Voiko sinkkuuteen tyytyväinen rakastua niin, että päätyy parisuhteeseen?

Otsikossa kysymys. Vähän kärjistetty mutta toivottavasti saitte pointin. Eli jos on onnellinen itsekseen ja elää mieleistään elämää, eikö sen rauhan ja tasapainon tavallaan riko kumppani?

Olen ollut pitkään sinkku, alkuun vastentahtoisesti mutta vähitellen olen tottunut tähän omaan vapauteen ja pidän siitä. Vaikea kuvitella, että jollekin pitäisi olla tilivelvollinen.

Myönnettäköön, että olen sinkkuna ollessani ihastunut vain kerran. Ja tämä mies ei halunnut suhdetta. En ole ihastunut vuosiin (olen aina ollut vaikea ja kranttu), ikää nyt 40. Kokemuksia, ajatuksia?