Lapsen laaja-alaiset oppimidvaikeudet

Lievä kehitysvamma?

Tämä on se entinen "heikkolahjaisuus", eli älykkyyosamäärä merkittävästi keskivertoa alempi, usein 70-85. Valitettavasti tarkoittaa että nykymaailmassa selviäminen ei tule olemaan helppoa. 

Ei ollut kehitysvammaisuudesta kuitenkaan kyse

Ap

 käytiin läpi.., eikö silloin niitä ... käyty läpi? erikoista mikäli tulisi sitten niin yllätyksenä. 

Oppimisvaikudet ovat laaja-alaisia eikä ne rajoitu yhdelle, kahdelle tai muutamalle neuropsykologiselle alueelle.

Meillä lapsi sai ko. diagnoosin eskarissa/alaluokilla, en enää muista tarkkaan. Aloitti kuitenkin ihan normaalissa koulussa, nyt kutosella. Hyvä matikassa ja englannissa. Niistä tullu ysejä yleensä, tai jopa kymppejä.

Ei se diagnoosi ole mikään maailmanloppu. Meillä haasteita tuottaa ehkä eniten äidinkieli ja keskittyminen silloin, kun aihe ei ole mielenkiintoinen. On kuitenkin kiva kaveri muille ja viime vuonna sai stipendin reilusta koulukaveruudesta. Olin tippa linssissä.

Paljon on juostu terapioissa sun muissa. Tällä hetkellä ei käydä missään. Olen ihan luottavainen tulevaan.

Laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan epämääräisiä, vaikeasti määriteltävissä olevia oppimisvaikeuksia ja toimintakyvyn puutteita, jotka kouluaikana haittaavat oppilaan suoriutumista lähes kaikissa kouluoppimiseen liittyvissä asioissa ja vaikeuttavat selviytymistä myös myöhemmässä elämässä.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ilmenevät paitsi opinnoissa suoriutumisen vaikeuksina myös yleisinä vaikeuksina selviytyä uusissa ja ei-rutiininomaisissa tilanteissa.

Nämä ongelmat vaikeuttavat laaja-alaisesti ihmisen suoriutumista elämän eri alueilla. Opiskelua ne haittaavat esimerkiksi puutteellisena kykynä luoda toimivia opiskelustrategioita. Työelämässä ne vaikeuttavat työtehtävien omaksumista ja niiden itsenäistä suorittamista. Myös sosiaalisten tilanteiden ja normien hahmottaminen ja niiden mukaan toimiminen vaikeutuu usein toiminnanohjauksen ongelmien takia.

Vaikeudet vastavuoroisten sosiaalisten tilanteiden hallinnassa ovatkin usein ensimmäisiä merkkejä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista ja tulevat näkyviin jo ennen kouluikää. Leikki-ikäinen lapsi voi olla "sosiaalisesti kömpelö".

tämä näin netistä pikavilkaisulla

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi sai ko. diagnoosin eskarissa/alaluokilla, en enää muista tarkkaan. Aloitti kuitenkin ihan normaalissa koulussa, nyt kutosella. Hyvä matikassa ja englannissa. Niistä tullu ysejä yleensä, tai jopa kymppejä.

Ei se diagnoosi ole mikään maailmanloppu. Meillä haasteita tuottaa ehkä eniten äidinkieli ja keskittyminen silloin, kun aihe ei ole mielenkiintoinen. On kuitenkin kiva kaveri muille ja viime vuonna sai stipendin reilusta koulukaveruudesta. Olin tippa linssissä.

Paljon on juostu terapioissa sun muissa. Tällä hetkellä ei käydä missään. Olen ihan luottavainen tulevaan.

Onko matematiikan ja englannin oppimääriä yksilöllistetty? Jos on, arvosanat eivät ole vertailukelpoisia muiden oppilaiden arvosanojen kanssa. Yksilöllistetty arvosana-asteikko sijoittuu tavallisen arvosana-asteikon alapuolelle, ja yksilöllistäminen tehdään, jos tavallisella asteikolla ei yltäisi edes alimpaan hyväksyttyyn arvosanaan. Yksilöllistetyt oppimäärät tunnistaa arvosanan perässä olevasta tähtimerkinnästä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on se entinen "heikkolahjaisuus", eli älykkyyosamäärä merkittävästi keskivertoa alempi, usein 70-85. Valitettavasti tarkoittaa että nykymaailmassa selviäminen ei tule olemaan helppoa. 

Nykyään halutaan kaunistella asioita, ettei vain leimattaisi, joten sen takia puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Joku täällä kertoikin lukeneensa psykologin lausunnosta: "Prosessointinopeus erittäin heikkoa". Tiedä sitten, onko tuo totta mutta olisiko ihmekään, koska eihän ketään saa luokitella ja leimata. Mutta samalla kielletään, että on olemassa ihmisiä, jotka ei pärjää edes perusjutuissakaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi sai ko. diagnoosin eskarissa/alaluokilla, en enää muista tarkkaan. Aloitti kuitenkin ihan normaalissa koulussa, nyt kutosella. Hyvä matikassa ja englannissa. Niistä tullu ysejä yleensä, tai jopa kymppejä.

Ei se diagnoosi ole mikään maailmanloppu. Meillä haasteita tuottaa ehkä eniten äidinkieli ja keskittyminen silloin, kun aihe ei ole mielenkiintoinen. On kuitenkin kiva kaveri muille ja viime vuonna sai stipendin reilusta koulukaveruudesta. Olin tippa linssissä.

Paljon on juostu terapioissa sun muissa. Tällä hetkellä ei käydä missään. Olen ihan luottavainen tulevaan.

Meillä samaa.

Ainut että aloitti koulun vuoden myöhemmin eli tuplasi eskarin. On nyt kasilla vaikka voisi olla ysillä. Loppuvuoden poika eli ikäero osaan luokkakavereista ei ole suuri.

Ei tarkoita heikkolahjaisuutta eikä kehitysvammaa ainakaan meidän tapauksessa.

Jonkinasteinen lukihäiriö. Ei tyypillinen eikä sitä oikein osattu määritellä.

Pärjää kuitenkin koulussa ihan hyvin. Meillä nyt ei enää kymppejä ole tullut ja harvemmin ysejäkään mutta seiska on aika yleinen numero jonka kokeista saa ja todistuksessa oli tasainen seiskan rivi. Pari kutosta ja pari kasia lisäksi.

Poika on tehnyt aika paljon töitä että pärjää koulussa. Ei halua pienluokalle. Opettaja kyllä oli sitä mieltä että pienluokalla voisi olla mahdollisuus nostaa numeroita kun poika selvästi alisuoriutuu mutta toistaiseksi on tavallisella luokalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on se entinen "heikkolahjaisuus", eli älykkyyosamäärä merkittävästi keskivertoa alempi, usein 70-85. Valitettavasti tarkoittaa että nykymaailmassa selviäminen ei tule olemaan helppoa. 

Nykyään halutaan kaunistella asioita, ettei vain leimattaisi, joten sen takia puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Joku täällä kertoikin lukeneensa psykologin lausunnosta: "Prosessointinopeus erittäin heikkoa". Tiedä sitten, onko tuo totta mutta olisiko ihmekään, koska eihän ketään saa luokitella ja leimata. Mutta samalla kielletään, että on olemassa ihmisiä, jotka ei pärjää edes perusjutuissakaan.

Itse olisin varmaan saanut tuon diagnoosin lapsena jos oltaisiin tutkittu ja elettäisiin nykypäivää.

Minulla on ollut ja edelleen on jonkinasteinen lukihäiriö. En tee kirjoitusvirheitä mutta luetun ymmärtäminen on haastavaa ja lukunopeus hidasta. Luen silti kirjoja eikä ne tuota ongelmaa mutta vaikea teksti ja esim oppimateriaali tuottaa päänvaivaa. Jos joku selittää asian niin menee paremmin "jakeluun" ja vielä jos näytetään konkreettisesti.

Myös koetilanteet olleet vaikeita ja olen vastannut asian vierestä kun en ymmärtänyt kysymystä. Saatoin saada kokeesta vitosen vaikka oikeasti osasin asiat ysin arvoisesti. On myös hahmottamispulmia ja lyhyt työmuisti. (Adhd)

Ja toki kun on tuonkaltaisia ongelmia niin ne heijastuu lähes joka alueella ja pisteet tippuu testeissä ilman että olet kehitysvammainen.

Pojallani on tämä sama ja diagnoosina laaja-alaiset oppimispulmat. Nykyaikana vaan osataan ottaa paremmin huomioon nämä asiat ja poika pärjää koulussa paremmin mitä itse aikanaan.

Osaan myös opettaa asiat niin että ne jää mieleen. Kokeisiin on luettu niinkin että on näytelty niitä juttuja ja hyvin konkreettisesti käyty asiat läpi.

Vastasin jo tuohon aiemmin eli olen se äiti jonka poika tuplasi eskarin ja nyt käy kahdeksatta luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on se entinen "heikkolahjaisuus", eli älykkyyosamäärä merkittävästi keskivertoa alempi, usein 70-85. Valitettavasti tarkoittaa että nykymaailmassa selviäminen ei tule olemaan helppoa. 

Nykyään halutaan kaunistella asioita, ettei vain leimattaisi, joten sen takia puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Joku täällä kertoikin lukeneensa psykologin lausunnosta: "Prosessointinopeus erittäin heikkoa". Tiedä sitten, onko tuo totta mutta olisiko ihmekään, koska eihän ketään saa luokitella ja leimata. Mutta samalla kielletään, että on olemassa ihmisiä, jotka ei pärjää edes perusjutuissakaan.

Itse olisin varmaan saanut tuon diagnoosin lapsena jos oltaisiin tutkittu ja elettäisiin nykypäivää.

Minulla on ollut ja edelleen on jonkinasteinen lukihäiriö. En tee kirjoitusvirheitä mutta luetun ymmärtäminen on haastavaa ja lukunopeus hidasta. Luen silti kirjoja eikä ne tuota ongelmaa mutta vaikea teksti ja esim oppimateriaali tuottaa päänvaivaa. Jos joku selittää asian niin menee paremmin "jakeluun" ja vielä jos näytetään konkreettisesti.

Myös koetilanteet olleet vaikeita ja olen vastannut asian vierestä kun en ymmärtänyt kysymystä. Saatoin saada kokeesta vitosen vaikka oikeasti osasin asiat ysin arvoisesti. On myös hahmottamispulmia ja lyhyt työmuisti. (Adhd)

Ja toki kun on tuonkaltaisia ongelmia niin ne heijastuu lähes joka alueella ja pisteet tippuu testeissä ilman että olet kehitysvammainen.

Pojallani on tämä sama ja diagnoosina laaja-alaiset oppimispulmat. Nykyaikana vaan osataan ottaa paremmin huomioon nämä asiat ja poika pärjää koulussa paremmin mitä itse aikanaan.

Osaan myös opettaa asiat niin että ne jää mieleen. Kokeisiin on luettu niinkin että on näytelty niitä juttuja ja hyvin konkreettisesti käyty asiat läpi.

Vastasin jo tuohon aiemmin eli olen se äiti jonka poika tuplasi eskarin ja nyt käy kahdeksatta luokkaa.

Olisiko sinun tapauksessa kyse lukihäiriöstä, eikä niinkään laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, joka viittaa vanhentuneeseen heikkolahjaisuus-termiin. Ainakaan ulosantista en osaisi kuvitella sinua heikkolahjaiseksi. Ennen heikkolahjaisen leiman sai, vaikka olisi ollut vain matematiikan kanssa vaikeuksia.

Kyllä lukihäiriökin johtaa laaja-alaisiin oppimisvaikeuksiin. Mitä järkeä tänne on kirjoitella, jos ei tiedetä asiasta mitään? Se taitaa olla oikeaa heikkolahjaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi sai ko. diagnoosin eskarissa/alaluokilla, en enää muista tarkkaan. Aloitti kuitenkin ihan normaalissa koulussa, nyt kutosella. Hyvä matikassa ja englannissa. Niistä tullu ysejä yleensä, tai jopa kymppejä.

Ei se diagnoosi ole mikään maailmanloppu. Meillä haasteita tuottaa ehkä eniten äidinkieli ja keskittyminen silloin, kun aihe ei ole mielenkiintoinen. On kuitenkin kiva kaveri muille ja viime vuonna sai stipendin reilusta koulukaveruudesta. Olin tippa linssissä.

Paljon on juostu terapioissa sun muissa. Tällä hetkellä ei käydä missään. Olen ihan luottavainen tulevaan.

Meillä samaa.

Ainut että aloitti koulun vuoden myöhemmin eli tuplasi eskarin. On nyt kasilla vaikka voisi olla ysillä. Loppuvuoden poika eli ikäero osaan luokkakavereista ei ole suuri.

Ei tarkoita heikkolahjaisuutta eikä kehitysvammaa ainakaan meidän tapauksessa.

Jonkinasteinen lukihäiriö. Ei tyypillinen eikä sitä oikein osattu määritellä.

Pärjää kuitenkin koulussa ihan hyvin. Meillä nyt ei enää kymppejä ole tullut ja harvemmin ysejäkään mutta seiska on aika yleinen numero jonka kokeista saa ja todistuksessa oli tasainen seiskan rivi. Pari kutosta ja pari kasia lisäksi.

Poika on tehnyt aika paljon töitä että pärjää koulussa. Ei halua pienluokalle. Opettaja kyllä oli sitä mieltä että pienluokalla voisi olla mahdollisuus nostaa numeroita kun poika selvästi alisuoriutuu mutta toistaiseksi on tavallisella luokalla.

Minä ylsin seiskaan ilman mukautuksia lukuun ottamatta matematiikkaa. Äidinkielestä ja yhteiskuntaopista sain kaseja. Luin kyllä kokeisiin, mutta olin pirun laiska oppilas ja sen seurauksena sain kutosia, vaikka tunnilla tein annetut tehtävät. Siitä huolimatta, että minulla oli matematiikka ja myöhemmin yläkoulussa fysiikka mukautettu laskutehtävien takia, oli minulle ehdotettu erityisammattikoulua. En suostunut, vaan hain tavalliseen kouluun, jossa pärjäsin hyvin saatuani hieman lisää rohkeutta ja itsevarmuutta. Ujous kiusaamisen seurauksena oli pilata elämäni, mikä näkyi ensimmäisessä työssäoppimisessa, jolloin olin aloitekyvytön enkä ollut kovin uskalias tekemään asioita.

Nytkin opiskelen toista ammattia. Erityiskoulun todistuksella en olisi taatusti päässyt tavalliselle työpaikalle tienaamaan oikeaa palkkaa, vaan olisin taatusti päätynyt työtoimintaan askartelemaan, missä olisin turhautunut. Lukihäiriö ei välttämättä ole este menestymiselle, se riippuu omista kyvyistä. Itse en ole kova pänttääjä, mutta itsenäinen tiedonhaku on minulle helppoa ja koen suoriutuvan hyvin itsekseni, vaikken vihaa tai pelkää sosiaalisia tilanteita kuten peruskoululaisena ujouden takia. Tosin mielelläni tekisin kirjallisia tehtäviä kuin suullisia. Nykyään ammattikoulussa on niin hitosti ryhmätöitä sitten vuoden 2012. Sehän tässä askarruttaakin, että miten tulevassa harjoittelussa, joka on nuorisotilalla, tällaiseen introverttiin suhtaudutaan.

Tästä ketjusta saa kuvan että kaikki jotka saa kokeista seiskaa vain olisivat näitä heikkolahjaisia. Ihan kuin suurin osa ihmisistä vetelisi ysejä ja kymppejä.

Kannattaa panostaa täysillä aivojen kuntouttamiseen ja opettaa lapsi tekemään töitä. Näin hänellä voi olla mahdollisuudet normaalihkoon elämään ja esimerkiksi työntekoon.

Lukihäiriö ei todellakaan ole sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Kuten sanottu, ne tarkoittavat samaa kuin ennen heikkolahjaisuus, mikä puolestaan tarkoitti alhaista älykkyyttä.

Jos tuolla diagnoosilla menestyy hyvin koulussa, on diagnoosi ollut väärä.

Suurin osa laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivistä oppilaista on pienluokilla ja useimmilla on ainakin osa aineista yksilöllistetty.

Pienryhmissä saadaan usein paljon parempia arvosanoja kuin tavallisissa ryhmissä. Tukitoimin saavutettu seiska on yleensä ihan eri asia kuin ns. tavallisen oppilaan seiska. Tämä saa usein vanhemmat luulemaan, ettei ero muihin oppilaisiin ole suuri.

Jos koulussa onnistutaan opettamaan perusasiat ja ihmisellä on kuitenkin jotain taitoja ja vahvuuksia, voi elämä sujua normaalisti.

T. Opettaja

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta saa kuvan että kaikki jotka saa kokeista seiskaa vain olisivat näitä heikkolahjaisia. Ihan kuin suurin osa ihmisistä vetelisi ysejä ja kymppejä.

Eikä arvosanatkaan aina kaikkea kerro, ei edes älystäkään. Enemmän peruskoulu on ulkoaopettelua. Kaikkein älykkäimmät saattavat turhautua tähän systeemiin. Esimerkkinä Toivo Sukari ei pärjännyt koulussa, mutta myöhemmässä elämässä kyllä.

Minusta oltiin leipomassa kehitysvammaista psykologien ja lääkärien toimesta, vaikka enemmän uskon dysfasian matemaattisten oppimisongelmien kera olevan syynä koulumenestykseen, joka ei tosin huonokaan ollut muttei huipputasoakaan, vaan seiskoin ja kasein selvisin mukauttamattomista aineista. Kutosia sain myös. Osittain laiskuus ja osittain pessimistinen asenne esti minua yrittämästä. Ujona ja arkana oppilaana en ollut pidetty enkä ollut hyvä puhuja. Uskalsin kertoa kirjallisesti vaikeistakin asioista, ja ne jäikin vain paperille.

Nyt kuitenkin teen kahta työtä elämässäni ja opiskelen. Pystyn ottamaan vastuuta perheenjäsenen yrityksestä hänen ollessa poissa ja toisella työpaikallakin olen niin keskittynyt työhön, etten jää hirveämmin juttelemaan työtovereiden kanssa. En vain kykene puhumaan Alman uudesta hiusväristä tai autoista, olen liiankin realisti ja faktakeskeinen ihminen. Minun peruskouluaikaiset ajat kaatui juuri epäsosiaalisuuteeni, koska en vain kerta kaikkiaan osannut keksiä puhuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriö ei todellakaan ole sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Kuten sanottu, ne tarkoittavat samaa kuin ennen heikkolahjaisuus, mikä puolestaan tarkoitti alhaista älykkyyttä.

Jos tuolla diagnoosilla menestyy hyvin koulussa, on diagnoosi ollut väärä.

Suurin osa laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivistä oppilaista on pienluokilla ja useimmilla on ainakin osa aineista yksilöllistetty.

Pienryhmissä saadaan usein paljon parempia arvosanoja kuin tavallisissa ryhmissä. Tukitoimin saavutettu seiska on yleensä ihan eri asia kuin ns. tavallisen oppilaan seiska. Tämä saa usein vanhemmat luulemaan, ettei ero muihin oppilaisiin ole suuri.

Jos koulussa onnistutaan opettamaan perusasiat ja ihmisellä on kuitenkin jotain taitoja ja vahvuuksia, voi elämä sujua normaalisti.

T. Opettaja

Höpö höpö. Esimerkiksi dysfasia aiheuttaa oppimisvaikeuksia, mutta ei ole älykkyyteen liittyvä diagnoosi.

Opettaja pätee diagnooseilla. :D