Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkien lasten vanhemmilta vertaistukea ja neuvoja?
12.09.2019 |
Hei.
Yritän lyhykäisesti kertoa tilanteesta.
Lapsi ollut temperamenttinen jo vauvasta saakka, uhmäiät ja niiden välit ovat olleet tahtojen taistoa ja välillä kovaa raivoa ja kiinnipitämistä.
Keskittymis-ja rauhoittumisongelmista alettiin puhua jo ryhmähoidossa 5 vuoden iästä alkaen. Eskari sujui kuitenkin hyvin, kiitos tiukkojen mutta lempeiden ohjaajien.
Ekaluokalla alkoi haasteet, kun luokka oli kooltaan pieni ja lapsia paljon. Samaan ryhmään sattui myös useampi "vaikea" tapaus.
Tehtiin psykologin ym. kuraattoreiden testit ja niistä paljastui, että lapsi on ikätasollaan, ainoastaan keskittymisen alueella ongelmia.
Sitten olikin kesäloma ja kakkosluokka alkoi. Taas uusi opettaja ja uudet tilat, edelleen pienet ja monta rauhatonta sielua. Samat ongelmat häiritsemisen ja tehtävien, etenkin matematiikan kanssa. Keskustelua keskustelujen perään, koulukuraattorilla käyntiä ja perheneuvolaa. Loppuvuosi meni suhteellisen kivasti ja kotona olevat ongelmat, jotka mahdollisesti vaikuttaneet lapseen oli/on saatu kuosiin.
Kesäloma meni, ihan mukavasti. Ei isompia yhteenottoja. Sanotaanko että normaalia perhearkea.
Kolmas luokka alkoi hyvin, mutta TAAS viesti opettajalta. Pitää mennä keskustelemaan, samat ongelmat.
Vaikeudet lapsella siirtymissä, kun pitää lopettaa jokin asia ja siirtyä seuraavaan. Muutokset on iso nounou. Todella herkkä, pohtii "aikuisesti" syvällisesti asioita ja jää niihin helposti kiinni. Isot kokonaisuudet on vaikea pitää kasassa. Mm. matematiikka. Jos tehtävän pilkkoo hänelle osiin niin laskut sujuvat, mutta jos jää niiden kanssa yksin "paletti hajoaa". Pitkään kestävät tilanteet ja nopeasti tulevat useat ohjeet on vaikea hallita. Minä mm. olen ollut yli vuoden lapsen mukana apuvalmentajana liikuntaharrastuksessa, että jaksaa keskittyä treenit läpi. (Tässäkin nyt syksyllä koitettiin ilman minun läsnäoloani, joka sujui yhtäkauan hyvin kuin koulunkäyntikin, siis taas saan mennä mukaan apuvalkuksi)
Aluksi oli ongelmia kaverisuhteissa. Paras kaveri ei olisi saanut leikkiä muiden kanssa ja hyvin nopeasti suuttui. Nyt ne ongelmat on selätetty ja hänellä on neljän ystävän kopla ja monta muuta kaveria.
Näin pääpiirteittäin.
Itselläni alkaa olla aikalailla tankki tyhjä. Olen tehnyt kaiken "vaadittavan" eikä mielestäni paremmin voisi nyt olla kotona asiat. Olen myös kehittynyt äitinä ehdottomasta pirttihirmusta rauhallisemmaksi keskustelevaksi ja kannustavaksi äidiksi. Ruokavalio meillä on laitettu täysin uusiksi ja sokerit sekä ylimääräiset pullahiilarit minimiin tyystin.
Ekalta luokalta lähtien olen sanonut, että liian suuri luokkakoko ja avustajan puute on ne selkeimmät ongelmat. Perheneuvolassa kallistuttiin samaan ja lääkkeettömyyden puolesta sielläkin oltiin. Resursseja vaan ei ole koulun puolesta.
Nyt en tiedä mitä vielä tekisin, että lapsi olisi muutakin kuin "ongelma". En haluaisi terveelle lapselle alkaa syöttämään rauhoittaviakaan.
Tässä nyt pintaraapaisu kaikesta. Kohtalotovereiden vertaistukea ja neuvoa kaipailen tai vinkkiä missä näistä voisi anonyymisti jutella.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Mitä "rauhoittavia" ja kuka lääkäri niitä on suositellut? Yleensä niitä käytetään kun muut tukitoimet eivät auta tarpeeksi tai niiden tukena.
Onko lapsella erityisentuen päätös? Ilman sitä on todella vaikea saada måitään erityistukea koulusta (esim. avustajaa, erik.open tunteja jne.).
Ja ihan omasta kokemuksesta voinen sanoa että ihan aina ne koulun kuraattorit eivät ole niitä parhaita mahdollisia avun antajia, oman nepsy lapseni kanssa kuraattori ei nähnyt isompaa ongelma, mutta lastenpsykiatrian puolelta sitten tuli virallinen diagnoosi. Ja sitten vasta alkoivat tukitoimet koulutakin löytyä.
Meilläkin liittyy myös aistiyliherkkyydet kuvaan, menevät asiat lomaaikoina hyvin, mutta aistiärsykkeet koulussa (melu)aiheuttavat siellä keskittymisen vaikeuksina, jotka eivät niinkään näy häiriköintinä vaan uppoutuu omiin aatoksiinsa ja ei saa tehtäviä tehdyksi useinkaan koulussa loppuun.
Takki on välillä tyhjä täälläkin ja voi olla vaikea huomata niitä pieniä edistymisiä mitä lapsen toiminnassa tapahtuu, kerroit että on alkanut osata toimia sosiaalisesti kavereiden kanssa ja se on jo iso edistysaskel!
Voimia koko perheelle ja toivottavasti tästä oli edes jotain apua.
Kiitos viestistäsi.
Psykologi vain otti asian puheeksi viimevuonna perheneuvolassa, siis lääkkeen mahdollisuuden, mutta oli sitä mieltä, että ongelmat ovat kuitenkin niin "pieniä" ja tukitoimilla saatiin hyvää tulosta, ettei näe niitä tarpeelliseksi.
Mitään diagnooseja tai erityisentuenpäätöksiä ei ole. Uusi aika perheneuvolaan on sentään.
Koulukuraattorin kanssa viimevuonna lapsi kävi läpi tunnetaitoja ja tilanteita mitkä oli mennyt pieleen ja uskon sen vahvistaneen sosiaalisia taitoja huimasti.
Ongelmana on myös, kun henkilökunta vaihtuu ja taas pitää käydä kaikki asiat läpi alusta saakka. Nyt on taas siis sama opettaja joka oli eka luokalla, tokaluokan opettaja teki ison työn lapsen kanssa, että tukitoimet saatiin jollainlailla toimimaan ja tokalla luokassa oli oma avustaja. Tänä vuonna ei ole kuin satunnaisesti avustaja luokassa. Nyt tämä opettaja joka jätti luokan välistä on autuaan tietämätön mitä kaikkea kakkosella tahkottiin läpi. Myös koulupsykologi on vaihtunut kahdesti.
Mukavaa, jos niin voi sanoa, kuulla, että muutkin väsyvät. Usein tulee huono äiti fiiliksiä ja en tunne ketään joka painiskelisi samanlaisten.asioiden kanssa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä "rauhoittavia" ja kuka lääkäri niitä on suositellut? Yleensä niitä käytetään kun muut tukitoimet eivät auta tarpeeksi tai niiden tukena.
Onko lapsella erityisentuen päätös? Ilman sitä on todella vaikea saada mitään erityistukea koulusta (esim. avustajaa, erik.open tunteja jne.).
Ja ihan omasta kokemuksesta voinen sanoa että ihan aina ne koulun kuraattorit eivät ole niitä parhaita mahdollisia avun antajia, oman nepsy lapseni kanssa kuraattori ei nähnyt isompaa ongelma, mutta lastenpsykiatrian puolelta sitten tuli virallinen diagnoosi. Ja sitten vasta alkoivat tukitoimet koulutakin löytyä.
Meilläkin liittyy myös aistiyliherkkyydet kuvaan, menevät asiat lomaaikoina hyvin, mutta aistiärsykkeet koulussa (melu)aiheuttavat siellä keskittymisen vaikeuksina, jotka eivät niinkään näy häiriköintinä vaan uppoutuu omiin aatoksiinsa ja ei saa tehtäviä tehdyksi useinkaan koulussa loppuun.
Takki on välillä tyhjä täälläkin ja voi olla vaikea huomata niitä pieniä edistymisiä mitä lapsen toiminnassa tapahtuu, kerroit että on alkanut osata toimia sosiaalisesti kavereiden kanssa ja se on jo iso edistysaskel!
Voimia koko perheelle ja toivottavasti tästä oli edes jotain apua.