Miten päästä yli ujoudesta?

Itse en pääse ujoudestani ilman, että joku muu tekee selvän aloitteen sille, että olen toivottua seuraa. Saatan olla jonkun tyypin kanssa samassa tilassa tuntikausia sanomatta sanaakaan, jos se tyyppikään ei sano mitään. Jos se tyyppi taas alkaa juttelemaan jostain, niin tilanteen mukaan vastailen takaisin. Jos se taas alkaa höpistä jostain mielenkiintoisesta samalla innolla millä minäkin kyseiseen asiaan suhtaudun, niin ujous katoaa. Tai jos huumorintajut kohtaa niin pystyn jopa höpisemään naistenkin kanssa ihan ongelmitta.

Terveisin Naispelko26

Multa ujous lähti iän myötä itsestään. 20 v:nä olin elämää häiritsevän ujo. 30 v:nä jännitin kyllä monia tilanteita, mutta pystyin toimimaan. 40 v:nä ei niin minkäänlaista jännitystä sosiaalisista tilanteista ja huomaan jotenkin muuttuneeni ujosta ja hiljaisesta sellaiseksi toiseksi ääripääksi, päällepuhuvaksi, ärsyttäväksi räpätätiksi.

Minkä ikäinen olet tai opiskeletko/oletko työelämässä? Miten ujoutesi ilmenee, minkä koet ongelmaksi? Ujous ja hiljaisuus ei itsessään ole huonoja ominaisuuksia, joita muut pitäisivät luotaantyöntävinä.

Minua auttaa keskittyä toiseen ihmiseen keskusteluissa, näin en tule ottaneeksi hirveitä paineita siitä minkä vaikutelman annan toiselle. Super puheliasta sinusta ei tarvitse tulla. Se on monista imartelevaa että kyselet heidän asioistaan ja kuuntelet enemmän kuin puhut itsestäsi.

Mielestäni tärkeintä on ymmärtää, että ihmisten kanssa olo ei sinänsä ole rakettitiedettä, vaikka se ujona saattaa tuntua siltä ettei ymmärrä, miten ihmisten kanssa tulisi olla. Tärkeintä on löytää rohkeus kohdata muut omalla tavallaan. Se voi alkaa pienestä. Jos vaikka tuntemattomille puhuminen on hankalaa, harjoittele vaikka kassamyyjälle tervehtimistä, keksi pientä small talkia mitä sanoa ohimennen. Siinä voi yrittää katsoa silmiinkin ja sellaista.

Kuvittelisin, että ocd-taipumus voi altistaa sille, että perfektionistimaisesti suunnittelet mitä tulee sanoa, miten olla. On ihan ok sekoilla sanoissaan ja muuta sellaista, sitä tapahtuu kaikille. Järkevä ihminen ei tuomitse sinua näistä, jos olet perusystävällinen. Salli itsesi siis rentoutua hieman, astua tilanteisiin jopa ilman tarkkaa suunnitelmaa, vaikka se tuntuisi haastavalta. Mainitsemasi jäykkyys selittynee ahdistustaustallasi ja on hyväksyttävää, ethän sinä sillä pahaa tarkoita muille.