Lue keskustelun säännöt.
Miksi elämässä pitää "kehittyä" (tai suorittaa) kokoajan?
10.09.2019 |
Miksi yleinen ajatus elämästä on se, että kokoajan pitää mennä eteenpäin, kehittyä ja saavuttaa jotain?
Onko ihmisille ihan käsittämätön ajatus ainakin välillä olla ihan vain paikallaan, tehdä niitä asioita jotka ovat mieluisia, mukavia ja ei-niin kovin kehittäviä jatkuvan suorittamisen sijasta? Muille ihmisille kiillotetaan sitten julkisuuskuvaa, että tulipa tehtyä taas uusi ennätys jossain. Kaiken pitäisi olla tavoitteellista, muuten et ole mitään ja sitä kummastellaan.
Kommentit (13)
Kunhan se kehittyminen on omissa aivoissa. Muiden puheet ei merkkaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse. Minä tykkään vällillä sivistää itseäni, välillä nauttia luonnosta ja välillä puuhastella. Menee kausissa. Joskus en tee mitään ja nautin aikaansaannoksistani.
Peleissäkin saa aina kokemusta ja leveleitä ja skill pointseja ja lisää rahaa ja uusia, parempia varusteita, niin kyllä sen pitää mennä niin oikeestikin, muutenhan elämä on hukkaan heitetty.
Kuinka moni oikeasti tekee niin? Jotkut haluavat antaa sellaisen kuvan koska kilpailuyhteiskunta. Voi ehkä joskus saada jonkun työpaikan koska näyttää siltä ettei muuta tee kuin kehittää itseään.
Jatkuvaa kehittymistä hoetaan nykyisin kuin jotain uskonkappaletta. Kai ihmisistä on tullut sen verran lyhytjännitteisiä, ettei malteta pysähtyä hetkeksikään aloilleen ja sitten adhd-kulttuuria oikeutetaan tekemällä siitä hyve.
Vaikka todella osaavaksi asian x suhteen pääsee vain tekemällä sitä riittävästi eikä niin että heti alkeiden oppimisen jälkeen hypätäänkin opettelemaan seuraavaa asiaa. Ei ihmisestä voi tulla esimerkiksi huippuviulistia harjoittelematta sitä keskittyneesti vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peleissäkin saa aina kokemusta ja leveleitä ja skill pointseja ja lisää rahaa ja uusia, parempia varusteita, niin kyllä sen pitää mennä niin oikeestikin, muutenhan elämä on hukkaan heitetty.
Mutta jotta levelöityy, niin pitää pelata yhtä ja samaa peliä. Jos luukutat omistautuneesti wowia, niin kehityksesi call of dutyssa jää olemattomaksi. Jos taas pelaat yhtä peliä päivän tai kaksi kerrallaan ja sitten siirryt seuraavan pariin kehittämään itseäsi, niin et opi pelit kuin pintapuolisesti.
Koska ilman kehitystä me rappeudutaan.
Kehitys kai johtuu kunnianhimosta. Aiemmin sitä pidettiin syntinä. Ihmisen piti olla nöyrä ja tyytyä osaansa. Ajatusta esittää edelleen kirkko. Mutta meidän aikanamme on kaikessa hylätty kristillinen moraali. Tämä on yksi seuraus siitä.
Nyt olemme rohkeasti kunnianhimoisia ja mikäpä siinä. On mukavaa tavoitella aina uusia taitoja tai saavutuksia ja elätellä toiveita paremmasta asemasta töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain kaksi tasoa, kun nouset kakkostasolle, olet päässyt eroon siitä aivopesusta jota meille koulusta saakka median avustamana pakkosyötetään ja tämän jälkeen olet vapaa tekemään elämässäsi mitä sinua itseäsi vain huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ilman kehitystä me rappeudutaan.
Kehitys kai johtuu kunnianhimosta. Aiemmin sitä pidettiin syntinä. Ihmisen piti olla nöyrä ja tyytyä osaansa. Ajatusta esittää edelleen kirkko. Mutta meidän aikanamme on kaikessa hylätty kristillinen moraali. Tämä on yksi seuraus siitä.
Nyt olemme rohkeasti kunnianhimoisia ja mikäpä siinä. On mukavaa tavoitella aina uusia taitoja tai saavutuksia ja elätellä toiveita paremmasta asemasta töissä.
Jatkuvassa kehityksessä on vaan se ongelma, että siinä tulee helposti myös huononnettua hyvin tai erinomaisesti toimivia asioita kehityksen nimissä. Kaikki kehitys ei ole positiivista.
Toki paikoillaan junnaaminen on myös ongelmallista.
Kultainen keskitie lienee tässäkin paras vaihtoehto.
Itse en btw ole kovinkaan kunnianhimoinen sikäli että en himoitse yhä vain korkeampaa statusta. Minulle riittää, että on mukava työpaikka, jossa saa rauhassa tehdä niitä asioita joissa on hyvä (joskin välillä ihan mielellään vaihtelun vuoksi jotain haastavampaa). En esimerkiksi kaipaa esimiesasemaa, koska se toisi mukanaan sellaista vastuuta ja stressiä, jota en halua elämääni. Uraohjukset saavat ihan rauhassa kiitää ohitseni etsiessään tyytymättöminä aina vain vihreämpää ruohoa.
Vierailija kirjoitti:
On vain kaksi tasoa, kun nouset kakkostasolle, olet päässyt eroon siitä aivopesusta jota meille koulusta saakka median avustamana pakkosyötetään ja tämän jälkeen olet vapaa tekemään elämässäsi mitä sinua itseäsi vain huvittaa.
HAH!
t. sateenkaarenvärinen kristallivyö elämäm oppikoulusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se tuntuu hyvältä. Toisaalta tykkään ihan hölmöistä jutuista ja olen myös laiska. Eli en todellakaan mikään takakireä suorittaja, mutta on aivan ihana tajuta henkisen pääomansa karttuvan ja luonteensa jalostuvan vuosi vuodelta.
Ei ole pakko niin tehdä. Ei kukaan pakota. Kaikki nyt vaan ei viihdy paikallaan, kuten minä.