Lue keskustelun säännöt.
Tavallinen tilanne uhmaikäisen kanssa: miten toimisit itse?
13.03.2008 |
Hain 3-vuotiaani äsken muskarista. Kiukkupuuskia tulee meillä suht harvoin, mutta ne ovat rajuja. Olen ihan neuvoton.
Meillä ei ollut kiirettä, joten oltiin ensin ihan rauhassa lähdössä, kunnes lapsi halusikin takaisin saliin, jonne en enää voinut häntä päästää. Selitin, että toiset lapset ovat nyt vuorostaan muskarissa, mutta tämä olisi halunnut välttämättä osallistua.
Lapsi päätti, ettei halua lähteä vaan heittäytyi maahan. Lapsi ei halunnut pukea, ei antanut äidin pukea. Kiljui EI, EN LÄHDE, EN PUE. Itki, yritti lyödä minua, ja löikin vähän ja potki (tämä oli uutta, ennen ei ole lyönyt).
Yritin kiinnittää huomion muihin juttuihin, selittää asiaa, pukea vaan topakasti, sanoa, että äiti sitten lähtee (uhkailla), lopulta kerroin jälkiruokana odottavasta jäätelöstä (lahjonta). Puhuin rauhallisesti, en suuttunut, mutta vain siksi, etten kehdannut siellä suuttua. Kokeilin kaikkea noin 20 minuuttia (tuntui pitkältä tuo aika) ja sitten vain puin väkisin hikipäässä (olen raskaanakin) huutavan ja potkivan lapsen. Kun päästiin ulos, hän oli iloinen ja aurinkoinen itsensä.
--- siis apua, miten olisi pitänyt toimia----- :(
Kommentit (10)
silloinhan se lapsi sai päättää, että ei pueta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta kertaa sitten puettiin lapsi väkisin, kannettiin ulos jne. Yleensä rauhoitti lähes välittömästi kun päästiin liikkeelle.
Et antanut lapsen pyörittää. Sen sijaan tuon " äiti sitten lähtee" olisi voinut jättää sanomatta, sillä ethän oikeasti lähtisi, ja uhkauksia mitä ei voi toteuttaa, ei kannata tehdä. Tosin monta kertaa itsekin sorrun tuohon äiti lähtee nyt-lauseeseen, kun menee hermot...:)
tai siis kyllä ensin sanonut ettei voi mennä takaisin jne, mutta kiukun alkaessa vaan pukenu ja sillä siisti,meillä tuommoisia ollu usein, poika nyt 4v, eikä se kiukussaan mitään järkeä kuule..
Olisin antanut lapselle yhden mahdollisuuden tulla pukemaan ja sitten kantanut ilman vaatteita ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siksikin olen vähän neuvoton. Se on yllätys, että lapsi ei kuule, eikä kiinnostu mistään, raivoaa vaan.
samalla tavalla kuin sinä. Lisäksi minulla on sen kokoinen 4 v. ettei sitä ihan hevillä kanneta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(ehkä tuota äiti lähtee uhkausta lukuunottamatta). Uhmaikäisen kanssa on joskus uskomattoman vaikeaa, mutta on vaan jaksettava. Oma 2,5 vuotias veti hirveät pultit keskellä suojatietä (en enää edes muista mikä oli syy) ja jäi makaamaan keskelle ajorataa.
Nappasin kiljuvan, huutavan ja potkivan tytön syliin ja vein autolle. Sen verran suuret ovat tuon kokoisen voimat kun oikein kiukkuaa, että omaan tuoliinsa en pystynyt häntä kiinnittämään. Niinpä vaan kävin istumaan viereen ja annnoin tytön kiukuta.
Noin 20 minuuttia sitä huutoa kesti, sitten halattiin ja lähdettiin ajamaa kotiin.
En ihan heti haluaisi uutta tuollaista kohtausta, mutta kyllä niitä vahvatahtoisella tytöllä varmasti on tulossa...
Kannattaa varsin pian alkaa pukemaan ne välttämättömät vaatteet lapsen päälle ulosmenoa ajatellen. Siis yhdellä päättäväisellä yrityksellä valmiiksi ja ulos.
Jos jokin tilanne toistuu aina vain ongelmaisena, niin lahjontaa voi harjoittaa tyyliin, että lapsi tietää saavansa tarran tai muun vastaavan lahjuksen (mielellään vaikka yllätyksen, jonka laatua ei kerrota etukäteen) kotona, jos käyttäytyy hyvin. Jos ei käyttäydy, niin menettää sen yllärin siltä päivältä. Sitä kannattaa surkutella lapselle, kun ei tänään saakkaan... Kannattaa harkita se yksi vaikein juttu josta vain saa sen. Muista jutuista ei anneta palkintoa, sillä täytyyhän oppia käyttäytymistä myös ilman lahjuksia.
Vatsasi kasvaa koko ajan, joten yritä saada tämä asia sujumaan sitä ennen. Tänään kannattaa keskustella kotona ennen nukkumaanmenoa vielä tuosta kohtauksesta ja kertoa mitä odotat lapselta seuraavalla muskarikerralla.
panokset nousee, ja muksu rupeaa vedättämään sua, en laita päälle, jos en saa jäätelöä, sitten ei voi kuin kiitellä itseään, mitä on lapselle opettanut
Vaatteet laitetaan päälle. Joko niin että lapsi raivoaa tai niin että hän itse myöntyy asiaan. Vaatteiden pukemisesta ei kuitenkaan neuvotella, pukeminen kuuluu normaaliin arkeen ja siihen on sopeuduttava.
Jos tuo oli ensimmäinen tuollainen kohtaus ja lapsi on jo 3-vuotias, niin sinulla on todella helppo lapsi. Monilla tuo on jokapäiväistä ja toisilla joka tuntista.