Mistä haaveilet tulevaisuudessa?

Pidemmällä vapaalla töistä kerkiää pysähtyä ja miettiä elämäänsä... Täytän 37 ensi vuonna, lapset ovat jo isoja kuopusta lukuunottamatta joka on 2. luokalla koulussa. Kaksi vanhinta jo muuttanut pois kotoa. 15v samassa työpaikassa ja olenkin nyt vaihtamassa työpaikkaa ja opiskelen. Silti tuntuu jotenkin tyhjältä?
Elämää edessä, ehtisi vaikka mitä. Olen toteuttanut jo suurimmat haaveeni, omakotitalo maalla jossa eläimiä, olen kasvattanut omia hevosia ja koiria. Harrastanut vaikka ja mitä, matkustellut jonkin verran (siihenkin kyllästyy)
Johtuu varmaan iästä mutta pienen pieni ajatus heräsi sisällä että josko vielä yksi lapsi... Tyhjän talon syndrooma iskee, mutta isommat ovat jo niin isoja että järki kolkuttelee takaisella että ootko nyt ihan varma??!! Tukirinki on kaventunut pois, omat vanhemmat sairaita, muut sukulaiset ei asu lähellä. Pikkuvauva-arki ei pelota vaan se kun pitäisi yhdistää työ ja perhe-elämä. Se töihin paluu vanhempainvapaalta... Se on hirvittävän rankka ja kuluttava vaihe. Vuorotyöhön en enää lähtisi pienten lasten kanssa, ehdottomasti päivätyö. Vanhempainvapaakin on kyseenalaista, kuka pärjää 300e/kk? Ei kukaan, vaikka ihan hyvätuloisia olemme niin ei yhden ihmisen palkalla tätä hommaa pyöritetä kovin kauaa. Maalla tarvitsee kaksi autoa ja sekin on kallista...
No kerta se olisi ensimmäinenkin kun järki voittaisi jossain kilvassa!! 😄
Mistä muut haaveilee? Sen verran voin kertoa että ruusuilla ei ole tätä 20v tanssittu... Piikkejä, naarmuja ja karvaita kyyneliä on vuodatettu mutta nyt elämä on tasapainottunut, ja kun on elänyt kriisistä toiseen ja tasapainotellut nuoralla vuodesta toiseen niin tälläinen hiljaisuus alkaa ahdistaa varsinkin kun miettii että mitä ihmettä teen seuraavat 30 vuotta?? 😄😄😄