaan itseäni henkisesti niin paljon, että käsittelen surun nykyään jopa liiankin rationaalisesti. Vaikka aluksi jostain pelästyy ja järkyttyy, niin tapa käsitellä sitä vaihtuukin itkun sijasta järjellä ajatteluun. Esimerkiksi nyt kun sain tietää tapailleeni varattua miestä olin aluksi järkyttynyt, sitten vihainen ja surullinen, jonka jälkeen aloinkin miettiä, että miksi mä suren jonkin sellaisen menettämistä, jota ei ole koskaan ollutkaan. Minulle valehteleva vaimonsa pettäjä on täysin yhdentekevä ihminen.
AP
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla kroonistunut masennus? Uskoisin että itselleni on käynyt näin. Ei vaan kiinnosta mikään niin paljoa että saisin itkun aikaiseksi. Toisaalta en muista milloin viimeksi itkeminen olisi edes helpottanut oloa.
Varmasti voi johtua. Masentuneena elämästä oppii kuitenkin niin paljon, ettei se oikeastaan siltä kantilta ajateltuna ole niin kamala asia.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa olet avaruudessa. Anssi kelahan laulaa että "avaruudessa ei pysty itkemään, painottomuudessa kyynel ei lähde vierimään", joten nyt ihan ensin palautat itsesi maan pinnalle.
Sama täällä. Olen 37v ja en osaa itkeä kuin lyhitä tyrshkähdyksiä. Kyyneleet valuvat mutta itku on vain lyhyitä purskahduksia. Kyllä nekin helpottavat mutta joskus on toivonut että osaisi itkeä ihan kunnolla. Luulen kanssa sen purkavan patoutuneet tunteet. Kykenen kyllä ainakin omasta mielestäni empatiaan ja omalle kohdallekin osuneet murheet saavat kyllä kyyneleet silmiin. Loppujen lopuksi olen kai aika herkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miulla loppu kyyneleet teini-ikäisenä. Olin niin loppu, etten jaksanut enää itkeä. Toteisin itkeneeni kaiken eikä ollut enää mitään jäljellä.
Nyt toki reiluna kolmikymppisenä virtaa taas
Mieheni lähti en itkenyt. Lapsemme kuoli en itkenyt. Kaiken olinkin valmiiksi surrut jo vuosien ajan. Kun rakkautta ei enää ollutkaan ei ollut mitä surrakaan. Niin ilkeitä voivat toisilleen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu. En ole itkenyt vuosiin. Kun avopuolisoni kuoli kuutisen vuotta sitten aika ajoin tuli itku vain kuunnellessani hyvin surullista musiikkia. Kävin lääkärissä, niin minulla sanottiin olevan posttraumaattinen stressireaktio, mutta tätä on kestänyt jo vuosia.
Sitten kun se itku ja kunnolla kaiken ulos päästäminen auttaa oloa. Se itkettävä ja ahdistava olo mulla on saattanut kestää useita päiviä ja sitä ei saa ulos vaikka kuinka koittaa. Miten olet jaksanut nuo vuodet ?
Mulla samoja kokemuksia, joten nostan, jos joku tietäisi.