Lue keskustelun säännöt.
Hoitoalan työyhteisöt
16.09.2019 |
Olen työskennellyt sairaanhoitajana vasta muutaman vuoden, mutta koen olevani jo nyt täysin uupunut hoitoalan työyhteisöihin. Tuntuu, että joka osastolta löytyy vähintään se yksi kiintiöurpo, joka nyt periaatteesta haluaa olla eri mieltä kuin muut, pahimmassa tapauksessa kys. henkilö onnistuu haalimaan itselleen myös seuraajia. Omalla työpaikallani on tapahtunut ed. mainittu skenaario ja henkilökunta on jakautunut pieniin klikkeihin. Suurin osa työkavereistani on mukavia ja yhteistyö pelaa, mutta pitkään jatkunut klikkeily on aiheuttanut outoa jännitettä eri ammattiryhmien välille. Työpaikalla ilmenee myös mielestäni aivan selkeää kiusaamista; ryhmän ulkopuolelle sulkemista, tiuskimista ja simputusta, enkä oikein tiedä kuinka kauan tällaista enää jaksaa katsoa. Työpaikan huono ilmapiiri on yleisesti tiedossa ja asiaa on puitu kehityskeskusteluissa, työnohjauksissa sun muissa palavereissa täysin tuloksetta.
En toisaalta haluaisi vielä vaihtaa työpaikkaa, sillä pidän työstäni todella paljon.. Vinkkejä? Kohtalotovereita? Pitääkö näitä urpoja vaan oppia sietämään?
Kommentit (13)
Ei tule muuttumaan niin kauan kuin naiset ovat keskenään töissä. Naiset ovat vain tuollaisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työyhteisöön tuli nainen sairaalasta joka oli kypsynyt juuri tuohon meininkiin. Miesvaltaisella alalla on toinen meininki.
Onkohan miesvaltaisilla aloilla sen kummempaa? Kukkulan kuningasta kai niissäkin porukoissa pelataan. Ehkä vähän eri tyylillä, mutta ei se sen reilumpaa henkeä ole.
Just lähdin pois, kun ei sitä pelien pelaamista kestä eikä jaksa. Meillä kaksi ylintä kuningatarta eivät edes puhuneet keskenään. Heillä molemmilla oli oma hovinsa. Kun aloitin uutena, piti päättää, kumpaan hoviin liittyä. Yritin pitää taukoja yksin, muttei se pitemmän päälle onnistunut. Työkaverit huomautteli, että joko siellä tai täällä pidetään tauot. Eli eri hoveilla omat taukopaikat. Huh, huh....
Vierailija kirjoitti:
Ei tule muuttumaan niin kauan kuin naiset ovat keskenään töissä. Naiset ovat vain tuollaisia
Lasten harrastuksissa myös on äitiporukat, niin ja lasten koulujen myyjäistoimikunnat ja kaikenmaailman taloyhtiöiden talkootoimikunnat. Sitä samaa aina joka paikassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi pikkuhiljaa seura tekee kaltaisekseen.
Olin ennen ystävällinen ja kiltti, kunnes päädyin hoitoalalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillä on vaikeampaa, jotka eivät niin vain muutukaan seuransa kaltaiseksi. Kaikki eivät näet ole kameleontteja.
Miksi ette ota asiaa puheeksi esimiesten kanssa? Jos työpaikalla esiintyy kiusaamista tai epäasiallista kohtelua on esimiesten tehtävä puuttua siihen! Jos eivät puutu, voivat joutua siitä vastuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette ota asiaa puheeksi esimiesten kanssa? Jos työpaikalla esiintyy kiusaamista tai epäasiallista kohtelua on esimiesten tehtävä puuttua siihen! Jos eivät puutu, voivat joutua siitä vastuuseen.
Esimiehet ovat tilanteesta tietoisia.. long story short, mitään ei koskaan tapahdu. Toisinaan joku häiriköistä joutuu puhutteluun, jonka jälkeen asia lakaistaan maton alle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Just lähdin pois, kun ei sitä pelien pelaamista kestä eikä jaksa. Meillä kaksi ylintä kuningatarta eivät edes puhuneet keskenään. Heillä molemmilla oli oma hovinsa. Kun aloitin uutena, piti päättää, kumpaan hoviin liittyä. Yritin pitää taukoja yksin, muttei se pitemmän päälle onnistunut. Työkaverit huomautteli, että joko siellä tai täällä pidetään tauot. Eli eri hoveilla omat taukopaikat. Huh, huh....
Voi tsiisus... Vaihdoitko työpaikkaa vai kokonaan alaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyt siellä töissä 8 h lähdet kotiin, etkä sekaannu mihinkään draamaan. Näin minä teen.
Ja ihan turhaa toi miesten kehuminen, meillä ainakin kovimmat juoruakat on miehiä.
Toi on kyllä niin totta ja jopa lääkärien keskuudessa.