Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten vanhempien alkoholismi on vaikuttanut elämääsi?

Vierailija
19.09.2019 |

Kysymys yllä. Seuraan kauhuissani ystävättäreni alkoholisoitumista avioeron jälkeen. Olen huolissani 10-vuotiaasta pojasta. Miten äidin ja uuden kumppanin viininhuuruinen elämä vaikuttaa lapseen. Tällä kysymyksellä haen kai oikeutta omassa mielessäni tehdä lasua...

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
19.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puhu ystävällesi. Vakavasti. Vanhemman alkoholismi haavoittaa lasta syvästi. Itse työstän lukuisia tunnelukkoja ja epämääräistä pahaa oloa ja ahdistuneisuushäiriötä vieläkin, nelikymppisenä. Oikeastaan muistot rysähtivät päälle omien lasten myötä ja sairastuin masennukseen. On vaikea olla olematta katkera. Sain oman vanhemmuuden myötä vasta ymmärryksen siitä miksi minulla on koko ikäni ollut viallinen olo.

Vierailija
2/5 |
19.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Traumat, ahdistus sekä masennus on selätettävinä.

Luottamuspulasta olen hiljalleen päässyt yli, alkanut tuntea itseäni riittäväksi ihmisenä sekä löytänyt omaa ääntäni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
19.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaa, ei kait mitenkään. Ihan mukava ja turvallinen lapsuus ollut kuitenkin.

Vierailija
4/5 |
19.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsena häpesin ja pelkäsin humalassa olevaa äitiä. Sulkeuduin koska äiti syytti juomisesta minua. Jos käyttäydyin huonosti se oli syy juoda. Tajusin vasta aikuisena että huono käytökseni johtui äidin juomisen aiheuttamasta ahdistuksesta eikä siitä että olisin jotenkin huono ja paha lapsi.

Olen aina tuntenut erillisyyttä, yksinäisyyttä, masennusta ja ahdistusta. Äiti ei ikinä myönnä että juominen vaikutti minuun. Hän juo yhä...

En elä normaalin aikuisen elämää. Olen ahdistunut ja masentunut luuseri.

Vierailija
5/5 |
19.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lapsena häpesin ja pelkäsin humalassa olevaa äitiä. Sulkeuduin koska äiti syytti juomisesta minua. Jos käyttäydyin huonosti se oli syy juoda. Tajusin vasta aikuisena että huono käytökseni johtui äidin juomisen aiheuttamasta ahdistuksesta eikä siitä että olisin jotenkin huono ja paha lapsi.

Olen aina tuntenut erillisyyttä, yksinäisyyttä, masennusta ja ahdistusta. Äiti ei ikinä myönnä että juominen vaikutti minuun. Hän juo yhä...

En elä normaalin aikuisen elämää. Olen ahdistunut ja masentunut luuseri.

Et sinä ole luuseri. Hae apua.