Te, jonka lapsuudenkoti oli enintään työväenluokkaa

Millaista lapsuus nyt yleensä on. Ei se sen kummempaa ollut.

Ei harrastuksia.Vaatteet ja urheiluvälineet mitä sattuu.Koti oli kuin sikolätti ja piha täynnä autonromuja syrjäkylällä.Häpesin vanhempiani.Isällä hampaat oli jo nuorena mustat hoitamattomat tyngät.

Veljestä tuli DI ja minusta lääkäri.Eletään molemmat Helsingissä arvoalueilla.

Vanhemmista pidetään hyvää huolta.Heillä ei siis mitään päihdekuvioita tai mt-ongelmia.Oltiin vaan niin saakelin köyhiä.

Tuli akateeminen ja varakas. Ihan hyvin kävi. Ei se köyhyys haittaa, jos se ei ole hengen köyhyyttä ja näköalattomuutta.

Itse en ollut sellaisesta, mutta kaksi läheistä tunnen. Olimme lapsia 70-luvulla. 

Toisesta tuli akateeminen, mutta köyhä. Hänen veljensä on syrjäytynyt. 

Toisesta tuli todella rikas yrittäjä. Hänen veljensä on duunari. 

tavallista elämää, vanhemmat kävi töissä ja mummo vahti meitä sillä aikaa. pelattiin pihalla pelejä, luisteltiin, hiihdettiin, uitiin, ulkoilutettiin naapureiden koiria, rymyttiin kaupungin laitamien metsissä ja joutomailla. syötiin lihakeittoa, kaalilaatikkoa, leipäressua perunaa ja läskisoossia. vähän isompana, varhaisteininä hankittiin taskurahaa mainoksia jakamalla, rappukäytäviä siivoamalla, mansikan keruulla ja taimen istutuksella. samaa työväenluokkaa meistä kaikista tuli ja hyvin olemme pärjänneet työelämässä ja yhteiskunnassa. ei ole mikään ongelma kuulua työväenluokkaan, ei elämä ole sellaista kurjuutta kuin elokuvat antavat ymmärtää.

Köyhää oli lapsena. Tosin sain silti harrastaakin kerhoja ja halpoja urheilulajeja. Varhain ymmärsin, että koulutus on keino nousta köyhyydestä. Nyt on akateeminen tutkinto ja menee mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Millaista lapsuus nyt yleensä on. Ei se sen kummempaa ollut.

Niinhän me kouluttamattomien duunareiden lapset luullaan. Vasta aikuisena tajusin, että on myös aivan erilaisia lapsuuksia, sellaisia, joissa kasvaa uskomaan, että maailma kuuluu minulle, tai ainakin minulla on oikeus pää pystyssä siellä ihmisten keskellä elää ja olla muutakin kuin "tämmönen tavallinen meikäläinen" ja kateellisena kirota herroja.

Arkkitehti, lääkäri ja yksi miettii vielä.

Vierailija kirjoitti:

Ei harrastuksia.Vaatteet ja urheiluvälineet mitä sattuu.Koti oli kuin sikolätti ja piha täynnä autonromuja syrjäkylällä.Häpesin vanhempiani.Isällä hampaat oli jo nuorena mustat hoitamattomat tyngät.

Veljestä tuli DI ja minusta lääkäri.Eletään molemmat Helsingissä arvoalueilla.

Vanhemmista pidetään hyvää huolta.Heillä ei siis mitään päihdekuvioita tai mt-ongelmia.Oltiin vaan niin saakelin köyhiä.

Pakko todeta että caikka olisi kuinka köyhä niin ei se varmaa sekaiseksi asuntoa tee?

Meidän perhe ei kyllä mitenkään köyhä ollut, vai vaikuttiko asiaan se, että olen ainoa lapsi, ja molemmat ovat aina olleet työelämässä, äitini siis piti sen 3kk äitiyslomaa, mitä silloin oli. 

Kesät olin isovanhemmilla hoidossa. Sain harrastaa paljon, ja kävinkin ns kulttuuririennoissa itsekseni. Lapsuudesta en muista mitään puutteita, en tietenkään saanut kaikkea toivomaani, mutta en ollut ilmankaan. Matkusteltiin jonkin verran etelässäkin. Faija painoi duunia kovasti, ja hänen piti päteä kaikella mammonalla, alkoholi hänet sitten lopulta vei, alle 50veenä.

Itsekään en ole korkeakoulutettu, mutta hyvissä töissä aina ollut ja saanut pari ihanaa lasta, jotka ovat saaneet myös harrastaa haluamiaan asioita, ja ollaan matkusteltu paljon. Sitten itsekin sairastuin kirottuun alkoholismiin...

Nyt elän yksin ja köyhänä.

Turvallista, rakastavaa mutta vaatimatonta. Ruokaa oli aina pöydässä ja vaatteet päällä mutta ei mitään hienoa. Harrastuksiin ei ollut varaa eikä "merkkituotteisiin". Asuttiin sentään omassa asunnossa Kalliossa kuten luokkakavereidenkin perheet. Näin 60 luvulla.

Olin ainokainen, vilkas ja rauhaton koulussa. Sukuni eka yo. Surkeasta koulumenestyksestä huolimatta olen ollut vuosia mm myyntijohtaja eli ylempi toimihenkilö.

Vierailija kirjoitti:

Arkkitehti, lääkäri ja yksi miettii vielä.

Jatkan tähän vielä millaista lapsuus oli kun unohtui. Ihan ok, varhaislapsuus oli erityisen onnellista. Saimme harrastaa monenlaista, perheellämme oli paljon läheisiä tuttavia ja meillä lapsilla kavereita naapureiden lapsista. Emme olleet erityisen köyhiä, vanhempammehan olivat duunareita eivätkä työttömiä. Isä oli työnjohtajana siellä täällä ja äiti sihteeri. Luova, tervehenkinen ja sivistystä arvostava, lämminhenkinen perhe oli.

Me oltiin sellaista tavallista työväenluokkaa. Asuttiin omakotitalossa,mutta lainat oli niin isot, että kaikkina päivinä ei ollut rahaa ruokaan. Osasin katsoa vaatteiden hintoja - silloin kun kerran vuodessa koulun alun aikoihin käytiin vaateostoksilla - jo alle kymmenvuotiaana, ja olla haluamatta mitään kallista. Isän työpaikka oli myös koko paikkakunnalla kaikkien tiedossa, ja koska maaseudulla kun asuttiin, teollisuudessa työssä oleminen ei ollut statukseltaan mikään hyvä asia: vaikka isä nousi aika pian ensin työmaatyönjohtajaksi ja sitten erilaisiin konttorihommiin, paikkakunnalla hänet samaistettiin aina ”tehtaan juoppoihin” ja meidän perhe tietysti oletettiin ongelmaperheeksi. Meitä myös kiusattiin koulussa tämän takia ja opettajatkin halveksivat. Vanhempani olivat kuitenkin absolutisteja, ja meillä lapsilla oli kotona aina hyvä olla.

Yläkouluun mennessä kouluun piti mennä toiselle paikkakunnalle. Minun numeroni nousivat heti ekoissa todistuksista seiskoista ja kassista yseihin ja kymppeihin. Sama kävi pikkusiskolle muutaman vuoden päästä. Molemmat jatkoimme yliopistoon. Siskosta tuli IT-alan yrittäjä (tosin ei koskaan valmistunut maisteriksi). Minä taas jäin yliopistoon ja olen nykyään professori. Perhe-elämä on varmaan molemmilla oikein mukavaa. Minulla on omaisuutta pari miljoonaa, mutta likvidiä käteisrahaa juuri ja juuri tarpeeksi kuukausittain - siskolla aika lailla sama tilanne.

En koe nykyään kuuluvani mihinkään luokkaan.

Jaa, kaiketi ihan tavallinen lapsuus. Äiti oli suurimmaksi osaksi kotiäinä ja isä töissä satamassa ahtaajana. Välillä äiti kyllä teki sijaisuuksia kaupassa sekä satamassa. 

Ei oltu mitään rikkaita mutta ei oikeastaan köyhiäkään. 

Me muksut oltiin kesät talvet ulkona, ei kauheasti viihdytty sisällä kun äiti piti meidän mielestä aivan liian tiukkaa kuria :D Käytiin läheisellä tallilla esim. siivomassa pilttuita ja saatiin palkkana ratsastaa ilmaiseksi. Minä harrastin sen lisäksi myös yleisurheilua. 

Meistä lapsista tuli ihan tavallisia duunareita. Kellään ei ole lukiota/amista korkeampaa koulutusta.

Meillä oli duunarivanhemmat. Äiti yrtti kovasti teeskennellä olevansa sivistynyt ja osti kotiin pianon ja ison klassisen musiikin kokoelman. Koskaan en muista hänen näihin koskeneen, mieluummin katsoi Salkkareita ja Kauniita ja Rohkeita ja mussutti suklaata. Isällä oli alkoholiongelma johon myös kuoli, sain perinnöksi teini-ikäisenä 1/3 viidensadan euron autosta. Matkoilla käytiin vain Suomessa, ekan kerran olin ulkomailla luokkaretkellä. Ruoaksi oli makaronilaatikkoa, ruskeaa kastiketta, perunavelliä, karjalanpataa, valmisruokia.

Minusta ja siskostani tuli arkkitehti ja lääkäri. Olemme urakeskeisiä, lapsettomia ja yksinasuvia. Joskus pitkän linjan akateemisten seurassa tuntee selkäpiissä oman taustansa ja miten ohut oma akateeminen pohja onkaan heihin verrattuna. Uran edistyessä koko ajan vähemmän. Yksityiselämässä rakastan hyvää ruokaa, eri kulttuureita, tapahtumia, avoimia luentoja/kursseja ja uuden oppimista. Koen että kasvoin itsekseni vasta yliopistossa, ja olen tästä hyvin kiitollinen. Perheen kanssa ei oikeastaan ole välejä.

Meistä tuli tradenomeja ja yksi maisteri.  Melko normaaleja ja jos ei nyt mitenkään varakkaita niin ainakin toimeentulevia, sanoisin. Lapsuudessa reissattiin sukulaisilla kesät ja risteiltiin Ruotsiin. Juostiin lähimetsässä naapureiden lasten kanssa  ja vietettiin sadepäivät lukemassa kirjastossa.  Joskus oli naapureiden kanssa grillausta tai letunpaistoa pihalla. Äiti ja isä kävi duunaritöissä ja useimmiten jouduttiin olemaan yksin kotona melko myöhäänkin, äiti teki ruuan ja välipalan valmiiksi jääkaappiin. Ruoka oli jotain riisiä ja kanaa tai nakkikastiketta ja perunoita, lisukkeena porkkanaraastetta tai kiinankaalia. Muistan että jääkaapissa oli lähes aina jacky makupaloja.

Yksi vähän kalliimpi maksullinen harrastus sai olla per lapsi, muuten oli jotain koulun kerhoja tai 4H-kerhoa. Koulun diskoon saatiin kymmenen markkaa karkkia tai limsaa varten. Kouluvaatteet tilattiin Anttilan kuvastosta ja pari kertaa vuodessa käytiin ostamassa uudet farkut paikallisesta vaateliikkeestä. Lintsille päästiin sieltä maalta ehkä joka toinen kesä. Jouluna tuli aina paljon lahjoja ja synttärilahjaksi joku toivelistalla ollut lelu.

Sotkuinen huusholli, äiti pitkäaikaistyötön, isä duunari. Ei alkoholiongelmia mutta hoitamattomia mt-ongelmia. Sisarus on syrjätynyt.

Nykyään olen akateeminen mutta köyhä (humanistiala kiinnosti). Saan kuulla kotona käydessä aina kuinka olen nykyään muka hieno ihminen. Tämä turhauttaa, en kuulu minnekään.