Miten kostat vai kostatko?

Kaikille.

Ovelasti.

Koska voin.

En kosta ja tieto siitä että olen parempi ihminen, on mun palkinto.

Kostan ex-vaimolleni Tinder-tuttavuuksieni kautta olemalla sikamainen heitä kohtaan.

En kosta, vaan annan anteeksi.

Ei ole tarvetta kostaa kenellekään, koska kaikki muut ovat minuun verrattuna vähäisiä maan matosia (oliko ap:n toivoma vastaus?).

Ei ole ollut tarvetta kostaa. - Luulen kyllä, että erästäkin on saattanut hieman kirpaista kun olen kaikesa huolimatta kyennyt elämään kuin miään ei olisi tapahtunu ja edeten eteenpäin, entistäkin vahvempana; osoittaen samalla, etei elämän laatuni ole hänestä mitenkään riippuvainen. Tai no: oikeasaan parempi kun hän ei ole elämässäni mukana.    

"Kostan" tekemällä älykkäämpiä ratkaisuja elämässäni, kohdistui ne "uhriin" tai ei. Useimmiten toimii eikä usein myöskään vaadi paljoa.. Sen verran tyhmiä uhreja. Paras kosto viimeiselle on olla onnellinen ilman häntä, sillä hän ei voi itse koskaan sellaista tilannetta saavuttaa.

Annan olettaa että tiedän toisen puolen asioista vähemmän kuin tiedän

Olen ystävällinen ja aurinkoinen nähdessä

Jätän omaan arvoonsa jatkaen elämääni

En tiedä millaisessa tilanteessa kostaisin. Joskus leikittelen koston ajatuksella, mutta tiedän ettei se hyödyttäisi mitään enkä jaksa nähdä kostamisen vaivaa. Voi olla, että olen vain välttynyt tilanteelta, jossa haluaisin todella kovasti kostaa.

puukotan

Kostan koko yhteiskunnalle äänestämällä Kokoumusta!

En. Välien katkaisu riittää.

Kostan vain passiivis-aggressiivisesti. Jos joku kohtelee minua huonosti, poistan hänet elämästäni. Jos se ei ole mahdollista, ignooraan. Heitä ei ole minulle enää olemassa. Jos on pakko olla tekemisissä (esim. pomo tai työkaveri), muodollisen haalean viileät välit.

Tämä tosin pätee vain tuttujen, kavereiden ja (muka)ystävien kohdalla. Oikeasti tärkeiden ihmisten kanssa näen vähän enemmän vaivaa.

En kostaa mitään kellekkään. En tykkää kostoista. Puhun totta ja idiootit kostavat siitä koska totuus on liian iso pala heille.