sukulaisiin välit poikki - onko kokemuksia ja miten olette selvinneet?
Olen lähtöisin perheestä, joka on monella tavalla kieroon kasvanut. Perheemme dynamikkaan liittyy niin narsismia kuin läheisriippuvuuttakin ja sitä on ollut nähtävissä myös meidän sisarusten omissa parisuhteissa. Sen selvemmin en jaksa tilannetta selvittää, mutta kerron, että perheenjäsenet aiheuttavat minussa jatkuvasti ahdistusta ja masennusta ja olen tullut siihen tulokseen, että minun olisi parempi olla ilman heidän seuraa.
Miten käytännössä tällaisen voi järjestää kun kuvioissa on lapsia? En halua kuitenkaan viedä lapseltani esimerkiksi isovanhempia.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ollut kenenkään sukulaisen kanssa tekemisissä yli 20 vuoteen, mutta mulla helpompi tilanne, koska ei ole lapsia. Eli voin ihan vaan itse tehdä tämmöisen päätöksen ilman että riistän keneltäkään toiselta ihmisiä elämästä. Tosin ei esim. minun vanhemmistani, retkujuopoista, kellekään lapselle isovanhemmiksi olisi kumminkaan, joten enemmän se olisi lasten suojelemista olla esitteelmättä aamusta iltaan tillin tallin olevia ihania mummoa ja pappaa.
Miten olet selvinnyt elämässä kun et ole sukulaisten kanssa tekemisissä? Aiheuttaako tämä ihmisissä hämmennystä?
Samalla tavalla käymme kakalla kuin ennenkin. Lapset ei ole osanneet kaivata poissaolevia, kun heistä ei ole tehty numeroa.
Onko ne isovanhemmat sitten lapsille hyväksi vai periytyykö sinun peikot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ollut kenenkään sukulaisen kanssa tekemisissä yli 20 vuoteen, mutta mulla helpompi tilanne, koska ei ole lapsia. Eli voin ihan vaan itse tehdä tämmöisen päätöksen ilman että riistän keneltäkään toiselta ihmisiä elämästä. Tosin ei esim. minun vanhemmistani, retkujuopoista, kellekään lapselle isovanhemmiksi olisi kumminkaan, joten enemmän se olisi lasten suojelemista olla esitteelmättä aamusta iltaan tillin tallin olevia ihania mummoa ja pappaa.
Miten olet selvinnyt elämässä kun et ole sukulaisten kanssa tekemisissä? Aiheuttaako tämä ihmisissä hämmennystä?
Ketä kiinnostaa onko joku tekemississä jonkun kanssa vai ei? Ja mitä hiton väliä sillä on miten muuta suhtautuu sinun elämän valintoihin? Lopeta se muiden kautta elämän ja kasvata itsetunto.
Mitä iloa lapsille on kieroista narsistisukulaisista? Jos he ovat haitallisia sinulle aikuisena, niin vielä haitallisempia he ovat lapsille.
Ja kyllähän se vähän ihmetystä herättää, itse olen 40 ja vieläkin ihmisillä on normaalia kysyä esim. juhlapyhistä "menetko tapaamaan perhettä" tai lomista olettaa "matkustat varmaan kotiin" (kyllä, käyttävät sanaa "koti" ihmiselle joka on ihan oletettavastikin asunut pois vanhempiensa luota yli puolet elämästään....). Mutta ajan myotä sitä oppii väistämään kysymykset, ihan vaan esim vastaamalla "joo tässä kotona me ollaan, käydään viikko espanjassa" tai "ihan oman perheen kesken joo, entäs sinä, mitä suunnitelmia teillä on". Tai vaan "Ei, [puheenaiheen muutos]".
Onko se suku tehnyt sinulle hyvää, että kannattaa lapset altistaa heidän läsnäololleen vain siksi, että heillä olisi jotakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ollut kenenkään sukulaisen kanssa tekemisissä yli 20 vuoteen, mutta mulla helpompi tilanne, koska ei ole lapsia. Eli voin ihan vaan itse tehdä tämmöisen päätöksen ilman että riistän keneltäkään toiselta ihmisiä elämästä. Tosin ei esim. minun vanhemmistani, retkujuopoista, kellekään lapselle isovanhemmiksi olisi kumminkaan, joten enemmän se olisi lasten suojelemista olla esitteelmättä aamusta iltaan tillin tallin olevia ihania mummoa ja pappaa.
Miten olet selvinnyt elämässä kun et ole sukulaisten kanssa tekemisissä? Aiheuttaako tämä ihmisissä hämmennystä?
En ymmärrä ollenkaan mitä ihmeen selviämistä siinä olisi, että aikuinen ihminen pärjää ilman sukua. Asun joka tapauksessa yli 300 km päässä suvun "ydinosasta" joten ei heistä mitään iloa päivittäiseen elämääni olisi vaikka olisivat sellaisiakin, joiden kanssa haluaisi olla tekemisissä. Voivathan ne siellä kotipaikkakunnalla jotkut minusta pahaa puhua, että hylännyt vanhat vanhempansa ja ei käy suvun häissäkään, mutta se on minulle ihan yksi ja sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ollut kenenkään sukulaisen kanssa tekemisissä yli 20 vuoteen, mutta mulla helpompi tilanne, koska ei ole lapsia. Eli voin ihan vaan itse tehdä tämmöisen päätöksen ilman että riistän keneltäkään toiselta ihmisiä elämästä. Tosin ei esim. minun vanhemmistani, retkujuopoista, kellekään lapselle isovanhemmiksi olisi kumminkaan, joten enemmän se olisi lasten suojelemista olla esitteelmättä aamusta iltaan tillin tallin olevia ihania mummoa ja pappaa.
Miten olet selvinnyt elämässä kun et ole sukulaisten kanssa tekemisissä? Aiheuttaako tämä ihmisissä hämmennystä?
Ketä kiinnostaa onko joku tekemississä jonkun kanssa vai ei? Ja mitä hiton väliä sillä on miten muuta suhtautuu sinun elämän valintoihin? Lopeta se muiden kautta elämän ja kasvata itsetunto.
Totta. Mietin vain, että jos tapaan joku päivä jonkun miehen, niin miten hän suhtautuu siihen, että minulla ei ole perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Onko se suku tehnyt sinulle hyvää, että kannattaa lapset altistaa heidän läsnäololleen vain siksi, että heillä olisi jotakin?
Ei ole tehnyt. :( Mutta mielestäni silti lapsella on oikeus valita itse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ollut kenenkään sukulaisen kanssa tekemisissä yli 20 vuoteen, mutta mulla helpompi tilanne, koska ei ole lapsia. Eli voin ihan vaan itse tehdä tämmöisen päätöksen ilman että riistän keneltäkään toiselta ihmisiä elämästä. Tosin ei esim. minun vanhemmistani, retkujuopoista, kellekään lapselle isovanhemmiksi olisi kumminkaan, joten enemmän se olisi lasten suojelemista olla esitteelmättä aamusta iltaan tillin tallin olevia ihania mummoa ja pappaa.
Miten olet selvinnyt elämässä kun et ole sukulaisten kanssa tekemisissä? Aiheuttaako tämä ihmisissä hämmennystä?
Ketä kiinnostaa onko joku tekemississä jonkun kanssa vai ei? Ja mitä hiton väliä sillä on miten muuta suhtautuu sinun elämän valintoihin? Lopeta se muiden kautta elämän ja kasvata itsetunto.
Totta. Mietin vain, että jos tapaan joku päivä jonkun miehen, niin miten hän suhtautuu siihen, että minulla ei ole perhettä?
Jos suhtautuu jotenkin huonosti mies ei ole sinua varten. Toinen pitää hyväksyä vikoineen ja puutteineen. Enemmän olisin huolissani miten mies suhtautuu tuohon sinun epävarmuuteen. Sillä sukulaisten puute ei ole mitenkän iso juttu vaan suht normaalia.
Sukulaissuhteet on olleet aina oikeastaan äitini varassa. Kun hän kuoli niin kaikki yhteydenpito oikeastaan lakkasi. Eipä ole mitään sukulaisia vastaan mutta ei oikein mitään tuntemuksia. Sitä on tottunut elämään ilman läheisiä sukulaisuussuhteita. Itse olen vähän eristäytynyt muutenkin niin jotenkin se sopii ettei niin ole tekemisissä. Lisäksi kammoan puhelimessa puhumista kun ei ole mitään sanottavaa eikä kerrottavaa. Näin tulee asettuneeksi vaan kuuntelijan rooliin mutta en jaksaisi kuunnella vaan jonkun vuodatuksia pidemmän päälle jne joten ehkä parempi näin sitten. Hyvää toivon kaikille sukulaisille kuitenkin että eipä ole mitään heitä vastaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se suku tehnyt sinulle hyvää, että kannattaa lapset altistaa heidän läsnäololleen vain siksi, että heillä olisi jotakin?
Ei ole tehnyt. :( Mutta mielestäni silti lapsella on oikeus valita itse
Sinun loputon tehtävä on olla heidän puolella, eikä altistaa heitä huonolle seuralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se suku tehnyt sinulle hyvää, että kannattaa lapset altistaa heidän läsnäololleen vain siksi, että heillä olisi jotakin?
Ei ole tehnyt. :( Mutta mielestäni silti lapsella on oikeus valita itse
Vanhemman velvollisuus on suojella alaikaisia lapsiaan haitallisilta ihmissuhteilta. Ei lapsi osaa valita, eikä lapselle missään nimessä tule sälyttää vastuuta valinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se suku tehnyt sinulle hyvää, että kannattaa lapset altistaa heidän läsnäololleen vain siksi, että heillä olisi jotakin?
Ei ole tehnyt. :( Mutta mielestäni silti lapsella on oikeus valita itse
Ei pieni lapsi osaa tehdä ihmissuhdeasioissa tämän tasoisia ratkaisuja sen mukaan mikä hänelle on parasta. Sinun tehtäväsi vanhempana on asettaa rajat ja varmistaa että lapsella on turvallinen ympäristö sekä henkisesti että fyysisesti.
Jos suvusta on oikeasti enemmän haittaa kuin iloa, ei ole mikään pakko olla tekemisissä. Jos heistä aiheutuu jotain vaaraa, niin sitten ei saa altistaa lasta sille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se suku tehnyt sinulle hyvää, että kannattaa lapset altistaa heidän läsnäololleen vain siksi, että heillä olisi jotakin?
Ei ole tehnyt. :( Mutta mielestäni silti lapsella on oikeus valita itse
Vanhemman velvollisuus on suojella alaikaisia lapsiaan haitallisilta ihmissuhteilta. Ei lapsi osaa valita, eikä lapselle missään nimessä tule sälyttää vastuuta valinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se suku tehnyt sinulle hyvää, että kannattaa lapset altistaa heidän läsnäololleen vain siksi, että heillä olisi jotakin?
Ei ole tehnyt. :( Mutta mielestäni silti lapsella on oikeus valita itse
Vanhemman velvollisuus on suojella alaikaisia lapsiaan haitallisilta ihmissuhteilta. Ei lapsi osaa valita, eikä lapselle missään nimessä tule sälyttää vastuuta valinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se suku tehnyt sinulle hyvää, että kannattaa lapset altistaa heidän läsnäololleen vain siksi, että heillä olisi jotakin?
Ei ole tehnyt. :( Mutta mielestäni silti lapsella on oikeus valita itse
Vanhemman velvollisuus on suojella alaikaisia lapsiaan haitallisilta ihmissuhteilta. Ei lapsi osaa valita, eikä lapselle missään nimessä tule sälyttää vastuuta valinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se suku tehnyt sinulle hyvää, että kannattaa lapset altistaa heidän läsnäololleen vain siksi, että heillä olisi jotakin?
Ei ole tehnyt. :( Mutta mielestäni silti lapsella on oikeus valita itse
Sinulla on velvollisuus suojella lapsiasi. Miksi haluaisit altistaa heidät mahdollisesti haitallisille ihmissuhteille?
Mä en ole ollut kenenkään sukulaisen kanssa tekemisissä yli 20 vuoteen, mutta mulla helpompi tilanne, koska ei ole lapsia. Eli voin ihan vaan itse tehdä tämmöisen päätöksen ilman että riistän keneltäkään toiselta ihmisiä elämästä. Tosin ei esim. minun vanhemmistani, retkujuopoista, kellekään lapselle isovanhemmiksi olisi kumminkaan, joten enemmän se olisi lasten suojelemista olla esitteelmättä aamusta iltaan tillin tallin olevia ihania mummoa ja pappaa.