Siis voi elama tata elitistialuetta. Ekaluokkalaisella pojallani on a) yli 200 euron kannykka b) viime vuonna ostettu hieno tietokone lattananayttoineen ja 24 tuuman oma tv huonees
ssaan. Tämä kaikki siksi, että on sattunut olemaan ylimääräisiä. Puhelimen sai Nokialle töitä tekevältä sedältään lahjaksi (oli ylimääräinen joku promopuhelin, ja sellainen pelipuhelin, jota kukaan aikuinen ei käyttöönsä halunnut.) Tietokone ostettiin viime syksynä pojan lähisukulaiselle, joka kuoli yllättäen joulun aikoihin. Tietokone jäi tuoreeltaan " ylimääräiseksi" , ja annettiin sitten lapselle. Ja tv oli vielä viime vuonna meillä olohuoneessa, mutta mies halusi siirtyä taulutv-aikaan, ja osti olkkariin uuden.
Minusta tämä on aika hyvä varustelu ekaluokkalaiselle (oma cd-soitinkin löytyy), mutta tällä pirun elitistialueella, jossa asumme, se ei ole ilmeisesti mitään. Lapsi puhui juuri eilen, kuinka sillä ja sillä on oma TAULU-TV huoneessaan. Siis tietokoneiden lisäksi näillä 7-vuotialla on omat isot taulutelkkarit ja tietysti kännykät viimeistä mallia. Lapsi kysyi silmät kirkkaina, että saako hänkin joskus oman taulu-tv:n, sellaisen ison kuin X:llä. Siis ekaluokkalaisellamme on nyt 24 tuuman telkkari, ja se ei ilmeisesti ole tarpeeksi iso.
Selitin lapselle, että oikeasti nuo ovat arvokkaita laitteita, eikä niitä TODELLAKAAN ole kaikilla lapsilla, eikä pidäkään olla. Poika kyllä hyväksyi selityksen, eikä olekaan mikään kinuaja-tyyppi...Hänellä nyt ei vaan tietenkään ole käsitystä tällaisten tavaroiden arvosta tai normaaleista käytännöistä niiden suhteen, sillä kaikilla hänen kavereillaan on - nyt jo ekaluokkalaisena - omat kännykät, tietokoneet ja jumalauta TAULUTELKKARIT. Meidän pleikkarikin on jo ihan out, kun pitäisi olla nintendo weet ynnä muut, jotka " kaikilla" ilmeisesti on.
Meillä ei olisi edes olohuoneessa taulutelkkaria, jos se minusta olisi kiinni (kun vanhakin tv toimi, oli minusta aika turhaa ostaa uusi, mutta mies nyt halusi). Ja pojalla ei tosiaan olisi omaa tietokonetta, ellei sellainen - täysin uusi ja käyttämätön - olisi sattunut perinnön mukana tulemaan. Eikä varmaan puhelintakaan, jos ei olisi sellainenkin ylimääräisenä tullut.
Onko tämä nyt ihan normaalia, että 7-8-vuotialla on kaikki pelit ja vehkeet? Oli vanhemmat sitten kuinka rikkaita tahansa? Ihan hirvittää, mitä se kilpavarustelu tulee olemaan muutaman vuoden päästä, ja miten me - keskituloiset hyvätuloisten asuinalueella - kasvatamme sitten lapsemme sen kilpavarustelun keskellä.
Kommentit (49)
Meillä on myös ekaluokkalainen: tv:tä en lapsen huoneeseen laittaisi mistään hinnasta. Kännykkäkin on halvinta perusmallia, se on tarkoitettu ainoastaan ja vain tarvittaessa yhteydenpitoon. Lapsella on vanha läppäri huoneessaa, siinä ei ole nettiä ja käyttöaika on muutenkin rajattu.
Ja meillä olisi varaa ostaa lapselle se kallein kännykkä, taulutv, läppäri jne.
Tuo on muuten syy, miksi emme rakentaneet taloa ns ökyalueelle vaikka siellä olisikin ollut aivan ihana tontti. Sen sijaan rakensimme talon ns keskiluokkaiselle alueelle, jossa on sentään arvot kohdallaan. Inhoan nykyistä kulutusyhteiskuntaa enkä halua opettaa lapselle ökyelämää. Meillä lapset eivät edes tiedä, että olemme rikkaita. Vanhempana varmasti tajuavat perheen taloudellisen tilanteen loma-asuntojen ym kiinteistöjen määrästä jne.
mä en ehkä ole oikea ihminen vastaamaan.. olenhan yh-äiti (4 lasta) kaupungin vuokrakämpässä.
Mutta en voi kuin ihmetellä monttu auki.
Meillä on olohuoneessa 14 tuumainen matkatelkkari, joka vimppa päivä pimenee sekin kun ei ole boxia.
Pleikkari on PS1 jostain sukulaiselta käytettynä saatu.
Tietokone on.. nooh.. tälläinen about 15-17 vuotta vanha koulun poistotietokoneita, joita koulu myi uusiessaan koneet.
Nettiliittymä on hidas, mutta kuuluu kiinteenä taloon (sis. vuokraan)
Meillä on keittiössä huushollin ainoa cd soitin, sekin tosi pieni pöytäradio+cd soitin.
Ja lapsilla on kännykät kyllä, toisella Nokia 3210 (olisko vuodelta 2000) ja toisella 3310 (olisko tää vuodelta 2001)
Kaksi nuorempaa ei edes kännyköitä tarvitse.
.. että hieman on eroa huusholliemme varustuksissa xD
Vaikka olisi varaa eliittialueeseenkin. Haluan, että lapsi kasvaa tasapainoisessa ympäristössä ja ymmärtää asioiden, ei tavaran, arvon arjessa.
kannattaa miettiä kaksi kertaa, minkäikäiselle lapselle kuuluu oma tietokone ja tv huoneeseen.
Minun kasvatusarvojen mukaan alakouluikäinen ei saa katsoa huoneessaan yksin mitä vain. Enkä pidä ajatuksesta, lapsen kavereilla voivat lukkiutua huoneeseen katsomaan mitä tahansa.
tokaluokkalaisella pojalla on oma 26 tuuman telkkari joka siirtyi hänelle ostettuamme olkkariin taulutvn. Pojalla on myös yli 200 euron kännykkä jonka hän sai minulta kun ostin itselleni uuden. Pleikkari2 löytyy pojan huoneesta myös ja hyvin se ainakin on hänelle kelvannut. Tietokoneen hankimme kun poika aloittaa kolmannen luokan.
Mielestäni tuollainen varustus on aivan normaali tämän ikäiselle pojalle.
ja meillä on tiukat television katsomis säännöt, poika saa katsoa vain tietyt ohjelmat ja yhdeksän jälkeen mennään nukkumaan.
7
Rahaa löytyy täälläkin, mutta sitä ei kyllä näe mitenkään päällepäin. Poika näkee sen sitten, kun minusta aika jättää :).
Ei tule kyllä saamaan mitään telkkaria omaan huoneeseensa ehkä koskaan. Olohuoneessa ja takkahuoneessa olevien telkkareiden täytyy riittää. En halua, että kouluikäiset salaa tuijottavat tellua tai surffaavat netissä omassa huoneessaan myöhään illalla. Nettiäkään ei omaan huoneeseen tule, vaan käyttö valvotusti yhteiskoneelta sitten kun se ikä on. Kännykän saa ehkä ekaluokalla, jotta voimme pitää paremmin yhteyttä. Varmaan jomman kumman vanhemman vanhan puhelimen. Kamalaa opettaa lapset järjettömään tuhlaukseen!
Vierailija:
kannattaa miettiä kaksi kertaa, minkäikäiselle lapselle kuuluu oma tietokone ja tv huoneeseen.Minun kasvatusarvojen mukaan alakouluikäinen ei saa katsoa huoneessaan yksin mitä vain. Enkä pidä ajatuksesta, lapsen kavereilla voivat lukkiutua huoneeseen katsomaan mitä tahansa.
Meillä olis varaa hankkia mutta kasvatuksellisista syistä ei todellakaan kuulu mielestäni ton ikäisille omat tv:t yms. omaan huoneeseen ja muutenkan ei tarvi olla kaikki. Asutaan siksi myös halvemmalla alueella, eikä muuteta varmasti ikinä paremmalle kun en kestä elitistisiä ihmisiä.
Kännykkä on ainut jonka ymmärrän, ja cd-soitin jollekin alle 10-vuotiaalle.
Eikä nekään tarvi olla uusinta mallia.
ikinä mitään? Ei koskaan tyytyväinen. Ja arvostaako ihmisiäkin sen perusteella kenellä rahaa?
Nokia ei jaa promopuhelimia työntekijöilleen. Ei koskaan !!! saati sitten että sellaisen saisi luovuttaa jollekin sukulaiselle.
Eli koko homma on provo !
M:llä!
Minuakin ahdistaa tämä kulutuspaine, joka realisoituu nimenomaan asuinalueella, jossa nyt asumme (muilla alueilla asuvien ystävieni lapsilla tuntuisi olevan vähän erilainen meininki). En halua opettaa lapselleni sellaisia arvoja, että raha ja materia ovat tärkeitä tai itsestäänselvyyksiä, mutta pelkäänpä ettei se pidemmän päälle ole minun kasvatuksestani kiinni, kun nyt jo ekaluokkalaisesta huomaa, kuinka paljon niitä vaikutteita tulee ulkoapäin...Tavallaan säälittää myös lapsi, sillä tällä alueella hän ilmeisesti tulee sitten olemaan se, jolla ei ole kaikkea samaa kuin muilla. Ja itseasiassa emme varmaan edes ole keskituloisia; miehelläni on hyvä palkka ja asema. Itse vain opiskelen tällä hetkellä, joten perheemme kokonaistulot ovat tällä hetkellä matalammalla kuin ne tulevat jatkossa olemaan. Eli siis kyllä meilläkin olisi varaa lapselle hankkia se taulutelkkari ja varmaan se nintendo weekin, mutta en halua lähteä sellaiseen elämänmenoon mukaan.
Minusta ekaluokkalainen - tai kukaan - ei nyt vaan tarvitse sitä kaikkea. Lapsihan tulee tietysti olemaan eri mieltä asiasta vuosien varrella, ja onkin ikävää, jos kaikki muut ystävänsä saavat aina kaiken haluamansa viimeistä huutoa, ja VAIN oma lapseni opettelee sitä kohtuullisuutta. Saa kai tällaista pohtia, kulutuspaineesta ahdistua ja siitä keskustella?
Ja mitä tuohon telkkariin ja tietokoneeseen omassa huoneessa tulee, minusta ne ovat ekaluokkalaisella vielä aika riskittömiä (ainakin omalla ekaluokkalaisellani). Ei hän osaa nettiä edes käyttää yksin, eikä koskaan käytä näitä laitteita muuten kuin sovitusti. Katsoo lastenohjelmat iltaisin telkkarista. Ei hän mitään muuta ole vielä edes kiinnostunut tv:stä katsomaan kuin ne lastenohjelmat, eikä edes tiedä, mitä sieltä milloinkin tulee. Ja aina, jos hän haluaa katsoa dvd:tä tai tehdä jotain puuhasivuja netissä, hän kysyy luvan: " Voinks kattoa jonkun dvd:n? Voinks tehdä jotain puuhasivuja tietsikalla?" . Muutenkin lapsen huoneen ovi on aina auki, eikä hän puuhaile huoneessaan mitään sellaista, mistä emme olisi tietoisia (Asumme yhdessä kerroksessa ja kaikkialta näkee/kuulee lapsen huoneeseen)...Voikin olla, että tv ja netti poistuvat huoneesta kun lapsi vähän kasvaa ja alkaa tajuta jotain niiden käytöstä (silloinhan niitä voi käyttää salaa ja väärinkin).
ap
Kaikilla lapsillamme on ollut kaikki vempaimet mitkä kuhunkin aikaan kuului, kuopuksella nämä mainitsemasi. Se on katso nykyaikaa!
Puhelimen ymmärrän yhteydenpitoon, mutta omaa televisiota tai tietokonetta omassa huoneesa en.
Luonto, kierrätys ja kestävä kulutus ovat perheellemme tärkeitä, ilman että olisimme kuitenkaan mitään hihhuleita. Laadukkaita ja kestäviä tarvikkeita, vaatteita ym. ostamme, mutta järkevästi. Lapsikin oppii rahan arvon, tavaroiden ylläpidon merkityksen ja sitä kautta mallin kestävään kulutukseen.
Meillä on olohuoneessa tietokone, jota lapset saavat käyttää (aikuisten valvovan silmän alla). Ekaluokkalainen sai jouluna kännykän, joka on perusmalli ilman kameroita ja systeemejä.
Taulu-tv:t ovat yleistyneet joten varmasti jos lapselle oma tv ostetaan, useimmat valitsevat taulun. Siinä mielessä ei ihmeellinen juttu jos joillakin sellainen on.
Lapset oppivat nopeasti haluamaan vain uutta ja erikoisempaa. hukumme jätteeseen tuon mallin mukaan :(
Mites teillä eliittialueella menee lasten synttärit: ei taida kotijuhlat tai leffasynttärit riittää pikku kullanmuruille?
Vierailija:
Nokia ei jaa promopuhelimia työntekijöilleen. Ei koskaan !!! saati sitten että sellaisen saisi luovuttaa jollekin sukulaiselle.
Eli koko homma on provo !
T.Nokialainen
Juuri tuon takia koko juttu haiskahtaa provolta
miksi lapsen pitäisi tuijottaa telkkaria yksin huoneessaan?
Paljon parempi on tv yhteisissä tiloissa, näin lapsi on muiden kanssa vaikka katsookin tv:tä.
Ei ne ole siitä mitään numeroa tehneet. Tarvittiin uusi telkkari ja käytiin se ostamassa, tai mies kävi. Lapsien mielipidettä ei edes kysytty, että minkälaisen tai kokoisen telkkarin haluatte?
Vanhempi sai joululahjaksi uuden musiikkipuhelimen ja nuorempi sai vanhemman lapsen vanhan kännykän itselleen, se kelpaa sille ihan hyvin. Oli kuin olis uusi ollut, niin innokkaasti selasi puhelimen toimintoja.
Yksi tietokone on riittänyt tähän asti meidän perheessä, tai no kaksi niitä on, mutta toinen on mun työkone, sen tietää lapsetkin, joten ei edes mangu sille koneelle.
Rehellisyyden nimissä on sanottava että, vanhempi on pyytänyt itselleen omaa konetta, mutta ei ole sitä saanut. Enkä ole edes vielä miettinyt milloin saa, jos edes sitä saa. Kaikilla kavereilla kuulema on omat koneet, sitä en ihan heti usko ja jos on niin sitten on.
Mä en oikeesti edes tiedä minkälaisia telkkareita tai puhelimia on lapsieni kavereiden kotona. Ei ne ainakaan mitään melua pidä niistä ja täällä ei taida olla mitään kilpailua niiden suhteen?
Mun mielestä jokainen saa ostaa lapsillee tai kotiinsa minkälaiset pelit ja vehkeet tahansa, ei koske mua. Me tehdään ihan omat päätökset sitten omien peliemme kanssa. Lupaa ei kysellä tai naapureiden mielipiteitä.
herttinen sentään