Lue keskustelun säännöt.
Voiko suhteesta tulla mitään, jos ei vuodenkaan jälkeen tunne olevansa palavasti ihastunut?
11.09.2019 |
Olen keski-ikäinen nainen ja tavallaan jo valmistautunut elä,ään vaikka koko loppuelämäni yksin. Olen vuoden ajan tapaillut miestä, joka on monessa mielessä ihan "ok" mutta en koskaan ikävöi häntä, en kaipaa hänen kosketustaan enkä oikeastaan ajattele häntä silloin, kun emme ole yhteydessä.
Mies haluaisi edelleen yrittää saada suhteen toimimaan. Mies on ollut koko ajan se ihastuneempi, minä olin jo parin kuukauden jälkeen pistämään pillit pussiin.
Huomaan ajattelevani niin, että olen jo aika vanha etsimään kumppania ja että yhtä hyvin ulkonäöllisesti säilynyttä miestä on vaikeaa löytää. Haluaisin vertaisekseni kokemani, älykkään ja iloa tuottavan kumppanin mutta sellaisen puutteessa pelkään otttavani kumppaniksi mieheltä näyttävän mutta muuten totaalisen hyödyttömän tyypin.
Osoittakaahan viiltävää analyysiänne, mammat!
Kommentit (16)
No paska juttu. Ei tuollaiseen kannata tyytyä. Intohimo on paras osa elämää, vaikka se ei aina johtaisi pitkään suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla intohimo syttyy melkein heti jos syttyy ollenkaan. En jatka suhdetta, jos ensihuumassa en halua repiä vaatteita pois toisen päältä.
No oletko mieluummin yksin vai suhteessa hänen kanssaan? Ystävyys ja kaveruuskin ovat hienoja asioita.
Luultavasti tuollaiset suhteet ovat paljon yleisempiä kuin kuvitellaan, koska harva paljastaa kenellekään, että ei ole koskaan ollut puolisoonsa rakastunut.
Rakastuminen ei ole niin yleistä kuin voisi luulla. Kun vielä ajoituksen pitäisi olla oikea ja tunteen molemminpuolinen, niin onnistuminen on lottovoitto.
Vapauta mies jollekin ihanalle naiselle, joka osaa arvostaa häntä ja joka pitää miehestä muutenkin kuin hyvän ulkomuodon takia.
Rakastat vain itseäsi ja se riittää sinulle.
Ei tuohon tiedä oikeaa vastausta ja ratkaisua kuin ap itse. Oletko mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuna?
Itse olisin ap:n tilanteessa eronnut siinä kahden kuukauden pillit pussiin-tilanteessa. Mutta ymmärrän, että jotkut ihmiset eivät siedä parisuhteettomuutta, ja alkavat "tyytymissuhteisiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No riippuu siitä, mitä tarkoitat sillä että suhteesta tulee jotain. Jos ei ole rakastunut vuoden jälkeen niin ei sitten rakastu myöhemminkään, mutta eri kysymys on, voiko miestä lainkaan rakastaa. Itse en ryhtyisi suhteeseen, jos en tuntisi rakastavani miestä vähintään hyvänä ystävänä. Aina parempi tietysti, jos voi rakastaa vielä enemmän.
"Palavasti ihastunut"...
Eikö sulla - vanha eukko - ole muuta suhteessa mielessä kuin porno ??
Mulla ainakin elämäni aikana ihmissuhteet on olleet paljon muutakin kuin pornoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tietenkään jatka jonkun yhdentekevän ihmisen kanssa. Miksi tästä pitää edes sanoa.
Vierailija kirjoitti:
"Palavasti ihastunut"...
Eikö sulla - vanha eukko - ole muuta suhteessa mielessä kuin porno ??
Mulla ainakin elämäni aikana ihmissuhteet on olleet paljon muutakin kuin pornoo.
Eipä sinunkaltaiseesi nalkuttajaan kukaan ole ihastunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko läheisriippuvainen, kun olet tuollaisessa suhteessa?
Toivottavasti mies löytää toisen naisen, joka arvostaa häntä paremmin.
Ihmiset haluaa suhteiltaan eri asioita. Joillekin riittää kumppanuus, läheisyys ja seura, toiset haluaa erillissuhteen, jossa näitä on silloin tällöin. Jotkut taas haluaa myrskyäviä tunteita ennenkuin tuntevat olevansa oikeassa suhteessa. Jokaisen pitää miettiä nämä ihan itse. Toisaalta , mikä on syy pysyä yhdessä jos tuntuu ettei edes kovin pidä siitä kumppanista? Mitä elämästäsi puuttuisi myös käki siinä ei olisi tätä miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo aloitus mitään, mutta mitäpä jos on vauvakuumessaan tehnyt lapsen ja siltikään ei sytytä kunnolla`?
Mulla tunteet kehittyvät hitaasti. En ymmärrä ihastumista, saati rakastumista ensisilmäyksellä. Ulkonäkö on minulle tärkeä, mutta ei niin tärkeä että pelkästään siihen ihastuisin tai rakastuisin. Tällä hetkellä olen hieman yli vuoden tapaillut miestä, ja nyt koen tuntevani häntä tarpeeksi että voin sanoa olevani rakastunut häneen. Intohimoa on toki ollut alusta asti, en tiedä olisiko fyysistä vetovoimaa koskaan ajan myötä kehittynyt jos se olisi alussa puuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ymmärrä miksi pitäisi olla parisuhteessa, jos ei todella ole ihastunut ja rakastunut. Ei mulla ole mitään tarvetta olla kenenkään kanssa yhdessä mistään muusta syystä. Kavereita voidaan olla ja vaikka seksikumppaneitakin, mutta en ala leikkiä kotia tai muuta jos en oikeasti rakasta.
Melko samanlainen tilanne mullakin. On asuttu vuosi yhdessä ja välillä mietin et millaistakohan olisi, jos ois todella rakastunut toiseen. Toki ihmisenä kiltti ja juuri "ihan ok" kuten säkin sanoit. Usein vain ärsyttää saamattomuus, huono huumorintaju ja se että ei tiedä politiikasta tai edes maantieteestä paljoa. Mutta toistaiseksi tällä mennään.