Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
sukulaisiin välit poikki - onko kokemuksia ja miten olette selvinneet?
10.09.2019 |
Olen lähtöisin perheestä, joka on monella tavalla kieroon kasvanut. Perheemme dynamikkaan liittyy niin narsismia kuin läheisriippuvuuttakin ja sitä on ollut nähtävissä myös meidän sisarusten omissa parisuhteissa. Sen selvemmin en jaksa tilannetta selvittää, mutta kerron, että perheenjäsenet aiheuttavat minussa jatkuvasti ahdistusta ja masennusta ja olen tullut siihen tulokseen, että minun olisi parempi olla ilman heidän seuraa.
Miten käytännössä tällaisen voi järjestää kun kuvioissa on lapsia? En halua kuitenkaan viedä lapseltani esimerkiksi isovanhempia.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se suku tehnyt sinulle hyvää, että kannattaa lapset altistaa heidän läsnäololleen vain siksi, että heillä olisi jotakin?
Ei ole tehnyt. :( Mutta mielestäni silti lapsella on oikeus valita itse
Vanhemman velvollisuus on suojella alaikaisia lapsiaan haitallisilta ihmissuhteilta. Ei lapsi osaa valita, eikä lapselle missään nimessä tule sälyttää vastuuta valinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla molempien vanhempien kanssa välit niin ja näin, heidän lisäksi olen yhteydessä vain muutamaan muuhun sukulaiseen. Heihinkin nykyään harvemmin, koska huomaan voivani paremmin näin: en ole yhtä alakuloinen jatkuvasti. Totta kai on huonompia aikoja, kun suree omia suhteita vanhempiin ja sukulaisiin. Välillä tarvitsisi henkistä ja fyysistä läsnäoloa sekä tukea, mutta näillä eväillä on pakko pärjätä. En vain enää jaksa negatiivisuutta, rahallista hyväksikäyttöä ja vähättelyä.
N20
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ollut kenenkään sukulaisen kanssa tekemisissä yli 20 vuoteen, mutta mulla helpompi tilanne, koska ei ole lapsia. Eli voin ihan vaan itse tehdä tämmöisen päätöksen ilman että riistän keneltäkään toiselta ihmisiä elämästä. Tosin ei esim. minun vanhemmistani, retkujuopoista, kellekään lapselle isovanhemmiksi olisi kumminkaan, joten enemmän se olisi lasten suojelemista olla esitteelmättä aamusta iltaan tillin tallin olevia ihania mummoa ja pappaa.
Miten olet selvinnyt elämässä kun et ole sukulaisten kanssa tekemisissä? Aiheuttaako tämä ihmisissä hämmennystä?
En ymmärrä ollenkaan mitä ihmeen selviämistä siinä olisi, että aikuinen ihminen pärjää ilman sukua. Asun joka tapauksessa yli 300 km päässä suvun "ydinosasta" joten ei heistä mitään iloa päivittäiseen elämääni olisi vaikka olisivat sellaisiakin, joiden kanssa haluaisi olla tekemisissä. Voivathan ne siellä kotipaikkakunnalla jotkut minusta pahaa puhua, että hylännyt vanhat vanhempansa ja ei käy suvun häissäkään, mutta se on minulle ihan yksi ja sama.
Mietin ihan samaa. Tosin olen kotoisin pikkukylästä Keski-Suomesta, siellä ei asu muuta sukua kuin äiti ja sisko perheineen, sedät, tädit ja serkut on pitkin maailmaa. Työkavereitten kanssa olen huomannut saman ilmiön eli todella harvalla suku nököttää yhdellä paikkakunnalla odottamassa sitä yhtä maailmalle lähtenyttä palaamaan, vaikka ap ja kaltaisensa tuntuvat jotain sellaista olettavan. Tuskin kukaan kummastelee yhtään mitään sukujuhlissa tai muutenkaan, mutta itsetunnottomat narsistit jotenkin olettavat, että suku elää heidän elämäänsä tarkkaillen. Ei elä, tuskin niitä ap edes kiinnostaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ollut kenenkään sukulaisen kanssa tekemisissä yli 20 vuoteen, mutta mulla helpompi tilanne, koska ei ole lapsia. Eli voin ihan vaan itse tehdä tämmöisen päätöksen ilman että riistän keneltäkään toiselta ihmisiä elämästä. Tosin ei esim. minun vanhemmistani, retkujuopoista, kellekään lapselle isovanhemmiksi olisi kumminkaan, joten enemmän se olisi lasten suojelemista olla esitteelmättä aamusta iltaan tillin tallin olevia ihania mummoa ja pappaa.
Miten olet selvinnyt elämässä kun et ole sukulaisten kanssa tekemisissä? Aiheuttaako tämä ihmisissä hämmennystä?
En ymmärrä ollenkaan mitä ihmeen selviämistä siinä olisi, että aikuinen ihminen pärjää ilman sukua. Asun joka tapauksessa yli 300 km päässä suvun "ydinosasta" joten ei heistä mitään iloa päivittäiseen elämääni olisi vaikka olisivat sellaisiakin, joiden kanssa haluaisi olla tekemisissä. Voivathan ne siellä kotipaikkakunnalla jotkut minusta pahaa puhua, että hylännyt vanhat vanhempansa ja ei käy suvun häissäkään, mutta se on minulle ihan yksi ja sama.
Mietin ihan samaa. Tosin olen kotoisin pikkukylästä Keski-Suomesta, siellä ei asu muuta sukua kuin äiti ja sisko perheineen, sedät, tädit ja serkut on pitkin maailmaa. Työkavereitten kanssa olen huomannut saman ilmiön eli todella harvalla suku nököttää yhdellä paikkakunnalla odottamassa sitä yhtä maailmalle lähtenyttä palaamaan, vaikka ap ja kaltaisensa tuntuvat jotain sellaista olettavan. Tuskin kukaan kummastelee yhtään mitään sukujuhlissa tai muutenkaan, mutta itsetunnottomat narsistit jotenkin olettavat, että suku elää heidän elämäänsä tarkkaillen. Ei elä, tuskin niitä ap edes kiinnostaa!
Olisikin näin, mutta minun sukulaiset lähettelevät minulle haukkuvia viestejä ja välillä sitten sovinnon eleitä.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemman velvollisuus on suojella alaikaisia lapsiaan haitallisilta ihmissuhteilta. Ei lapsi osaa valita, eikä lapselle missään nimessä tule sälyttää vastuuta valinnasta.